Post 2015 - Miljoonat ihmiset tahtovat äänensä kuuluviin
Kuuluuko diasporan ääni Post-2015 -kehitysagendan asettelussa?
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) vuosituhattavoitteet ovat ohjanneet kehitysyhteistyötoimijoiden työtä viimeisen vuosikymmenen ajan. Kansainvälinen yhteisö keskustelee nyt aktiivisesti vuosituhattavoitteiden jälkeisistä Post-2015 -tavoitteista. Uusien tavoitteiden asetteluun on haluttu saada mukaan ruohonjuuritasontoimijoita ja vähemmistöryhmiä.
YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon on painottanut siirtolaisyhteisöjen roolia vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Kuva: UN Photo/Paulo Filgeiras
Post-2015 -agendalle tavoitteitaan kirjattavaksi haluavien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat päässeet esittämään toiveensa siitä, mitä uudella kehitysagendalla tulisi olla. Kansalaisyhteiskunnan äänet on koottu raportteihin, jotka on tarkoitus ottaa huomioon lopullisessa agendassa.
Siirtolaisyhteisöt kehityksen edistäjänä ovat nousseet kansainvälisille foorumeille ja muiden eturyhmien tavoin diasporatoimijat pyrkivät saamaan äänensä kuuluviin.
Osallistava päätöksenteko on haastavaa. Mitä enemmän osallistujia päätöksentekoon haalitaan, sitä suuremmat on koordinoivan tahon paineet saada lopulliselle agendalle osallistujien mielipiteet.
Vakiintuneet sidosryhmät
Suomessa Post-2015 -prosessia on koordinoinut ulkoministeriö. Käytännössä prosessi on ollut vahvasti sidosryhmävetoinen. Sidosryhmäkuulemisissa on ollut läsnä valikoitu joukko kehitysyhteistyökentän edustajia, mutta myös laaja-alaisemmin eri ministeriöiden ja politiikkalohkojen toimijoita. Ulkoministeriön koordinoimaan kansalliseen Post-2015 -valmistelutyöryhmään on kutsuttu useita eri toimijoita.
Kansalaisjärjestöjen kantoja ministeriölle ovat välittäneet Kepa ry (ent.Kehitysyhteistyön palvelukeskus) ja Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys.
Kansalaisjärjestöjen Post 2015 Task Force -työryhmään, jossa kantoja on muotoiltu, on jaettu avointa kutsua sähköpostilistoilla. Aktiivisia toimijoita Task Forcessa ovat olleet jo kehitysyhteistyökentällä paikkansa vakiinnuttaneet järjestöt.
Kummastakaan työryhmästä ei löydy diasporatoimijoita. Sille, että heitä ei ole mukana työryhmissä, voi nähdä useita syitä. Voi olla, ettei koordinoiva taho ole tavoittanut diasporatoimijoita tai ei ole pitänyt niitä niin tärkeänä sidosryhmänä, että olisi varmistanut niiden osallistumisen. Toisaalta diasporatoimijat itse eivät ehkä ole olleet riittävän aktiivisia. Syyt voivat myös olla rakenteellisia.
Siirtolaisuuden asiantuntijoiksi lokeroidut
Kantasuomalaisten keskuudessa diaspora-käsite korvataan usein maahanmuuttaja-termillä. Maahanmuuttajadiskurssin johdosta diasporaa satetaan pitää pelkkänä siirtolaisuusteemojen asiantuntijana, vaikka diaspora itse kokee olevansa asiantuntija myös muissa asioissa.
Näin tapahtui myös Post-2015 -prosessissa. Kepa ja Kehys sopivat, että vuoden 2015 jälkeen maahanmuuttoasiat käsitellään Kehyksen ylläpitämässä siirtolaisuus-työryhmässä, johon jo ennestään kuului maahanmuuttajataustaisia toimijoita. Kehys välitti työryhmän kuulumiset Task Forcen kokouksissa eteenpäin.
Diaspora-agenda on esillä kannanottopaperissa "Järjestöjen kantoja siirtolaisuudesta ja muuttoliikkeestä vuoden 2015 jälkeisessä kehitysagendassa". Kannanotossa painotetaan siirtolaisuuden ja muuttoliikkeen näkemistä mahdollisuutena, ei taakkana.
