Aurinkoenergia Afrikalle luontainen vaihtoehto
Metsäpolitiikassa otettava huomioon paikalliset asukkaat ja luontoarvot
Suomessa energia- ja puuosaaminen ovat korkeatasoisia. Voisiko tulevaisuudessa olla mahdollista, että Suomi auttaisi Itä-Afrikan maita siirtymisessä uusiutuviin energiamuotoihin? Suomella olisi annettavaa ainakin alan koulutuksessa.
Itä-Afrikan oloihin perehtynyt professori Olavi Luukkanen Helsingin yliopiston Viikin tropiikki-instituutti VITRIsta vastasi kysymyksiin Itä-Afrikan mahdollisuuksista siirtyä uusiutuvaan energiaan ja Suomen mahdollisuuksista toimia suotuisan kehityksen tukena.
Olavi Luukkanen (keskellä) tutustumassa Puntinmaan ympäristöministeriöön Suomen Somalia-verkoston hankematkalla. Taustalla ministeriön aurinkopaneelit. Kuva: Marja Tiilikainen
Onko Suomi jäljessä vai edelläkävijä uusiutuvan energian ja puuenergian alalla?
Olavi Luukkanen (jatkossa OL): Suomi on edelläkävijä sekä metsä- että energiateollisuudessa ja sen voidaan sanoa olevan näillä aloilla jopa maailman huipulla. Suomessa tällä hetkellä noin 30 prosenttia ja vuoteen 2020 mennessä suunnitelmien mukaan lähes 40 prosenttia käytetystä energiasta on uusiutuvilla tavoilla tuotettua. Niihin kuuluvat myös vesi- ja tuulivoima. Luvut ovat korkeita EU:n tasolla. Siihen vaikuttaa useampi asia.
Täytyy muistaa se, että teollisuusmaista Suomi on riippuvaisin metsistä. Suomessa on opittu käyttämään puuta monella tavalla, myös jätteet huomioidaan todella hyvin ja niistäkin pystytään hyödyntämään suuri osa. Esimerkiksi sellutehdas tuottaa enemmän energiaa kuin kuluttaa, kun kaikki mikä ei ole kuitua, muutetaan energiaksi. Se on puolet puunpainosta. Puuteollisuuden prosessi on korkeatasoinen ja puunjalostuksesta tuleva jäte käytetään hyödyksi kokonaan, kun taas muualla maailmassa esimerkiksi sahanpurut voidaan käsitellä jätteinä ja hävittää polttamalla.
Bioenergian suhteen Suomessa on seuraavan sukupolven teollisuus jo lähtökuopissa, valmiina tekemään nestemäistä polttoainetta puusta. Tällä hetkellä sitä tehdään jo esimerkiksi kasviöljyistä. Tarkoitus on alkaa tuottaa dieselpolttoainetta puusta. Järkevää tietenkin on, ettei oteta parasta puuta vaan ensin jäte, joka tulee puun sahauksesta samoin kuin oksat, risut ja muut hyötyjätteet.
Parhaimmillaan sellutehdas voi tuottaa energiaa enemmän kuin kuluttaa. Tehdas sinällään ei kuitenkaan riitä. Sen lisäksi tarvitaan monenlaista osaamista metsänhoidosta markkinointiin. Kuva: Maippi Tapanainen
Voisiko Suomi olla ykkösosaaja tulevaisuudessa Afrikassa esimerkiksi puun teollisen käytön ja uusiutuvan energian kohdalla?
OL: Periaatteessa voi, mutta varoittavia esimerkkejä löytyy. Kun tietotaito ja tekninen valmius puuttuvat, eikä yhteiskunta valvo ja säätele, ja jos välissä on vielä korruptiota, niin yhtälö ei toimi.
Afrikassa ei ole, Etelä-Afrikan ulkopuolella, edes puuta raaka-aineena käyttäviä sellutehtaita kuin muutama, koska järjestelmä ei toimi ja pelkästään sellun tekeminen on liian monimutkaista. Olen ollut Keniassa tekemässä kansallista metsäohjelmaa. Mukana olivat kaikki tahot, jotka liittyivät metsään tai metsäteollisuuteen, mutta edes Kenian ainoaa sellutehdasta ei ole saatu kunnolla toimimaan.
