Linda Hart
Avioliittolaki muuttuu, muuttuuko avioliitto?
Ensi vuonna nais- ja miespareja voidaan Suomessa vihkiä siviiliavioliittoon. Miten lakimuutos vaikuttaa eri uskontokuntiin ja niiden vihkimiskäytäntöihin?
Avioliittolaki muuttuu Suomessa 1. maaliskuuta 2017. Muutoksen keskeinen sisältö on, että samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton. He voivat lisäksi ottaa yhteisen sukunimen avioliiton solmimisen yhteydessä ja heidän on mahdollista hakea lupaa adoptoida yhteinen lapsi.
Vuodesta 2002 samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet solmia rekisteröityjä parisuhteita, mutta lainmuutoksen jälkeen tätä mahdollisuutta ei enää ole, vaan avioliittolaki pätee sekä eri että samaa sukupuolta oleviin pareihin. Myös avioliitossa olevat transsukupuoliset henkilöt voivat säilyttää avioliittonsa korjatessaan virallista sukupuoltaan.
Pohjoismaat edelläkävijöitä
Samaa sukupuolta olevien parien avioliitto on tullut mahdolliseksi jo aiemmin muissa Pohjoismaissa eli Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Tanskassa. Myös monessa muussa Euroopan maassa kuten Iso-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa, Hollannissa ja Belgiassa samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut mahdollista jo joidenkin vuosien ajan. Vastaavia lakeja löytyy myös esimerkiksi Kanadasta, joistakin USA:n osavaltioista ja Etelä-Afrikasta. Sen sijaan monissa Afrikan, Lähi-idän ja Etelä-Aasian maissa homoseksuaalisuus on kielletty ja säädetty rangaistavaksi.
Maailmanlaajuiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset Yhdistyneiden kansakuntien (YK) piirissä eivät juurikaan tarjoa seksuaalivähemmistöille nimenomaista suojaa syrjinnältä. YK:ssa monet valtiot ovat tosin yrittäneet parantaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia globaalilla tasolla.
Euroopan alueellisessa ihmisoikeusjärjestelmässä eli Euroopan neuvostossa seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin on kiinnitetty huomiota jo vuosikymmenten ajan, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisut sitovat Euroopan neuvoston jäsenmaita. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin purkaminen on edellytys, joka maiden pitää täyttää.
Vuonna 2015 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi ratkaisun Oliari ja muut v. Italia, jonka mukaan Euroopan neuvoston jäsenmaiden tulee tarjota samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuus rekisteröidä parisuhteensa, mutta samaa sukupuolta olevien parien oikeutta solmia avioliitto EIT ei ole tunnustanut.
Avioliittolain muutos Suomessa
Sukupuolineutraali avioliitto on saanut aikaan paljon kansalaiskeskustelua sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Koska suomalaisista yli 70 prosenttia on kyseisen uskontokunnan jäseniä keskustelut saavat myös paljon näkyvyyttä tiedotusvälineissä.
Suomessa vihkimisoikeuksia on myös ortodoksisen kirkon papeilla sekä monien muiden uskontokuntien edustajilla. Täten avioliittolain muutoksilla on mahdollisia vaikutuksia myös muiden uskontokuntien vihkijöihin ja vihkimisiin.
Tulevan lakimuutoksen takana on kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista ja kansalaisaloitteen ympärillä käyty Tahdon-kampanja. Sukupuolineutraalin avioliittolain muutokseen tähtäävä kansalaisaloite keräsi enemmän allekirjoituksia kuin mikään muu kansalaisaloite Suomessa tähän mennessä, yli 166 000 allekirjoitusta.
Suomessa kansalaisaloitteita lakien muuttamiseksi on voinut tehdä vuodesta 2012 lähtien. Suuri osa tehdyistä aloitteista ei saa vaadittavaa kannatusta eli vähintään 50 000 allekirjoitusta, jotta eduskunta ottaisi ne käsittelyyn. Kansalaisaloitteita saavat allekirjoittaa äänioikeutetut Suomen kansalaiset.