Erityisesti korostetaan diasporan asiantutenmusta sekä kehitysyhteistyössä että rauhan- ja jälleenrakentamisessa. Sitä ei kuitenkaan ole aktiivisesti hyödynnetty Post-2015 -prosessin muissa temaattisissa konsultaatioissa.
Suomen ulkoministeriön diasporaretoriikka
Suomen ulkoministeriössä on viime vuosina painotettu diasporatoimijoiden osallistamista rauhan, turvallisuuden ja kehityksen kysymyksiin. Diaspora esiintyy ulkoministeriön uutisissa ja henkilöstön puheissa useasti. Erityismaininnan diaspora saa kehityspoliittisen ohjelman maahanmuuttoa käsittelevässä johdonmukaisuusosiossa.
Diasporapuhetta kuultiin erityisesti Pekka Haaviston kehitysministerikautena. Aloittaessaan ministerinä lokakuussa 2013 Haavisto painotti diasporan merkitystä ja nosti sen yhdeksi oman kautensa painopisteistä. UN Photo/Evan Schneider
Konkreettiset mekanismit osallistaa diasporaa päätöksentekoon ovat ulkoministeriössä vielä työn alla.
Pekka Haavisto toimi ministerikautenaan hauraiden valtioiden kehitysfoorumin, IDPS-verkoston vetäjänä. Hänen mukaansa verkoston puheenjohtajuus tarjosi mahdollisuuden yhteistyöhön hauraiden valtioiden kanssa sekä rauhan ja turvallisuuden kysymysten integroinnin Post-2015 -agendaan. Afrikan diasporatoimijat Suomessa eivät kuitenkaan kokeneet, että heitä olisi rauhan ja turvallisuuden kysymyksissä lähestytty aktiivisesti.>
"Vaikka Haavisto on sitä mieltä että diasporat pitäisi saada mukaan, pitäisi saada joku instrumentti, työkalu joka mahdollistaisi sen, että diaspora osallistetaan. Nyt koko aika puhutaan vain retoriikkaa. Konkreettisesti me haluaisimme saada jotain osallistavaa, tätä ei ole Suomessa", kommentoi muuan Suomessa kaksi vuosikymmentä asunut diasporan jäsen.
Pieneksi maaksi Suomella olisi ollut paljonkin otollisia kanavia aktivoida diasporaa Post-2015 -agendan asettelussa. Suomi tuki hauraiden valtioiden nostoa agendalle ja toimi rinnakkaispuheenjohtajana temaattisessa konflikteja ja hauraita valtioita koskevassa konsultaatiossa. Ministeriön tiedotteen mukaan Suomi korosti konsultaatioprosessin osallistavuutta ja tarvetta kuulla erityisesti kehitysmaiden edustajia. Maaliskuussa 2014 Helsingissä järjestettyyn korkean tason kokoukseen suomalaiset afrikkalaisen diasporan edustajat eivät valitettavasti olleet saanet kutsuja.
Diasporan merkitys rahanlähettäjänä on maailmalla laajasti keskusteltu teema. Suurlähettiläs Pertti Majasen rooli kestävän kehityksen rahoituskomitean puheenjohtajana olisi ollut otollinen tilaisuus nostaa diasporan ääntä kuuluviin. Rahoitustyöryhmän lopullisesta lausunnosta löytyy kappale diasporan rahalähetysten huomioon ottamisesta osana uutta kestävän kehityksen rahoitusmallia, mutta konsultaatioprosessissa suomalaisia Afrikan diasporatoimijoita ei kuultu.
Suomen somalit tienraivaajina
Yksi aktiivisimmista diasporista ovat suomensomalialaiset. Somalijärjestöjä löytyy Suomesta toista sataa kappaletta ja ne toimivat niin kehitysyhteistyössä kuin kotouttamisessa ja politiikassakin. Suomessa somali-diaspora on vakiinnuttanut paikkansa kehitysyhteistyökentällä ja sen toimijat pyrkivät mahdollistamaan myös muiden diasporayhteisöjen osallistumisen päätöksentekoon.
Suomen Somalia-verkosto on nähty malliesimerkkinä kehitysyhteistyössä toimivasta kattojärjestöstä, joka pyrkii lisäämään jäsenistönsä tietoisuutta kehityskysymyksistä sekä linkittymään suomalaisten toimijoiden kanssa. Se on toiminut inspiraationa myös vuonna 2012 rekisteröidylle Finnish African Diaspora Platform for Development -verkostolle(FADP).
Vähemmistöryhmät pyrkivät usein yhdistämään rivinsä, jotta saisivat äänensä paremmin kuulumaan. Diasporien ongelma on usein heterogeenisyys. Afrikan diaspora on Suomessa äänekkäin. Lisää huomiota tulisi kuitenkin jatkossa kiinnittää myös muiden diasporien aktivoimiselle.
Diasporan äänellä on puhunut vain muutama toimija Suomessa. FADP-verkosto on pyrkinyt tuomaan diasporan ääntä esiin Suomen kehitysyhteistyökentällä. Verkosto on ajanut diaspora-agendaa puhemiehenään Suomen Somalia-verkoston entinen puheenjohtaja Abdirizak Mohamed.
FADP ei ole ainut diasporatoimijoiden sateenvarjo-organisaatio, mutta se on yksi harvoista puhtaasti kehitysyhteistyöhön keskittyneistä. Tehtävä on vaikea, sillä Afrikan diaspora on hyvin heterogeeninen. Yhtenäisen ja harmonisoidun äänen löytäminen voi olla mahdoton tehtävä, mutta FADP uskoo, että se on kuitenkin mahdollista.
FADP on kipuillut jäsenjärjestöjen löytämisessä. Perustamisesta lähtien sen tavoitteena on ollut saada mukaan toimijoita koko Afrikan alueelta. Somalivetoinen järjestö kokee ongelmaksi identifioitumisen pelkäksi somalijärjestöksi. FADP:n mielestä diasporan tulisi keskustella diasporateemoista. Moni Afrikan diasporatoimija ei tiedä kattojärjestön olemassaolosta.
Haasteita diasporan osallistumiselle
Post-2015 -prosessin kompleksisuuden on arvioitu haittaavan osallistumista. Useat diasporatoimijat kokivat prosessin kaukaisena arjestaan ja liian korkealentoisena sisällöltään. Osallistuminen kokouksiin, joissa kommunikoidaan kehitysyhteistyöjargonilla, voi olla ei-kantasuomalaiselle väestölle haasteellista.
Moni diasporatoimija kokee kuuluvansa marginaaliin. Suomessa paikkansa vakiinnuttaneet kehitysyhteistyöorganisaatiot ajavat yleensä erilaisilla kutsulistoilla tuoreiden toimijoiden ohi. Kohdennetut kutsut diasporatoimijoille vaatisivat kenties koordinoivalta taholta erityishuomiota, mutta välittäisivät vastaanottajille tiedon siitä, että niitä halutaan kuunnella.
Pelkkä mahdollisuus osallistua ei riitä, jos osallistujille ei ole tarjota perustietoutta käsiteltävinä olevista asioista. Kielimuuri tulee ottaa huomioon, jos diasporatoimijoita tahdotaan osallistaa. Keskusteluareenoiden avaaminen esimerkiksi ranskaksi tai arabiaksi olisi askel osallistavampaan suuntaan. Myös konsultaatiokeinoja tulisi harkita.
Vapaaehtoisuus luo omat rasitteensa prosessille. Moni aktivoitunut diasporatoimija on jo monessa prosessissa mukana, ja kiireet ovat estäneet osallistumisen Post-2015 -keskusteluun.
Prosessia ovat varjostaneet myös informaatiokatkokset. Ulkoministeriö ei tunnu tietävän ketä lähestyä, kun se haluaa lähestyä diasporatoimijoita.
Vain muutama diasporatoimija on tietoinen Post-2015 -prosessista ja ne ovat varanneet paikan diasporan äänitorvena.