Teknologista taitoa tarvitaan. Ei riitä, että tehdas vain on olemassa. Tarvitaan koko ketju raaka-aineen tuottamisesta ja kuljettamisesta jalostamiseen ja edelleen markkinointiin. Jos ketju pettää jossain kohtaa, niin se ei toimi ja tuloksena voi olla taloudellinen epäonnistuminen, ympäristön pilaantuminen tai maanomistuskonflikteja.
Pitäisikö kehitysapua suunnata uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen?
OL: Alkuun tarvitaan toimintaa tukeva kansallinen kehityspolitiikka ja yhteistyötä esimerkiksi siten, että mukana on kansainvälinen yrityskumppani, jolla on jo alan kokemusta. Koko metsäteollisuutta, jossa Afrikassa tärkeimpänä on puun mekaaninen jalostus sahatavaraksi, pitää suunnitella osana laajempaa metsien käyttöä. Suunnittelussa on otettava huomioon myös paikallisten asukkaiden tarpeet ja luonnon monimuotoisuuden suojelu.
Afrikan köyhissä maissa ylivoimaisesti suurin osa puusta käytetään energiaksi, polttopuuna tai puuhiilenä. Kansallinen metsäohjelma, jollainen on laadittu myös Suomelle ja jonka kaltaisten laatimista Suomi on tukenut myös monissa kehittyvissä maissa, on erinomainen työkalu metsien integroidun käytön ja metsiin liittyvän kansallisen politiikan kehittämisessä.
Jos uusiutuva energia ja sen eri muodot ovat niin hyviä, niin miksi Suomessa yritykset investoivat ydinvoimaloihin, siis miksi ydinvoimalat ovat kannattavampia?
OL: Suomessa perusideana on monipuolisuus, siis ettei olla riippuvaisia yhdentyyppisestä energiasta, vaan yhdistetään eri energiatuotantomahdollisuuksia. Itse kannatan ydinvoimaa väliaikaisena ratkaisuna kunnes saadaan lisää uusiutuvaa energiaa käyttöön. Ydinvoima on turvallista nykyisellä tekniikalla, enkä myöskään näkisi pahana, jos tulisi vielä kaksi uutta ydinvoimalaa ennen kuin päästään kokonaan uusiutuvan energian tuotantoon.
Tuulivoiman ongelma on sen subventointi eli valtio maksaa liikaa rahaa tuulienergian tuotantoon. Se on kallista ja mielestäni se vinouttaa energiamarkkinoita.
Entä aurinkoenergia Itä-Afrikassa? Uskotko sen lyövän läpi?
OL: Aurinkoenergialla on suuri tulevaisuus sen eri muodoissa. Sähkön lähteenä se vaatii toistaiseksi kallista teknologiaa mutta sopii jo hyvin erikoistarkoituksiin, kuten tietoliikenteen ja vaikkapa vesipumppujen voimanlähteeksi sähköverkon ulkopuolella olevissa kohteissa, kuten muun muassa Suomen Somalia-verkoston taimitarhoilla on jo todettu.
Aurinkokennot toimivat valaistuksen, puhelimien samoin kuin radio- ja tv-vastaanottimien virranlähteinä. Ne takaavat myös esimerkiksi terveyskeskusten ja koulujen sähkönsaannin.
Mekaanisilla aurinkokeräimillä voidaan myös tuottaa lämpöä hyvin yksinkertaisella tavalla. Esimerkiksi Kiinassa ne ovat jo hyvin yleisiä.
Myös Afrikassa tarvitaan energiatalouden monipuolistamista, mutta puusta saatavaa energiaa ei voida kokonaan korvata muilla energialähteillä, ja odotettavissa olevat muutokset ovat hitaita.
Polttopuun ja puuhiilen tärkeimmät vaihtoehdot Afrikassa ovat petroli eli kerosiini ja nestekaasu. Niiden korkea hinta pakottaa ihmiset usein käyttämään halvempia, puuperäisiä polttoaineita. Valtion subventoima nestekaasu voisi olla tilapäinen energiaratkaisu, ainakin öljyä tuottavissa maissa ja kohteissa, joissa on vähän puita, esimerkiksi paimentolaisten asuttamilla alueilla.