Useimmissa muissa Euroopan maissa, joissa avioliittolaki on muuttunut sukupuolineutraaliksi, samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuus solmia avioliitto on edennyt hallituspuolueen tekemänä esityksenä tavanomaista lakiesitysten kulkemaa tietä.
Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä myös Aito avioliitto -kansalaisaloite, jolla pyritään avioliittolain muutoksen kumoamiseen eli siihen, että samaa sukupuolta olevat parit eivät voisi sittenkään solmia avioliittoa.
Avioliitto Suomen laissa
Avioliittolain mukaan avioliittoon vihkiminen voidaan toimittaa siviilivihkimisenä esimerkiksi maistraatissa tai käräjäoikeudessa. Molempien vihittävien osapuolten tulee olla läsnä ja molempien on omalta osaltaan vastattava myöntävästi vihkijän esittämään kysymykseen siitä, haluaako hän toisen osapuolen kanssa avioliittoon. Myönteiset vastaukset saatuaan vihkijän kuuluu todeta heidät aviopuolisoiksi.
Vihkimiseen tarvitaan vähintään kaksi todistajaa. Ennen vihkimistä on toimitettava esteiden tutkinta: osapuolten on oltava vähintään 18-vuotiaita, he eivät saa olla valmiiksi naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eli yleensä he ovat naimattomia, eronneita tai leskiä. He eivät myöskään saa olla lähisukulaisia.
Avioliittolain mukaan rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat saavat riippumatta toisistaan määritellä, mitä edellytyksiä ne asettavat uskonnolliselle vihkimiselle avioliittolaissa mainittujen pakottavien säännösten lisäksi. Avioliittolaissa ei ole todettu, millä perusteilla vihkimisoikeuden omaava henkilö on oikeutettu kieltäytymään vihkimisestä. Julkista valtaa edustavan, maistraatissa tai käräjäoikeudessa työskentelevän vihkijän on vihittävä vihkimiskelpoinen pari heidän sitä pyytäessään. Muuten hän syyllistyy syrjintään.
Pappi tai tietyn uskontokunnan vihkijä voi kieltäytyä vihkimästä paria, joka ei täytä kyseisen uskontokunnan avioliitolle asettamia vaatimuksia. Tähän asti esimerkiksi evankelis-luterilaisessa kirkossa vihittävien on kuulunut olla konfirmoituja tuon kirkkokunnan jäseniä, tai toinen heistä on voinut olla toisen kristillisen uskontokunnan jäsen.
Kirkkohallituksen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista
Avioliittolakia koskevan lakimuutoksen lähestyessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus pyysi suomalaisilta perheoikeuden ja valtiosääntöoikeuden asiantuntijoilta lausunnot koskien uuden lain vaikutuksia. Lausunnot ovat mukana Kirkkohallituksen kirjeessä 4/2016 kirkolliskokoukselle ”Oikeudellinen selvitys avioliittolain vaikutuksista”. Kirkolliskokous on evankelis-luterilaisen kirkon korkein hallinnollinen elin, eräänlainen kyseisen uskontokunnan eduskunta, jossa tehdään kirkon oppia määritteleviä päätöksiä.
Lausunnot avioliittolain muutoksesta oli pyydetty neljältä professorilta: kolmelta perheoikeuden ja yhdeltä valtiosääntöoikeuden asiantuntijalta.
Professori Urpo Kankaan mukaan papin tai muun vihkimisoikeuden omaavan henkilön tekemä samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen on 1.3.2017 lähtien oikeudellisesti pätevä, vaikka kyseinen uskonnollinen yhdyskunta määrittelisi avioliiton miehen ja naisen väliseksi. Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä tästä ei koituisi vihittävälle mies- tai naisparille seuraamuksia, mutta pappi joutuisi vastaamaan vihkimisestä hiippakuntansa tuomiokapitulissa, joka on evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen piispan alaisuudessa toimiva toimielin.
Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljasen mukaan perustuslain (11 §) mukaan uskonnonvapaus antaa uskonnollisille yhdyskunnille itsemääräämisoikeuden ja mahdollisuuden päättää uskonnon harjoittamiseen liittyvistä kysymyksistä, kuten avioliiton määrittelystä naisen ja miehen väliseksi.
Laki ei pakota mitään uskonnollista yhdyskuntaa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Joissain yhdyskunnissa voi jäsenistön sisältä tulla painetta vähintään ottaa kantaa asiaan, ja joissain yhdyskunnissa mahdollisesti aktiivisesti halutaan ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja.
Sitooko lakimuutos uskonnollisia yhdyskuntia?
Joissain muissa maissa sukupuolineutraalin avioliiton mahdollistavaan lainsäädäntöön on lisätty nimenomaisia säädöksiä siitä, että laki ei velvoita uskonnollisia yhdyskuntia. Suomen pian muuttuvassa avioliittolaissa tällaista lisäystä ei ole.
Tahdon-kansalaisaloitteen julkisissa perusteluissa todettiin, että aloitteella ei haluttu puuttua uskonnollisten yhdyskuntien avioliittolain mukaiseen oikeuteen määrätä, millä edellytyksillä pari voidaan vihkiä kirkolliseen tai uskonnolliseen avioliittoon. ”Tällä esityksellä ei ole tarkoitus puuttua uskonnollisten yhdyskuntien avioliittolain 16 §:ssä säädettyyn oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista ja muodosta. Kaikilla vihkimiseen oikeutetuilla uskonnollisilla yhdyskunnilla, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko mukaan lukien, on jatkossakin itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.”
Kansalaisaloitteessa tasa-arvoisesta avioliittolaista siis korostettiin, että Tahdon-kampanjan tavoite oli mahdollistaa siviiliavioliitto samaa sukupuolta oleville pareille, eikä uskonnollisten yhdyskuntien sisäisiin kysymyksiin avioliittoon liittyvistä opillisista kysymyksistä haluttu ottaa kantaa. Poliittinen tahto lakimuutoksen takana silloin kun se on lausuttu ja kirjattu asiakirjoihin on ollut tällainen, mutta lakitekstiin asti tämä ei ole välittynyt.
Vihkijän mahdollisuus kieltäytyä vihkimisestä
Muissa Pohjoismaissa vihkimisestä kieltäytymiseen löytyy erilaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja. Norjassa lisättiin avioliittolakiin vuonna 2008 säädös, jonka mukaan pappi voi kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevan parin. Myös Ruotsissa uskontokuntien vihkijät voivat kieltäytyä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä, ja Tanskassa ja Islannissa uskontokuntien vihkijät voivat niin ikään kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon velvollisuus on vihkiä kaikki parit, jotka täyttävät kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä mainitut vihkimisen ehdot. Sama velvollisuus koskee kaikkia uskontokuntia, jos vihkimistä pyytävä pari täyttää kyseisessä uskontokunnassa asetetut edellytykset vihkimiselle.
Kirkkohallitukselle annetuissa lausunnoissa siviilioikeuden emeritusprofessori Ahti Saarenpää toteaa, että uskontokuntien vihkijöiden oikeudesta kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja tulisi säätää avioliittolaissa. Säädös selkeyttäisi tilannetta, jos valtio ei halua puuttua uskontokuntien sisäisiin opillisiin kysymyksiin ja siihen, millaisia vaatimuksia ne asettavat vihittäville pareille.
Toisaalta kaikkien uskontokuntien, sekä suurempien että pienempien, kannattaa selkeyttää kriteerit, joita ne asettavat vihittäville pareille avioliittolain minimivaatimusten lisäksi. Tällöin ne ovat sekä uskontokunnan jäsenten että koko yhteiskunnan tiedossa. Samaa sukupuolta oleva pari tai kuka tahansa pari, joka ei täytä jonkin uskonnollisen yhdyskunnan asettamia kriteerejä avioliiton solmimiselle, voi aina solmia siviiliavioliiton, koska se on yhtäläisesti tarjolla täysi-ikäisille ja muut avioliittolain minimivaatimukset täyttäville pareille.