Trendi, brändi ja diaspora
Käsitteenä diaspora ei vielä ole vakiintunut suomalaiseen kielenkäyttöön. Dekaani Liisa Laakson "Diaspora on diaspora" -kolumni Afrikan Sarvessa kuvaa tilannetta hyvin.
Kepan strategiaan lisättiin kesällä 2014 maahanmuuttajataustaisten jäsenjärjestöjen aiempaa aktiivisempi rooli kehitystoimijoina ja kehitysmaiden äänitorvena. Kepa siis käyttää termiä maahanmuuttaja. Ohjelmajohtaja Outi Hannulan mukaan termi diaspora tuntui Kepan hallituksen mielestä liian vieraskieliseltä, ei tarpeeksi vakiintuneelta tai ymmärrettävältä.
Suomen kehityspoliittinen toimikunta arvioi vuosiarviossa 2014, että maahanmuuttajan sijaan voitaisiin siirtyä useammin käyttämään diaspora-käsitettä. Tarkoitus on muistuttaa maahanmuuttajien yhteyksistä entisiin kotimaihinsa.
Diasporan lisäarvo kehitysyhteistyössä nähdään usein paikallisten olojen asiantuntemuksena. UN Photo/Tobin Jones
Diaspora-termi linkitetään usein juutalaisdiasporaan. Monet maahanmuuttajista näkevät diaspora-termin potentiaalisena brändinä, jota tulisi hyödyntää puhuttaessa tänne muuttaneista aktiivisista toimijoista.
Suomen sisäministeriön Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiassa painotetaan maahanmuuttopolitiikan yhteyttä ulko- ja kehityspolitiikkaan. Strategiassa kehotetaan huomioimaan Suomen kehityspolitiikassa maahanmuuttajayhteisöjemme osaamista ja halukkuutta parantaa lähtömaidensa oloja.
Keväällä 2014 järjestettiin Tukholmassa Global Forum for Migration and Development (GFMD) –konferenssi, jossa käsiteltiin kehityksen ja siirtolaisuuden suhteita. Kokouksessa olivat aktiivisesti esillä diaspora sekä Post-2015 -prosessi. Kokouksen yhteydessä Ruotsi tuki uutta diaspora-aloitetta ”Nordic Working Group on Migration and Development”, joka lanseerattiin konferenssin yhteydessä 13.05.2014.
Afrikan Unioni on vastikään omassa strategiassaan nostanut diasporayhteisöt osaksi afrikkalaista yhteisöä ja painottaa diasporatoimijoiden osallistamista Afrikan kehitykseen.
Diasporan aktivointi tarpeen
Suhteessaan diasporaan Suomen ulkoministeriön tulisi siirtyä sanoista tekoihin. Diasporatoimijoiden konkreettinen aktivoiminen mukaan päätöksentekoprosesseihin olisi askel aiempaa osallistavampaan politiikkaan. Myös toimijoilta itseltään vaaditaan aktivoitumista.
Post-2015 -prosessin kanssa kansainvälinen yhteisö on haasteellisen tehtävän edessä. Sen tulisi saada aikaiseksi uusi yhteinen kehitysagenda, joka kumpuaisi perustellusti konsultaatioiden tuloksista. Joulukuussa 4.12 julkaistiin YK:n pääsihteerin koosteraportti. Raportissa painotetaan maahanmuuttajien osallistamista Post 2015 -agendaan. Alkuvuodesta siirrytään temaattisista konsultaatioista hallitusten välisiin neuvotteluihin.
SDP:n Sirpa Paatero aloitti kehitysministerinä vihreiden lähdettyä syyskuussa hallituksesta ja Pekka Haavisto siirtyi ulkoministerin erityisedustajaksi Afrikan alueen kriiseihin. Puheessaan Kehyksen syyskokouksessa 27.11.2014 Paatero nosti Suomen ja Somalian kehitysyhteistyön erityispiirteeksi somalidiasporan hyödyntämisen.
Nora Olivia Stenius
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it. , @norastenius
Teksti pohjautuu kirjoittajan pro gradu-työhön ja sen yhteydessä tehtyihin haastatteluihin diasporan roolista ja kokemuksista Post-2015 -prosessissa