Kulttuuritekijät ja ruokatottumukset vaikuttavat kuitenkin siihen, että vaikka elintaso kasvaisi, ruoanlaitossa halutaan käyttää kaupungeissakin puuhiiltä.
Erittäin tärkeä kotitalouksien energian saannin kehityssuunta Afrikassa on parantaa puuperäisten polttoaineiden tuotannon kestävyyttä. Tuotanto tulisi laillistaa ja poistaa siihen liittynyt korruptio ja rikollisuus.
Kenian esimerkki osoittaa, että kansallisen politiikan ja lainsäädännön muuttaminen johtaa nopeasti siihen, että aikaisemmin laittomaksi määritellystä ja korruption hallitsemasta puuhiilen tuotannosta tuleekin maaseudun asukkaille tuottoisa toimeentulon lähde. Puuhiilen tuotannon ja käytön tekniikkaa on kuitenkin aina kehitettävä myös parannettujen hiilimiilujen ja liesien avulla.
Sähköistäminen etenee Afrikan maaseudullakin, ja kiinteän sähköverkon ulkopuolella aurinkokennot hyödyttävät jo paikallisyhteisöjä valaistuksen, puhelimien sekä radio- ja tv-vastaanottimien sekä terveyskeskusten ja koulujen sähkölaitteiden virranlähteinä.
Assuamin pato Niilissä kuuluu maailman suurimpiin. Sen voimala tuottaa kymmenisen prosenttia Egyptin kuluttamasta sähköstä.
Vesivoimaa on viime vuosina rakennettu ja rakennetaan edelleen suurimittaisin projektein esimerkiksi Niilin valuma-alueella. Vesivoiman kehittäminen nopeuttaa nyt kylien sähköistämistä esimerkiksi Etiopiassa ja Sudanissa. Ruoanlaiton vaatimaa energiaa se ei kuitenkaan korvaa.
Afrikassa täytyy siis soveltaa yhtä aikaa sekä vanhaa perinteistä energian tuottamista että uusinta huipputeknologiaa. Molemmissa on vielä paljon tilaa kansainväliselle verkostoitumiselle ja kehitysyhteistyölle.
Onko Suomessa monipuolisuus ykkösjuttu?
OL: Metsän hyötykäyttö on se ykkösjuttu, koska meillä on metsää ja Suomi on maailman huippua metsien kestävässä hyödyntämisessä. Nyt kun Nokia ja muut firmat ovat menneet alaspäin, niin metsä ja metsätuotteet ovat taas ensimmäisellä sijalla Suomen viennissä, mikä näkyy myös meneillään olevissa investoinneissa. Niillä tähdätään puun monipuolisempaan käyttöön. Aikaisemmin tehtiin selluloosaa sellutehtaissa paperin valmistusta varten ja nyt puusta saadaan jo kangasta ja elintarviketeollisuuden raaka-aineita.
Mitä kaikkea voi puusta tehdä?
OL: Yksi suurimpia läpimurtoja on se, että puuta kuidutetaan ja kudotaan kankaaksi, joka korvaa puuvillan. Suomessa pyritään koko ajan kehittämään puuperäisille tuotteille uusia markkinoita.
Myös politiikalla on keskeinen merkitys maailman puuta käyttävässä teollisuudessa. Eri mailla on kuitenkin erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on metsien tehtävä. Suomi pystyy osoittamaan, että myös alkuperäisiä ja monilajisia luonnonmetsiä voidaan hoitaa tehokkaasti samanaikaisesti monia eri käyttötarkoituksia varten. Varsinkin tropiikissa teollinen metsätalous perustuu yhä enenevässä määrin yhden vieraan lajin muodostamiin puuviljelmiin.
Miten aavikkoalueille voidaan istuttaa puita? Kauanko puulla kestää kasvaa? Mitkä ovat resurssit ja onko se kannattavaa?
