Naiset panevat töpinäksi Etiopiassa

Ruokaa lapsille, töitä naisille.

Addis Abeban slummialueella leijailee paahdetun viljan tuoksu. Naiset ovat levittäytyneet joutomaalle ja kääntelevät jyviä nuotion päälle asetetulla pannulla. Paahtamisen jälkeen jyviä kuivatetaan auringossa ennen kuin ne päätyvät myllyn jauhettaviksi.

Maedot-kansalaisjärjestö tukee yksinkertaista mallia lasten ruokaturvan parantamiseksi. Äidit ovat järjestäytyneet osuuskunnaksi ja tuottavat viljoista ja palkokasveista ravintoarvoiltaan laadukasta jauhoa, josta valmistettu ruoka on paljon ravitsevampaa kuin vaikkapa vehnä.

Addis Abebassa ruokitaan slummialueella Maedotin tukemaa koulua käyvät lapset. He saavat näin päivän ainoan lämpimän ateriansa koulussa ja jaksavat opiskella paremmin.

Opitun jakamista

Kokemukset rohkaisivat Maedotia kokeilemaan ruokaturvan parantamista pääkaupungin ulkopuolella. Yksi uusista kohteista on Batun kaupunki, joka tunnettiin ennen Ziwayn nimellä. Ziway sijaitsee Ziwayjärven vieressä, Addis Abeban ja Awasan välissä.

Batu on vilkkaiden kulkuyhteyksien varrella ja asukasmäärältään keskisuuren suomalaisen kaupungin kokoinen. Puolet Batun 56 000 asukkaasta on naisia ja heistä puolet tarvitsee välitöntä apua arjessa selviämiseksi. Osa naisista on yksinhuoltajia tai mies on työtön, vankilassa tai sairaana.

Naisten työllistäminen on selvästi avain perheiden toimeentulon ja lasten ruokaturvan parantamiseen. Niinpä naisten, kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten yhteisponnistuksena on aloitettu hanke, jonka tavoitteena on luoda työpaikka mahdollisimman monelle naiselle.

Batulainen, 28-vuotias Kokobe tekee miehensä kanssa puusepän töitä ja elättää kolmelapsisen perheensä. Nuorin lapsista on alle vuoden ikäinen. Etiopiassa Oromian alueella elävän perheen arki mullistui työnsaannin ja toimeentulon paranemisen myötä. Kokoben mukaan ero entiseen on selvä: "Ennen olin köyhä, mutta nyt voin hyvin".

Naiset ovat säästäneet rahaa saadakseen alkupääomaa hankkeen kautta. Kaupunki on lahjoittanut maata, johon naisten kokoamat osuuskunnat asettuvat tuottamaan esineitä ja palveluita. Järjestöt puolestaan hankkivat rahoitusta ja vastaavat naisten kouluttamisesta ja ohjaamisesta.

Muuttunut elämä

Yksi naisista valmistaa päivittäin ruokaa 600 vangille. Apunaan hänellä on muutama vanki. He osallistuvat tulentekoon ja keiton valmistamiseen. Lounas maksaa vangeille pari senttiä.
”Elämänlaatuni on parantunut sen jälkeen, kun liityin osuuskuntaan ja pääsin tekemään töitä! Olen maksanut lainan takaisin ja nyt pystyn antamaan kolmelle lapselleni sen, mitä he tarvitsevat”, alle kolmikymppinen nainen iloitsee. Hyvän kokemuksen kannustamana hän on ryhtynyt jakamaan tietoa osuuskuntatoiminnasta naapuruston naisille.

Moni naisista myy vihanneksia tai vaatteita paikallisella torilla. Kauppa käy ja lapsiperheiden tiukka rahatilanne alkaa vihdoin helpottaa.

Vilkkaan tien varrella sekatavarakauppaa pitävä Sisay on 32-vuotias kahden lapsen äiti, jonka mies on työtön. Perhe asuu kaupan yhteydessä savimajassa ja myy puheaikaa, injeraa ja elintarvikkeita. ”Koulutuksen kautta olen ymmärtänyt, miten voin tehdä kauppaa ja ansaita elantoni.”

”En tiennyt mitään säästämisestä ja taloudenhoidosta, mutta koulutuksen avulla olen oppinut kaupankäynnin periaatteet”, Emabet, 35, kertoo.
”Minulla on viisi lasta ja mieheni on vankilassa. Voitte vain kuvitella sitä vapauden ja rauhan tunnetta, kun olen vihdoin töissä ja pystyn huolehtimaan lapsistani!”

Teksti ja kuvat: Riina Nguyen

Kirjoittaja on Ortodoksisen kirkon kansainvälinen diakonia ja lähetystyö Filantropia ry:n toiminnanjohtaja. 

Maedotin ja ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetystyön järjestön Filantropia ry:n yhteinen lasten ruokaturvaan ja naisten työllistymiseen keskittyvä hanke saa Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötukea.