Päivi Pirkkalainen
Rahalähetyksiä, rakennuksia ja rauhaa?
Ulkomailla asuvat somalit, niin kutsuttu diaspora, vaikuttaa Somalimaassa monilla yhteiskunnan sektoreilla politiikasta talouteen ja sosiaaliseen kehitykseen.
Monille somalimaalaisille perheille ulkomailta lähetyt rahat mahdollistavat ulospääsyn köyhyyden kierteestä. Somalimaa kuitenkin painiskelee suurien ongelmien, kuten massatyöttömyyden ja sosiaalisten ongelmien kanssa, joihin diasporan vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset.
Tammikuun 2011 alussa Land Rover kuljettajineen ajaa minut Berberan lentokentältä Punaisen meren rannalta kohti itsenäiseksi julistautuneen Somalimaan pääkaupunkia Hargeisaa.
Lähestyessämme kaupunkia huomaan toisella puolen tietä risuista ja pelleistä kyhättyjä asumuksia, ja toisella puolella tietä suuria hienoja asuintaloja. Talot ovat villoja, jotka ulkomailla asuvat somalit, eli niin sanottu diaspora, on rakennuttanut.
Kaupunkia ja sen sykettä katsellessa on vaikea uskoa, että itsenäisyysjulistuksen aikaan 1991 Hargeisa oli sisällissodan rajujen pommituksien jäljiltä tuhoutunut aavekaupunki: rakennukset maan tasalla ja ihmiset paossa.
Diaspora on osaltaan panostanut merkittävästi kaupungin jälleenrakennukseen. Nykyään kaupungissa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, rakennustyömaita on käynnissä ja kaupunki laajenee vauhdilla.
Suurimman rahanlähetysfirman Dahabshiilin rakennustyömaa Hargeisan keskustassa. Yrityksen perustajat ja omistajat ovat diasporasta.
Diasporan pitkä historia
Diasporan rooli Somalimaassa ulottuu itsenäiseksi julistautumista edeltävään aikaan. Somalimaasta ulkomaille muuttoliike voidaan jakaa karkeasti kolmeen jaksoon.
1800-luvun loppupuolelta lähtien somaleita muutti siihen aikaan Somalimaata kolonisoineeseen Isoon-Britanniaan työskentelemään lähinnä merimiehinä. 1970-luvun öljybuumin aikaan somalimiehiä muutti työn perässä Persianlahden maihin, erityisesti Saudi-Arabiaan.
Sisällissodan puhjetessa 1988 Somalimaasta lähti naapurimaihin ja myöhemmin pidemmälle länsimaihin ihmisiä konfliktia pakoon.
Sisällissotaa edeltävänä aikana 1980-luvulla diaspora vaikutti, ei vain lähettämällä rahaa perheille, vaan myös poliittisesti. Vastarintaliike Somali National Movement (SNM) perustettiin 1981 Lontoossa, sen takana oli Lontoossa ja Saudi-Arabiassa asuvia somalimaalaisia.
SNM taisteli diktaattori Siad Barren hallintoa vastaan ensin tukikohdastaan Etiopian puolelta, josta se siirtyi vuonna 1988 valtaamaan Hargeisan. Seurauksena hallituksen joukot hyökkäsivät Somalimaahan ja pommittivat Hargeisaa ilmasta.
SNM sai tukea Etiopiassa, Persianlahden maissa ja länsimaissa asuvilta Issaq-klaanin jäseniltä. Issaq on Somalimaan suurin klaani.
18. toukokuuta 1991 SNM julisti Somalimaan itsenäiseksi. Kansainvälistä tunnustusta maa ei ole saanut vieläkään. Itsenäistymisestä vuoteen 1997 saakka maassa pidettiin useita klaanien välisiä, perinteisiin konfliktinratkaisumenetelmiin perustuneita rauhankonferensseja.