OL: Varsinaiselle aavikolle ei kannata istuttaa metsää. Kuivien alueiden metsien hoidon ja käytön kehittämistä on yritetty kauan ja nyt siitä tiedetään jo paljon. Suomi on ollut tiiviisti mukana tässä työssä yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
Aluksi tehtiin virheitä, kun kuviteltiin että voidaan vain mennä teknillisellä osaamisella Afrikkaan ja alkaa istuttaa puita. Hyvin pian opittiin, että pysyvät tulokset saadaan aikaan vain yhteistyössä paikallisten ihmisten kanssa.
Kuivien alueiden metsät uudistuvat luontaisesti, kun puut hakataan ja taimia suojellaan.
Kuivien alueiden metsiä on itse asiassa helpompi hoitaa kuin vaikkapa kostean tropiikin sademetsiä. Puiden istuttamista ei tarvita muuten kuin poikkeustapauksissa, sillä kuivien alueiden metsä uudistuu luontaisesti, kun puut hakataan pois ja varmistetaan, että kotieläimet tai metsäpalot eivät pääse tuhoamaan nuoria taimia. Uusi metsä kasvaa hakkuukypsäksi parissakymmenessä vuodessa, ja sen hoidossa voidaan suosia puulajeja, joista on eniten hyötyä paikallisille asukkaille.
Myös osallistumalla maankäytön ja -omistuksen politiikan kehittämiseen kansallisella tasolla Afrikassa Suomi voi edelleen olla mukana parantamassa puiden avulla kuivien alueiden ruokaturvaa, karjanrehun ja polttopuun tuottamista sekä vedensaantia.
Abdirauf Ibn Yusuf
Kirjoittaja osallistui Suomen Somalia -verkoston viestintäkurssille.
Fakta
Somalimaassa uusiutuvien energiamuotojen käyttö junnaa alkutekijöissä
Somaliasta irtautumaan pyrkivä Somalimaa julistautui itsenäiseksi vuonna 1991. Somalimaassa on rauhallisempaa kuin Somalian muissa osissa, mutta energian heikko saatavuus ja vanhentunut infrastruktuuri hidastavat kehitystä yhä voimakkaasti.
Sähkö ja muu energia ovat Somalimaassa erittäin kalliita. Hargeisan asukkaat maksavat kilowattitunnista suunnilleen 75 eurosenttiä, kun muualla maailmassa hinnat ovat tyypillisesti alle kolmannes siitä. Jopa 40 prosenttia kaupungissa tuotetusta sähköstä menee hukkaan vanhanaikaisesta verkosta johtuvien teknisten ongelmien vuoksi.
Somalimaan hallitus valmistelee lakeja, joiden tarkoitus on helpottaa energia-alan toimintaa ja kohtuullistaa hintoja. Suunnitteilla on myös käytännön parannuksia vanhan, virallisen sähköverkon toimintaan.
Energiaa löytyy, käyttöönotto takkuaa
Somalimaassa eletään muutoksen aikaa monella tavoin. Ensimmäisenä muutospaineet kohdistuvat energiapolitiikkaan sekä metsien- ja luonnonsuojeluun. Koska energiasta on puutetta Somalimaassa, on uusiutuvalla energialla merkittävä rooli yhteiskunnan rakentamisessa ja tulevaisuudessa.
Uusiutuvan energian lähteitä ovat esimerkiksi liikkuva vesi, tuuli ja auringonsäteily. Myös maaperän, ilman ja veden lämpöä voidaan hyödyntää, samoin erilaisia bioenergialähteitä. Varsinkin aurinko- ja tuulienergian mahdollisuudet ovat merkittäviä, koska Somalimaassa aurinkoisia päiviä, eli päiviä jolloin aurinko paistaa 12 tuntia, on usein yli 340 vuodessa. Monet alueet ovat erittäin tuulisia.
Runsaista resursseista huolimatta uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotossa Somalimaa on vielä aivan alkuvaiheessa. Hiljakkoin Somalimaan hallinnon tuella pystytettiin maan ensimmäinen 100 kilowatin koetuulipuisto.
Abdirauf Ibn Yusuf
