Marja Tiilikainen

Vaihdetaan välillä näkökulmaa

Vierastaistelijat, musliminuorten radikalisoituminen ja terrorismin rahoittaminen ovat viime kuukausina vieneet suuren osan mediahuomiosta. Globalisoituminen, lisääntynyt liikkuvuus ja tietotekniikka antavat mahdollisuuksia sekä rakentavaan että tuhoavaan toimintaan. Ongelmat ja uhkat saavat kuitenkin palstatilaa huomattavasti enemmän kuin onnistumiset ja hyvän tekeminen.

Entä jos katsoisimme asioita toisin? Miltä maailma näyttäisi, jos sen sijaan että saamme päivittäin kuulla esimerkiksi siitä, kuinka vaikeaa maahanmuuttajien on integroitua Suomeen, kuulisimme myös siitä, kuinka vaikeista oloista tulleet maahanmuuttajat ovat onnistuneet elättämään perheensä vaatimattomilla tuloilla ja kasvattamaan lapsensa kunnon kansalaisiksi?

Tai entä jos sen sijaan, että ruodimme viikkotolkulla sitä, minkä vuoksi nuori radikalisoituu ja matkustaa Syyriaan, pohtisimme television pääkanavalla parhaaseen katseluaikaan sitä, kuinka tärkeitä Suomen tulevaisuudelle ovat ne kymmenet suomensomalialaiset nuoret, jotka ovat matkustaneet opiskelemaan lääketiedettä Romaniaan tai Ukrainaan – koska eivät päässeet opiskelemaan suomalaisiin yliopistoihin – ja jotka aikanaan palaavat paikkaamaan maamme lääkäripulaa? Tai sitä, mikä motivoi toista sukupolvea tekemään vapaaehtoistyötä vanhempiensa kotimaan kehityksen eteen?

Fokuksen muuttaminen antaa aivan toisenlaisen perspektiivin asioihin.

Tässä Afrikan Sarven numerossa yritämme avata uusia näköaloja erityisesti diasporan ja kehityksen kysymyksiin. Aihepiiriä avataan monissa lehden jutuissa, esimerkiksi Päivi Pirkkalaisen artikkelissa Suomen somalijärjestöjen tekemästä kehitysyhteistyöstä ja Maimuna Mohamedin artikkelissa Somaliaan palaavista diasporan edustajista. Toisen sukupolven kiinnostus vanhempien kotimaata kohtaan on kysymys, joka askarruttaa niin tutkijoita kuin maahanmuuttajavanhempia. Faduma Abukar Mursal kertoo yhden esimerkin siitä, mitä yksi innostunut nuori voi saada aikaiseksi.

Diasporan merkitystä kehitysyhteistyössä sekä rauhan ja turvallisuuden rakentamisessa korostetaan esimerkiksi Suomen ulkoministeriön virallisissa linjauksissa. Kuitenkin käytännössä esimerkiksi ajankohtaisesta Post 2015 -prosessista puuttuvat diasporatoimijat, kirjoittaa Nora Olivia Stenius.

Epäjohdonmukaisuutta liittyy myös siihen, miten siirtolaisten rahalähetyksiin suhtaudutaan: samaan aikaan kun diasporan kotimaihinsa lähettämää rahallista tukea ylistetään, rahanvälitysfirmojen toiminnan vaikeuttaminen uhkaa paitsi yksittäisten perheiden elämänlankaa, myös kehityshankkeiden toteuttamista Afrikan sarvessa, erityisesti Somaliassa, missä virallista pankkijärjestelmää ei ole. Marianne Winberg valottaa tilannetta Suomen osalta.

Näiden ja monien muiden aiheiden lisäksi aloitamme tässä Afrikan Sarvessa uuden kulttuuri-palstan, missä jatkossa esittelemme eri alojen taiteilijoiden työtä niin Afrikan sarvessa kuin diasporassa. Ensimmäisessä jutussa esittelemme lahjakkaan, vahvan lavakarisman omaavan nuoren runoilijan, Farah Gabdonin tuotantoa sanoin ja videoin.
Samalla toivotamme lukijoillemme rauhallista valoistuvaa vuodenaikaa!

Marja Tiilikainen