Jamila Mohamud
Näkymättömän työn tekijät
Monet nuoret ovat vuodesta toiseen mukana eri projekteissa toivoen, että saisivat jalkansa työelämän oven väliin. Monelle totuus valkenee vasta monen vuoden jälkeen. Tosin silloin nuori voi olla sekä ilman koulutusta että minkäänlaista työpaikkaa.
Päättäjät suuntaavat rahaa nuorten työllistämiseen. Projektien suunnittelu ja rahoitus ovat hyvä alku, mutta toteuttamisen puolella eksytään jo polulta. Projekteihin valitaan ohjaajia, joilla on jo työpaikka tai tapa tienata elantonsa, toisin kuin projektiin kaavailluilla nuorilla. Nuoret ovat tyhjän päällä ja tyhjän päälle myös jäävät projektin loputtua.
Päättäjä ja muut tahot, jotka rahoitusta miettivät, voisivat miettiä sitä uudella tavalla eli niin, että projektissa olleita nuoria saataisiin työllistettyä. Tavoitteeksi voisi asettaa, että ainakin kaksi nuorta kymmenestä työllistyisi projektin loputtua. Projekteja on rahoitettu suurilla summilla, mutta ilman minkäänlaista edistystä vuosien varrella.
Paras vaihtoehto olisi kouluttaa nuoria projektiohjaajaksi ihan samalla tavalla kuin perehdytetään aikuisiakin. Nuori työllistyy huomattavasti nopeammin, jos cv:ssa näkyy hänen koordinoineen hanketta. Tuolloin hän voisi tulevaisuudessakin päästä itse ohjaamaan projekteja. Uskoisin sen parantavan nuorten työllisyysastetta.
Moni meistä nuorista tietää, että jos päätökset jätetään aikuisille, niin jäämme itse koloon, josta ei ole pois pääsyä. Meidän toimintamme on näkymätöntä ja näkymättömyyttä lisää hallituksen tapa ottaa nuoria huomioon tai jättää ottamatta. Totuus tulee esille ennen pitkään, silloin luultavasti on jo myöhäistä. Maahanmuuttajanuorten tilanne on monimutkaisempi ja heidän kohdallaan linja on vielä tiukempi.
Moni nuori kamppailee itsensä ja aikataulunsa kanssa. Koulu, työ ja vapaa-aika ovat nuorille ehdottomasti tärkeitä. Toki on nuoria, jotka pyörittävät niitä kaikkia yhtä aikaa onnistuneesti. Nuoren kuvitellaan jättävän yhteiskunnallisen vaikuttamisen, kun hän saa opiskelu- tai työpaikan. Ei asia ole niin yksinkertainen. Monet jäävät aktiiviseksi myös löydettyään oman paikkansa.
Nuoren oma elämä voi jäädä jopa kokonaan elämättä, hänen yrittäessään auttaa muita. Vuosi toisensa jälkeen paljon nuoria käy samaa polkua, jonka auttaja itse on käynyt läpi. Syy, jonka vuoksi nuori rasittaa ja ylikuormittaa itseään on halu auttaa muita. Vapaaehtoisena soisi muillekin samat mahdollisuudet työllistyä ja kouluttautua kuin itsellä on.
Mielestäni kaksi tuntia vapaaehtoistyötä viikossa riittää. Tosin on otettava huomioon, miten auttaa ja millä tavalla. Oikeanlaisia väyliä löytääkseen on oltava mukana ja katsottava napaansa pidemmälle. Suoralta kädeltä voin kertoa, ettei se helppoa ole auttajalle eikä autettavalle. En voi ketään nuorta pakottaa uhraamaan aikansa, mutta voin suositella.
Pyytäisin myös aikuisia ja päättäjiä avaamaan silmiänsä, jotta he eivät johda enempää harhaan jo eksyneitä nuoria. Sen sijaan heidän tulisi auttaa nuoria löytämään polkunsa, sillä nuoret ovat kansan tulevaisuus. Jos nuorta auttaa vaikka kädestä pitäen, niin hän maksaa hinnan takaisin moninkertaisesti. Päättäjät ja viranomaiset eivät hekään ikuisesti tule olemaan hyvässä kunnossa. Siksi pyydän: lahjoittakaa itsellenne ja perheellenne jotain auttamalla edes yhtä nuorta oikean polun löytämisessä.
Jamila Mohamud
Kirjoittaja on tekninen suunnittelija