Klaanien vanhimmat neuvottelivat ja diasporalla oli rauhanprosessissa fasilitoiva rooli. Esimerkiksi vuosien 1994 ja 1996 välillä puhjenneen Somalimaan sisäisen konfliktin ratkaisemiseksi perustettiin ”Somaliland Peace Committee”, jossa oli mukana useita ulkomailla asuvia somalimaalaisia, myös Suomen somaleita.
Diasporan poliittinen osallistuminen
Diasporasta palanneet ihmiset ovat itsenäistymisen jälkeenkin osallistuneet aktiivisesti Somalimaan politiikkaan. Tällä hetkellä noin kolmasosa kaikista Somalimaan ministereistä tulee diasporasta: joko tähän hallitukseen ulkomailta, tai jo aiemmin Somalimaahan palanneita.
Noin puolet kabinetin jäsenistä on diasporasta, ja nykyisellä presidentillä, kesällä 2010 virkaansa valitulla Kulmiye-puolueen Mohamed Mohamoud Silanyolla, on Ison-Britannian kansalaisuus.
Suomen somalit ovat vaikuttaneet Somalimaan politiikkaan erityisesti UCID-puolueen (Justice and Welfare Party) kautta. Sen perustaja ja nykyinen puheenjohtaja on Suomen somali.
Diasporan taloudellinen rooli
Rahallinen tuki on merkittävin ja näkyvin diasporassa elävien ihmisten kontribuutio Somalimaahan. On arvioitu, että jopa noin 60 prosenttia somalimaalaisten toimeentulosta koostuu ulkomailla asuvien sukulaisten lähettämistä rahoista.
Tarkkoja summia ulkomailta tulleista rahalähetyksistä ei ole olemassa. Hassan Sheikhin ja Sally Healyn 2009 tekemä selvitys arvioi, että pelkästään Somalimaahan lähetetään vuosittain 700 miljoonaa USA:n dollaria. Alexandra Kingin 2003 raportoima selvitys arvioi pelkästään Hargeisaan lähetettävän noin viisi miljoonaa dollaria kuukaudessa.
Suurin osa rahoista on diasporassa asuvien ihmisten perheilleen ja sukulaisilleen lähettämää rahaa. Se käytetään usein välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseen, kuten asuntoon ja ruokaan, mutta myös terveyspalveluihin ja koulumaksuihin.
Vaikka ulkomaiset rahalähetykset ovatkin monelle perheelle elintärkeitä, kaikki perheet eivät niitä saa. Rahalähetysten negatiivinen puoli onkin niiden mahdollinen vaikutus epätasa-arvoiseen kehitykseen.
Ihmiset jotka eivät saa ulkomailta rahaa asuvat usein vaatimattomammin, tai heillä ei mahdollisesti ole varaa terveys- ja koulutuspalveluihin samaan tapaan kuin ihmisillä jotka voivat rakentaa talouttaan ulkomaisten rahalähetysten varaan.
Vierailen Hargeisassa perheessä, joka ei saa avustuksia ulkomailta. Kahdeksanhenkinen perhe elää tyttären tuloilla. Tytär työskentelee opintojensa ohella kansainvälisessä järjestössä. Päiväbudjetti on yhteensä viisi dollaria, ja jotenkin on selvittävä myös yliopiston lukukausimaksuista, lasten koulumaksuista ja mahdollisista terveydenhoitokuluista.
Perhe asuu pelleistä kyhätyssä kahden pienen huoneen talossa, ja mikäli saisi ylimääräistä, rakentaisi heti paremman talon sementistä.
Perheille lähetettävien rahojen lisäksi diaspora tekee investointeja, rakentaa ja perustaa yrityksiä. Erityisen aktiivisia yrityssektoreita ovat rahanvälitys ja telekommunikaatio, joihin diasporakin on panostanut.
Pelleistä rakennetun talon omistaa perhe, joka ei saa rahalähetyksiä ulkomailta.
