Turvallisuudesta ja sen puutteesta
Yliopistossa opiskeleva Burhan sairastuu Somaliassa. Hän kuumeilee, lihaksia ja luita särkee. Burhan on varaton opiskelija, jonka isä on kadonnut perheen elämästä vuosia sitten, ja jonka äiti ei pysty tukemaan poikaansa taloudellisesti. Somaliassa ei ole sairausvakuutusjärjestelmää eikä yliopistossa opiskelijoille terveydenhuoltoa.
Ehdotan Burhanille, että hän nostaa etukäteen sovitun 50 Yhdysvaltain dollarin palkkion minulle tekemästään työstä ja menee lääkäriin. Nuori mies epäröi ja ilmeisen vakavissaan kysyy, että entä jos hän kuolee ja menetän rahani. Kuulostaa siltä, että hän on alistunut kohtaloonsa ja valmis kuolemaan.
Samaan aikaan suomalainen opiskelija Susanna kaatuu skootterilla lomamatkalla Aasiassa ja joutuu hakeutumaan lääkäriin. Susannan ei tarvitse huolehtia maksuista, sillä hänellä on kattava matkavakuutus ja sosiaaliset turvaverkostot kunnossa.
Kahden eri maanosassa asuvan opiskelijan elämä on lähtökohdiltaan hyvin erilainen. Burhan elää maassa, jonka heikko valtiollinen järjestelmä ei pysty takaamaan kansalaisille perusturvaa, eikä peruspalveluita, ei edes passia, jonka turvin voisi matkustaa naapurimaata pidemmälle. Burhan haaveileekin monien tovereidensa tavoin matkasta Välimeren yli kohti unelmien Eurooppaa. Susannan kohdalla hyvinvointiyhteiskunta ottaa kopin vahingon sattuessa.
Afrikan Sarven 1/2015 teemana on turvallisuus ja oikeusperustaisuus. Turvallisuuskysymystä lähestytään yleensä valtioiden turvallisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi keskustelu uskonnollisesta radikalisoitumisesta muotoillaan usein osana valtiollista turvallisuusagendaa. Mutta millaisia näkökulmia avautuu, jos turvallisuutta lähestytään ihmisten, perheiden ja yhteisöjen näkökulmasta?
Akademia Nanjala Wandibba avaa artikkelissaan inhimillisen turvallisuuden ja oikeusperustaisuuden käsitteitä. Afrikasta Välimeren yli Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten virta on vuoden 2015 alkupuoliskolla kiihtynyt, heidän joukossaan joukoittain somalialaisia, etiopialaisia ja eritrealaisia. Burhanin ja muiden Afrikan sarven nuorten tilannetta tarkastellaan artikkelissa Euroopan imu sekä Laura Kihlströmin kolumnissa. Hunderra Assefa puolestaan pohtii radikalisoitumiskeskustelua nuorten suomalaisten muslimien näkökulmasta.
Vähemmistö- ja erityisryhmät Afrikan sarvessa kohtaavat usein syrjintää ja ihmisoikeusloukkauksia. Esimerkiksi Etiopia on ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen vuonna 2012, mutta yleissopimuksen toimeenpano on ollut hyvin heikkoa, kirjoittavat Mari Koistinen ja Mina Mojtahedi reportaasissaan Etiopian vammaisten tilanteesta. Fyysisen elinympäristön turvallisuutta, erityisesti sähköenergiaa ja kotitalouksien sähkönsaantia Somaliassa, jossa alle 30 prosentilla väestöstä on käytössään sähkö, lähestytään Laura Sundbladin reportaasissa.
Kansalaisjärjestöjen työtä on rajoitettu monessa Afrikan sarven maassa, mm. Etelä-Sudanissa ja Etiopiassa. Somaliassa, missä keskushallinto on heikko, järjestöt toimivat yhteistyössä lähinnä lukuisten paikallishallintojen kanssa. Haasteista huolimatta kansalaisjärjestöt toimivat ja toteuttavat tärkeitä hankkeita, yhtenä esimerkkinä tässä Afrikan Sarven numerossa esitellään VIKESin naistoimittajien koulutusta Mogadishussa.
Lehdessä on monta muutakin kiinnostavaa ja ajankohtaista juttua esimerkiksi Tampereella avautuneesta laajasta Afrikka Suomessa –näyttelystä, elokuussa Helsingissä pidettävästä kansainvälisestä somalitutkimuksen kongressista sekä uusista julkaisuista. Hyviä lukuhetkiä lehden parissa!
Marja Tiilikainen