Etiopian satakieli lauloi itsensä kansankunnan muistiin
Näky on pysäyttävä kerta toisensa jälkeen – YouTube-videoihin on tallentunut Asnakech Workun esiintyjänkarisma, joka tulee läpi huonommastakin kuvan ja äänen laadusta. Ylvään kaunis nainen sylissään krar-harppu, laulamassa vangitsevaa, hypnoottista laulua, joka tuntuu kantautuvan jostain hyvin syvältä historiasta. Etiopian tv:n 1960-luvulla kuvaamissa tallenteissa laulaja harppuineen on istutettu maisemaan, joka sekin henkii ikiaikaisuutta, vaikka itse laulaja on vuosikymmenen kaikkien muotitietoisten naisten tapaan tyylikäs.
Jokaisella kansakunnalla taitaa olla yksi naispuolinen taiteilija, jota arvostetaan yli kaikkien muiden, jonkinlainen kansakunnan kulttuurinen yhdistävä äitihahmo. Etiopiassa se oli Asnakech Worku (nimellä on myös muita, hiukan tässä käytetystä poikkeavia eurooppalaisia kirjoitusasuja, sen verran omanlaisensa amharan kirjainsysteemi on).
Asnakech Workun (1935-2011) lähtökohdat elämässä eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä vanhempien erottua ja äidin kuoltua pikku-Asnakech joutui kolmevuotiaana kummitätinsä kasvatettavaksi. Tytön ja kasvattiäidin välit olivat huonot. Myöhemmin isosisko otti hänet luokseen asumaan ja siten pelasti tytön Addis Abeban kaupunkielämän mahdollisuuksille ja houkutuksille.
Asnakech oli jo aiemmin hankkinut halvalla krar-harpun, viisikielisen perinnesoittimen, jonka käsittelijät yleisimmin olivat miehiä. Hän opetteli soittamaan ja säestämään omaa lauluaan. Esiintymisareenoina olivat baarit ja kabareet.
Jo pelkästään naiseudessa oli vastusta yleisölle esiintymään pyrkivälle tytölle, eikä ura kapakkalaulajattarena lähtenyt toivottuun lentoon. Oli seksuaalista häirintää ja ihmissuhdeongelmia, eikä Asnakech pian enää edes halunnut laulaa baareissa.
Baarien sijasta hän pyrki teatteriin ja pääsi, ensimmäisten etiopialaisten naisten joukossa. Ellei peräti ensimmäisenä, asiasta on vaikea saada varmaa selkoa. Hän nousi tähdeksi eikä pelännyt näytellä epämiellyttäviä hahmoja, ja samansorttista pelottomuutta on helppo nähdä ja kuulla hänen esityksissään laulajana. Nimenomaan laulajana hän on jättänyt suurimman jäljen kansakunnan muistiin, vaikka 1960-luvulla alkanutta laulajanuraa edelsikin erittäin menestyksekäs vuosikymmen näyttelijänä. Hän myös jatkoi näyttelemistä aina eläkeikäänsä saakka, 1990-luvulle.
Asnakech Workun tavaramerkkinä oli esiintyminen yksin, tai ehkä pikemminkin kahden harppunsa kanssa. Lauluääni on miltei metallisen kirkas ja intensiivinen, harpun sointi napakassa kuivuudessaan melkein kuin banjolla. Musiikillisena ilmiönä Worku oli 1960-luvun alkupuolen länsimaisen folk-innostuksen sukulainen ja sikäli suorastaan globaalissa trendissä mukana. Hän esitti kansanmusiikkia ja hänen lauluissaan kansanmusiikki tavallaan palasi kansalle, takaisin suosioon.
Muutamaa vuotta myöhemmin hän sitten olikin jo ikään kuin irrallaan ajastaan. Akustisen harpun ja laulajan yhdistelmä ei Etiopiassakaan ollut valtavirtaa, sillä sähkösoittimet ja länsimaiset vaikutteet olivat vyöryneet maahan viimeistään jo 1960-luvulla eikä niiden ote ole sittemmin ainakaan hellittänyt.
Workun uran aikana syttyi ja sammui ja uudelleen syttyi Mulatu Astatken etiopialainen jazz, etiopialainen funk ja etiopialainen disko, ja etiopialainen syntetisaattorivetoinen halpissarjatuotantomusiikki loputtomine autotune-melismoineen – ja läpi kaiken tämän ja sotilashallituksen sorron hän esiintyi itselleen uskollisena, muuttumattomana. Hänen laulunsa sen sijaan saivat jatkuvasti uudenlaisia tulkintoja, elinvoiman merkki sekin.
Muodeista piittaamattomuudesta huolimatta tai juuri sen vuoksi Asnakech Worku säilytti loppuun saakka yhteyden yleisöönsä ja suosionsa. Todisteiksi käyvät netistä löytyvät videot, joissa jo iäkäs naistrubaduuri ottaa salintäyden yleisön pihteihinsä ja liikuttelee sen tunteita miten mielii.
Konserttitallenteita katsoessa kielitaidotonta alkaa harmittaa. Esimerkiksi paljon versioituun Ende Yerusalem -kappaleeseen kätkeytyy jotain hyvin yllättävää – lähinnä kiihkeältä rukoukselta kuulostava messuaminen kirvoittaa paikoin makeita nauruja. Vaikka tunteen totuuden ehkä tavoittaa pelkällä tarkalla kuuntelulla, ymmärrystä ei sekään korvaa.
Asnakech Workun musiikkia youtubessa:
