
Kirja: Hökkelikylän kasvatti suuressa maailmassa
NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet. Gummerus, 2013. 292 s.
NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet on värikäs kasvutarina Kulta-nimisestä tytöstä, hökkelikylä ”Paratiisin” kasvatista, joka päätyy kaukaisesta Afrikasta unelmiensa Amerikkaan. Saavuttuaan tähän todellisempaan paratiisiin Kulta kuitenkin huomaa, että elämä näyttää hyvät ja huonot puolet kaikille, huolimatta siitä missä kotiansa pitää.
Me tarvitaan uudet nimet on Bulawayon esikoisteos. Kirjailija on itse syntynyt Tsholotshossa Zimbabwessa, vain vuosi maan itsenäistymisen jälkeen. Hän on muuttanut 18-vuotiaana Michiganiin Yhdysvaltoihin. Nykyisin Bulawayo opiskelee Stanfordin yliopistossa ja on julkaissut novellejaan ympäri maailmaa sekä voittanut useita kirjallisuuspalkintoja.
Bulawayo on nimetty vuosituhannen merkittävimpien afrikkalaisten kirjailijoiden joukkoon. Kirjan lukijalle tämä ei tule yllätyksenä. Teos on vaikuttava kuvaus, aluksi siitä millaisena elämä hökkelikylässä näyttäytyy lapsen näkökulmasta ja myöhemmin siitä, miten afrikkalainen teini kokee elämän amerikkalaisessa kulttuuriympäristössä, kaukana omasta kodistaan ja kaikesta mikä oli ennen tuttua ja turvallisen tuntuista. Päähenkilön kasvaminen ja kypsyminen lapsesta kriittisesti ajattelevaksi nuoreksi aikuiseksi on sujuva.
Kirjalla ei ole juonen suhteen selkeää draaman kaarta ja kaikki tapahtumat kuvataan päähenkilön näkökulmasta. Yksipuolinen näkökulma ei kuitenkaan ole puute, koska eläväinen kirjoitustyyli pitää lukuintoa yllä. Kokonaisuutena teos on eheä ja säilyy kiinnostavana loppuun asti.
Bulawayo kuvaa elämää erittäin tarkkanäköisesti. Teoksen ehdottomin vahvuus onkin kirjailijan erinomainen ja mutkattoman suora ilmaisukyky. Se on täynnä mitä eloisimpia, hauskimpia, rehellisiä ja toisaalta myös raakoja vertauskuvia, jotka herättävät kirjan tapahtumat eloon. Kirja on kuten elämä, katkeran suloista ja paikoin niin traagisen hauskaa, että nauraminen hävettää.
Kirjan loppupuolella käsitellään paljon sitä raastavaa tunnetta, jonka kanssa päähenkilö kamppailee kun on juurtunut uuteen elämäänsä uudessa maassa, mutta vanhan elämän tapahtumat ja ihmiset silti onnistuvat varastamaan ajatukset. Kirjailija osoittaa, että elämä on kaikkialla täynnä tunteita laidasta laitaan. Se on hyvää ja huonoa asuinpaikasta riippumatta. Kaikki kokemukset ja asiat ovat suhteellisia.
Teoksessa tulevat epäsuorasti esille ne keskeiset yhteiskunnalliset epäkohdat ja vaikeudet, sekä paikoin naiivitkin haaveet, jotka leimaavat köyhyydessä kasvaneiden lasten ja paperittomien maahanmuuttajien elämää. Kirja kuvaa erinomaisesti myös sitä, millaisia ristiriitoja maahanmuuttajan arjessa on läsnä. Teosta voi erinomaisen kirjallisen tyylin puolesta suositella todella laajalle yleisölle, mutta eniten siitä nauttivat kenties he, jotka ovat kiinnostuneita itse teemasta.
Minna Mayer