Istun Mansoorissa, yhdessä Hargeisan suurimmista hotelleista odottamassa lounastapaamista diasporasta vierailulla olevan somalimiehen kanssa. Hotelli on täynnä miehiä hienoissa puvuissa ja aurinkolaseissa ja naisia värikkäissä asuissaan. Mietin, miten suuri harppaus peltitalopihapiiristä tänne hienoon hotelliin on.
Suurin osa hotellin somaleista on diasporasta vierailulla olevia. He pyörittävät bisnestä, investoivat ja rakentavat maahan. Tai tekevät vapaaehtoista kehitystyötä tai etsivät mahdollisuuksia osallistua, ja samalla tervehtivät sukulaisiaan.
Sekä Mansoor että toinen suuri hotelli, Ambassador, ovat diasporan rakennuttamia ja rahoittamia. Ne, kuten lukuisat muutkin Hargeisan hotellit ja ravintolat, hyötyvät diasporasta tulevien ihmisten lomailusta Somalimaassa. Kuuminta sesonkia on kesäaika.
Somalimaan tilanteessa ei-tunnustettuna valtiona – jossa ulkomaisten sijoittajien houkutteleminen on erityisen haastavaa – diasporan tekemät investoinnit yksityissektorille ovat erityisen merkittäviä.
Suuren kokoluokan investointeja yleisempää on pienten yritysten perustaminen ja investoiminen asuntoihin ja rakentamiseen. Diasporan rakennuttamat talot päätyvät usein lomakäyttöön tai vuokralle, sillä aina varsinainen paluu ei ole mahdollista, vaikka se haaveissa olisikin.
Eräänä tammikuisena perjantaina Suomesta Hargeisaan palannut somalimies ajaa minut Hargeisan laitamille esitelläkseen rakenteilla olevan Himilo-asuinalueen. Himilo, suomeksi tavoite tai unelma, on noin 200 tontin alue, jonka ulkomailla asuvat somalit ovat ostaneet. Toiveena on rakentaa alueelle ei vain asuintaloja, vaan myös palveluita koulusta, päiväkodista ja kirjastosta lähtien, sekä vesi- ja jätejärjestelmät.
Suomensomali kertoo suunnittelevansa saunan rakentamista taloonsa. Alun perin investoinnin tavoitteena oli fasilitoida somalien paluuta Hargeisaan. Länsimaissa pitkään asuneina ihmiset ovat tottuneet palveluihin, joita Hargeisa ei pysty tarjoamaan. Siksi he haluavat rakentaa puuttuvat palvelut itse, minulle kerrotaan. Hienosta ideasta huolimatta alueen rakentaminen ei ole edennyt suunnitellusti. Valmiina on vain muutama loma-asunto. Paluumuutossa Somalimaahan riittää haastetta.
Ambassador-hotellin vartioitu portti.
Diasporan kehitysprojektit
Länsimaissa asuvat somalialaiset ovat aktiivisia kollektiivisessa rahankeräyksessä ja kehitysprojektien tukemisessa. Monissa maissa he ovat perustaneet virallisia järjestöjä joiden kautta he osallistuvat kehitysyhteistyöhön.
Diaspora tukee Somalimaassa lukuisia koulutusinstituutioita alakouluista yliopistoihin, kuten myös terveydenhoito- ja sairaalapalveluja.
Suomessa somalijärjestöt ovat toimineet aktiivisesti kehittääkseen virallista yhdistystoimintaa ja hankehallintoa. Niiden ansiosta muutamat Somalimaassa toimivat Suomen diasporajärjestöt ovat saaneet ulkoministeriön kansalaisjärjestöhanketukea hankkeilleen. Tukea on myönnetty muun muassa orpokoululle, mehiläistarhauksen opettamiseen ja nuorille järjestettävään runokilpailuun rauhan edistämiseksi.
Diasporasta ympäri maailmaa saapuu paljon tukea tavaran muodossa kouluihin ja sairaaloihin: esimerkiksi käytettyjä sairaalavälineitä, tietokoneita, tai uutta tavaraa meriteitse Dubaista.
