Tasa-arvo ja ihmisoikeudet Somaliassa puhuttivat

”Jopa kolmasosa Somalian väestöstä kuuluu vähemmistöryhmiin, mutta heitä pidetään toisen luokan kansalaisina. Klaaniedustukseen perustuva vallanjako, niin sanottu 4,5-malli on institutionaalista syrjintää – vähemmistöklaaneille annettu 0,5-suuruinen edustus kertoo siitä, että heitä ei pidetä kokonaisina ihmisinä!”

Näin jyrähti Rasheed Farrah, toinen pääpuhujista syyskuussa Helsingin yliopistossa järjestetyssä seminaarissa. San Diegossa Yhdysvalloissa asuva Farrah on hiljattain väitellyt Somalian vähemmistöjen koulutukseen liittyvistä esteistä.

Rasheed Farrah, seminaarin toinen pääpuhuja, tutki väitöstään varten Somalian vähemmistöjen koulutuksen esteitä.

Somalian parlamentissa on tällä hetkellä 31 vähemmistöklaaneihin kuuluvaa edustajaa – Somalimaan ja Puntinmaan parlamenteissa ei ole lainkaan vähemmistöjen edustajia. Lukumäärästään huolimatta vähemmistöillä ei ole yhdenvertaisia oikeuksia ja heitä syrjitään avoimesti: esimerkiksi lapsia kiusataan kouluissa ja avioliitot vähemmistöryhmiin ja pääklaaneihin kuuluvien välillä ovat harvinaisia.

Somalian vähemmistöt voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: bantut, joita asustaa erityisesti Etelä-Somalian suurten jokien alueella; banadirilaiset kauppiasyhteisöt Etelä-Somalian rannikolla sekä gabooye-, tumal- ja yibir-ryhmät joihin viitataan joskus myös ammatillisina kasteina – näihin ryhmiin kuuluvat ovat perinteisesti metsästäneet, tehneet nahka- ja metallitöitä tai harjoittaneet muita ammatteja, joita muut somalialaiset eivät ole pitäneet sopivina.

Toinen seminaarin kutsutuista puhujista oli Shukria Dini, tutkija ja kansalaisyhteiskunta-aktivisti, joka on perustanut naisten asemaan keskittyvän tutkimuskeskuksen Mogadishuun ja Nairobiin. Dini analysoi omassa puheenvuorossaan naisten kokemia haasteita Somalian uuden parlamentin valintaprosessissa.

Huolimatta naisille luvatusta 30 prosentin kiintiöstä heidän osuutensa jäi lopulta noin 14 prosenttiin. Dinin mukaan olemassa oleva klaanijärjestelmä esti naisten etenemisen päättäville paikoille, koska klaanien vanhimmat eivät tukeneet naisia. Myöskään kansainvälinen yhteisö ei asettanut riittävästi paineita naisten valitsemisen puolesta.

Dinin ja Farrahin mielestä sekä naisten että vähemmistöjen aseman parantamiseksi tarvitaan kiintiöjärjestelmä. Lisäksi tarvitaan ihmisoikeuskasvatusta ja lainsäädännöllisiä uudistuksia. Ulkomaisten rahoittajien tulisi myös seurata ja edellyttää ihmisoikeuksien toteutumista Somaliassa.

Fadumo Dayib haastoi seminaarin osanottajia keskustelemaan seksuaalisten vähemmistöjen asemasta Somaliassa.

Helsingin yliopistossa väitöskirjaa tekevän Fadumo Dayibin vetämässä paneelikeskustelussa nostettiin esiin vielä yksi syrjitty ryhmä: seksuaaliset vähemmistöt Somaliassa. Dayib totesi, että mikäli ihmisoikeuksista Somaliassa aletaan keskustella, pitää myös seksuaalisten vähemmistöjen asema ottaa puheeksi.  Seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen on Somaliassa vaarallista ja se pitää salata. Sekä panelistien että yleisön reaktioista voi huomata, että aihe oli uusi eikä siitä puhuminen julkisesti helppoa.

Marja Tiilikainen

”Equality and inclusion in the Somali Society: Alternative voices to current political debates” –seminaarin järjestivät Suomen Somalia-verkosto ja Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos 24.9.2013.

Shukria Dinin esitys on julkaistu kokonaisuudessaan tässä lehdessä.