Kehitysyhteistyötä sisäpiirin näkökulmasta

Rauli Virtanen: Kaivoja köyhille, Suomalaisen kehitysyhteistyön vuosikymmenet. WSOY, 2013. 188 s.

Rauli Virtasen Kaivoja köyhille avaa oven suomalaisen kehitysyhteistyön varhaiseen historiaan. Näkökulma on raikas, sillä hankkeita ja toimintaa kuvataan kehitysyhteistyön sisäpiiriläisten näkökulmasta. Kirja kertoo monta ja monenlaista tarinaa, jotka yhdessä raottavat suomalaisen kehitysyhteistyön unohdetun alkuvaiheen vaikutusta, vaikeuksia ja voittoja.

”Kaivoja köyhille” lähtee liikkeelle ensimmäisestä virallisesta hankkeesta, joka käynnistyi Tunisiassa 1960-luvun puolivälissä. Kirjan pääpaino on suomalaisen kehitysyhteistyön alkuvaiheissa ja kappaleissa käsitellään valikoivasti eri hankkeita ja eri maiden kanssa tehtyä yhteistyötä alan gurujen ja kokeneimpien ammattilaisten kokemusten kautta.

Haastateltavien avoimuus on palvellut Virtasta hyvin kirjaa kirjoittaessa ja sivuilla vilisee kaikille suomalaisilla tuttuja nimiä rauhannobelisti Martti Ahtisaaresta Suomen pankin pääjohtajaan Erkki Liikaseen, joilla on molemmilla juurensa kehitysyhteistyössä.

Suomen kehitysyhteistyön sisäpoliittisella puolella on kirjassa merkittävä rooli. Kehitysyhteistyö on aina ollut yksi kuumimmista politiikan kiistakapuloista ja onkin mielekästä lukea, miten kehitysyhteistyöhön on suhtaduttu eri aikakausina, miksi ja miten Suomen roolin on annettu muuttua vuosikymmenten saatossa.

Kirjan parasta antia on rehellinen kehityspolitiikan sisäpoliittisten näkökulmien esille tuominen, kukapa ei haluaisi saada parempaa käsitystä siitä, mitä suljettujen ovien takana aikanaan on tapahtunut. Viihdyttäviä ovat myös kirjan lukemattomat anekdootit, jotka useimmiten koskevat suomalaisten asiantuntijoiden erityislaatuisia kohtaamisia yhteistyömaissa.

Kirja käsittelee ansiokkaasti kehitysyhteistyön paikallisia realiteetteja ja täydentää siltä osin monesti yksiulotteista kehitysyhteistyödebattia. Avun tarpeellisuuteen ja hyödyllisyyteen otetaan kantaa pääasiassa vain rivien välissä, vaikkakin Virtanen myöntää heti alussa olevansa avun puolesta.

Kirja on ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille suomalaisesta kehitysyhteistyöstä ja sen historiasta kiinnostuneille, miksei myös kriitikoille. Se tarjoaa arvokasta tietoa myös heille, jotka ovat jo olleet tai ovat lähdössä kehitysyhteistyötehtäviin. Kattavaa analyysiä suomalaisesta kehitysyhteistyön historiasta kirja ei tarjoa, mutta se tuskin on ollutkaan tavoitteena.

Kokonaisuudessa teos on mielekäs, sujuvasti etenevä, runsaalla kuvituksella maustettu ja toimiva katsaus kehitysyhteistyön realiteetteihin sellaisina, kun suomalaiset asiantuntijat ovat ne kokeneet.

Minna Mayer