Somalimaan diasporalla ajatellaan olevan tärkeä rooli ulkomailla ”lähettiläinä” jotka lobbaavat itsenäisyyden tunnustamisen puolesta. On myös esimerkkejä siitä, että ulkomailla asuvat somalit ovat verkostoituneet suurien kehitysyhteistyöjärjestöjen kanssa ja avanneet ovet järjestöille toimia Somalimaassa. Muutamat suuret Somalimaassa jo 1990-luvulta saakka toimineet kansalaisjärjestöt on perustettu niiden diasporasta palanneiden toimesta, jotka ovat onnistuneet saamaan rahoitusta ulkomaisilta rahoittajilta.
Koulutettujen somalien tietotaidon tuominen Somalimaahan kehitysprojektien kautta on elintärkeää aivovuodosta kärsivässä maassa. Tarpeeseen ovat vastanneet esimerkiksi UNDP:n (United Nations Development Programme) ja IOM:n (International Organisation for Migration) pyörittämä QUEST-MIDA ohjelma, jonka kautta on fasilitoitu koulutettujen, länsimaissa asuvien somalien väliaikaista paluuta Somaliaan ja Somalimaahan. He ovat työskennelleet hallinnon eri sektoreilla.
Toisena esimerkkinä Suomesta IOM MIDA -ohjelman kautta ulkoministeriön rahoituksella tuetaan terveydenhoitoalan ammattilaisten opetusvierailuita Somalimaan ja Puntinmaan sairaaloihin. Tietotaidon siirto on kuitenkin monimutkainen prosessi, ja esimerkiksi työkulttuurien erilaisuus voi johtaa törmäyskursseille.
Kymmenet tuhannet ihmiset ovat paenneet Etelä-Somalian konfliktia maan sisäisinä pakolaisina Somalimaahan, erityisesti Hargeisaan. Erityisesti vuosien 2006 ja 2007 jälkeen huonontuneen turvallisuustilanteen takia etelässä aiemmin toimineita diaspora-johtoisia kehityshankkeitakin on jouduttu siirtämään pohjoiseen. Myös bisnestä aiemmin etelässä pyörittäneet ovat muuttaneet Somalimaahan ja Puntinmaahan jatkamaan yritystoimintaansa.
Diaspora rakentamassa rauhaa
Rauhanrakennus Somalimaan kontekstissa liittyy rauhan ylläpitämiseen. Se nivoutuu läheisesti kehitykseen, oikeudenmukaisuuteen ja demokraattisen järjestelmän rakentamiseen.
Somalimaa voidaan määritellä sodan jälkeisen jälleenrakennuksen vaiheessa olevaksi alueeksi, jonka turvallisuustilanne on suhteellisen hyvä. 1990-luvulla ruhonjuuritason rauhanneuvotteluissa saavutettiin rauha, toteutettiin aseistariisunta ja de-mobilisaatio. Siitä huolimatta maasta puuttuvat edelleen vahvat instituutiot. Virallista tunnustusta vailla oleva valtio ei pysty tarjoamaan kansalaisilleen peruspalveluja, ja vähät resurssit kuluvat lähinnä turvallisuussektorille.
Hargeisassa ihmisten kanssa keskustellessa nousi usein esiin tyytymättömyys valtavaan köyhyyteen ja työttömyyteen. Toiveet kesällä 2010 muodostettua hallitusta kohtaan olivat kovat. ”Ainoa asia joka meillä on, on rauha”, kuului usean somalimaalaisen suusta. Rauha ei tästä näkökulmasta ole kovinkaan kestävällä pohjalla.
Valtion ollessa vailla resursseja, diasporan roolin voidaan nähdä olevan entistäkin tärkeämpi. Mutta miten diaspora voisi vaikuttaa rauhaa rakentavasti?