Avioliittolain muutoksen vaikutukset Suomessa
Avioliitolain muutoksilla voi olla vaikutusta myös jäsenmäärältään evankelis-luterilaista kirkkoa tai ortodoksista kirkkoa pienempien uskonnollisten yhdyskuntien vihkimisiin liittyviin toimiin.
Muutoksesta koituva keskustelu tulee todennäköisesti olemaan vilkkainta evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistössä ja hallintoelimissä, ja se tulee sitä kautta näkymään myös laajemmin suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Keskustelun vilkkaus ja näkvyyys johtuvat siitä, että evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on paljon jäseniä ja myös joitain pappeja, jotka haluavat haastaa kirkon opin avioliitosta vain miehen ja naisen välisenä.
Julkisessa keskustelussa on myös ollut esillä se mahdollisuus, että jos uskonnollinen yhdyskunta luopuu oikeudestaan vihkiä pareja virallisesti tunnustettuun avioliittoon, sitä ei voida haastaa vihkimään nais- ja miespareja.
Evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi pienempien uskonnollisten yhdyskuntien sisällä voi olla keskustelua mies- ja naisparien vihkimisestä, mutta on vaikea arvioida, ryhdytäänkö näiden yhteisöjen sisällä opillisia käsityksiä avioliiton määritelmästä suuresti haastamaan.
Konkreettisimmat muutokset kooltaan pienempien uskonnollisten yhdyskuntien vihkimiskäytäntöihin voivat koitua siitä, jos yhdyskunnat luopuvat vapaaehtoisesti oikeudestaan vihkiä pareja viralliseen avioliittoon tai jos lakia tulevaisuudessa muutetaan niin, että millään uskonnollisilla yhdyskunnilla ei ole enää vihkioikeutta. Onkin kiinnostavaa seurata evankelis-luterilaisessa kirkossa käytävää keskustelua, koska sillä voi olla vaikutusta muiden uskonnollisten yhdyskuntien näkemyksiin omasta asemastaan vihkimisiä tarjoavina yhteisöinä.
Avioliittolain muuttuminen sukupuolineutraaliksi on iso muutos avioliitolle käsitteenä suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta se ei muuta sitä, että yksilöt ja uskonnolliset yhteisöt voivat edelleen määritellä avioliiton vakaumuksensa ja oppinsa mukaisesti.
Sen sijaan yhdenvertaisuuslaki koskee kaikkia muita elämänaloja kuin uskonnonharjoittamista ja perhe-elämää, joten avioliitto sekä avioliittoon vihitty pari tulevat jatkossa sisältämään laajemman kirjon parisuhteita kuin ennen, ja tällä voi olla vaikutuksia sekä julkisten että yksityisten palveluiden tarjoamisessa. Esimerkiksi hääjuhliin liittyvissä palveluissa kuten tilojen vuokraamisessa ja tapahtumien järjestämisessä tai pariskunnille ja perheille suunnatuissa palveluissa ja harrastuksissa tämä on näkynyt jo jonkin aikaa ja tulee olemaan osa suomalaista arkea jatkossakin.
Linda Hart
VTT, tutkijatohtori, Transnational Muslim Marriages -tutkimushanke, Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos.
linda.hart(at)helsinki.fi
Lähteet
”Avioliiton solmiminen”, Oikeusministeriön esite.
“Avioliittolain muutos”, evl.fi-verkkopalvelu, ei päiväystä.
Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista.
Kirkkohallituksen kirje 4/2016 kirkolliskokoukselle: Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista. Asianro D/134/00.08.00/2016, 2015-00245.
“Sexual orientation laws in the world – overview”, ILGA, the International Lesbian, Gay, Bisexual Trans and Intersex Association, kesäkuu 2016.