Suomessa haastattelemani somalit näkevät diasporalla olevan kolmenlaisen roolin rauhanrakentamisessa. Yhtäältä nähdään, että tuottamalla peruspalveluita kehitysprojektien kautta, tukemalla esimerkiksi sairaalaa, perustamalla äitiysklinikka tai rakentamalla koulu, vahvistetaan pohjaa kestävälle rauhalle. Lisäksi tietotaidon tuominen kouluttamalla paikallista väestöä esimerkiksi terveysasioissa nähdään elintärkeänä maassa, joka kärsii aivovuodosta.
Toisaalta monet ihmiset diasporassa ajattelevat, että heidän kokemuksensa demokraattisen maan toiminnasta edesauttaa demokraattista kehitystä myös Somalimaassa. Yhteistyön, neuvottelutaitojen ja demokraattisen päätöksenteon tärkeyden ”opettaminen” paikallisille nähdään niin ikään rauhaa rakentavana toimintana.
Kolmanneksi, tukemalla koulutusta diasporassa olevat somalialaiset katsovat rakentavansa rauhaa. Koulutuksella tarjotaan nuorille vaihtoehtoja olla tarttumatta aseisiin ja se vähentää heidän todennäköisyyttään tulla rekrytoiduksi sotilaallisiin ryhmiin.
Vähiten rauhaa rakentava vaikutus ei ole sekään, että koulutuksen nähdään tarjoavan tulevaisuuden näköaloja ja luovan toivoa.
Diasporan rakennuttama loma-asunto.
Palaamisen haasteita
Vaikka diasporasta on palannut ihmisiä Somalimaahan, paluu ei ole helppoa eikä aina mahdollistakaan. Usein palaajat ovat niitä, joilla on nykyisen asuinmaan passi, tai ainakin pysyvä oleskelulupa.
Tapasin Hargeisassa lukuisia länsimaista palanneita miehiä, joiden vaimot ja lapset olivat jääneet asumaan länteen. Suuri syy perheiden jäämiseen löytyy Somalimaan heikompilaatuisista terveys- ja koulutuspalveluista, sekä erityisesti lasten ja nuorten, uusiin asuinmaihin syntyneistä siteistä.
Myös massiivinen työttömyys asettaa omat haasteensa palaamiselle: jos palata halajaa, täytyy tuoda resursseja mukanaan. Monien paluu jää vain haaveeksi siksi, että palaaminen tarkoittaisi myös rahalähetysten loppumista sukulaisille.
Somalimaahan tervetulleiksi toivotetaan ihmiset, joka tuovat mukanaan jotain. Muiden on parempi pysyä ulkomailla ja lähettää rahaa.
Vähäisten resurssien takia monet paikalliset sanovat diasporasta paluun ensinnäkin kiristävän jo entuudestaan tiukkaa kilpailua – erityisesti koulusta vaativista – työpaikoista. Paluumuuton on myös moitittu nostavan hintoja, kuten vuokria ja koulumaksuja.
Diasporan roolista ja paluusta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein ”menestyjiin” eli heihin, jotka palaavat rakentamaan maata ja tuovat resursseja tai tietotaitoa mukanaan. Valitettavasti on olemassa myös ilmiön toinen puoli: ulkomailla asuvat somalit, joita sukulaiset lähettävät ongelmien vuoksi Somalimaahan toipumaan. Rikolliseen toimintaan sotkeutuneet, mielenterveysongelmaiset ja päihderiippuvaiset ovat niitä, joiden toivotaan saavan apua esimerkiksi perinteisiltä parantajilta.
Diasporan monet kasvot
Diasporan vaikutuksista puhuttaessa ei voi unohtaa sitä, ettei ole olemassa vain yhtä diasporaa, vaan joukko ihmisiä joilla on erilaisia intressejä, taustoja ja elämän kohtaloita. On menestyjiä, jotka ovat integroituneet täysin uusiin asuinmaihin ja joilla on resursseja investoida alkuperäiseen kotiinsa, mutta on myös epäonnisia kohtaloita.
Niin ikään on hyvä muistaa, että diasporalta odotettava ja vaadittava rahallinen tuki voi johtaa vaikeisiin taloudellisiin tilanteisiin ja ristipaineisiin. Omaakin elämää pitäisi elää kalliissa länsimaassa, mutta velvollisuus auttaa sukulaisia painaa.
Erilaiset intressit voivat johtaa solmukohtiin diasporasta tulleiden ja paikallisten välillä.
Somalimaan diaspora on jakautunut moniin eri poliittisiin ja sosiaalisiin ryhmiin. Diasporan tekemisiä Somalimaassa ei myöskään koordinoida millään tavalla. Monet ovatkin sitä mieltä, että pienen pienet diasporan tekemät hankkeet ja kontribuutiot eivät kasva isoksi virraksi, jonka voimalla voisi korjata perustavanlaatuisia ongelmia.
Ongelmallista on sekin, että Somalimaassa palveluiden laatua pystytään kontrolloimaan vain vähän, joten käytännössä kuka tahansa voi kutsua itseään lääkäriksi tai opettajaksi. Tarvittaisiin suuria pitkäntähtäimen visioita, koordinaatioita ja koherenttia politiikkaa. Diasporan investoinnitkaan eivät jakaudu tasaisesti: pääpaikka on Hargeisa ja läntinen Somalimaa. Puntinmaan kanssa rajakiistoja käyville itäisen Somalimaan alueille diaspora ei merkittävästi investoi.
Kehityksen ihmelääke diasporan osallistuminen ei siis ole. Maahan tarvittaisiin suurempia investointeja ja suuryrityksiä jotka loisivat työpaikkoja. Noin 80 prosenttia kansasta on työttömänä. Monen suuri huolenaihe onkin, kuinka kauan rauha säilyy, jos ihmiset – erityisesti nuoret – turhautuvat näköalattomuuteen ja toimettomuuteen.
Hallituksen on sanottu yrittävän houkutella ulkomaisia sijoittajia ja kehitysohjelmien rahoittajia, ja pyrkivän niiden avulla luomaan kehitystä ja työpaikkoja. Hallitus on myös ottanut askeleen kohti diasporan toiminnan koordinaatiota perustamalla Somaliland Diaspora Agency:n.
Se, miten pyrkimyksissä onnistutaan, saattaa muuttaa myös diasporan roolia. Jää kuitenkin nähtäväksi, miten menestyksekkäitä hallituksen toimet ovat. Sillä aikaa iso osa somalimaalaisista on ja pysyy riippuvaisina sukulaistensa rahalähetyksistä ulkomailta.
Päivi Pirkkalainen
Tohtorikoulutettava
Jyväskylän yliopisto
Sähköposti: This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.
Lähteet
Abdile, Mahdi & Pirkkalainen, Päivi (tulossa, 2011). Homeland Perception and Recognition of the Diaspora Engagement: The case of Somali Diaspora. Nordic Journal of African Studies 20(1).
Bradbury, Mark (2008). Becoming Somaliland. Oxford: James Currey.
King, Alexandra (2003). Hargeisa Urban Household Economy Assessment. FEWS net, FSAU, Save the children, Municipality of Hargeisa and Candlelight. www.reliefweb.int/library/documents/2003/fewsom-16ma.pdf.
Lindley, Anna (2009). The Early-Morning Phonecall: Remittances from a Refugee Diaspora Perspective. Journal of Ethnic and Migration Studies 35 (8): 1315-1334.
Pirkkalainen, Päivi (2009). The Finland - based Somali Diaspora Associations and their involvement in Co-development, Teoksessa Lothar Weiss, T. (toim.) Migration for Development in the Horn of Africa: Health expertise from the Somali diaspora in Finland. IOM Helsinki; pp. 74-90.
Sheikh, Hassan & Healy, Sally (2009). Somalia’s Missing Million: The Somali Diaspora and Its Role in Development. UNDP Somalia.
Tiilikainen, Marja (tulossa, 2011). Failed Diaspora: Experiences of dhaqan celis and mentally ill returnees in Somaliland. Nordic Journal of African Studies 20(1).
