Klaanipelistä demokratiaksi?  

Mahdi Abdile: Rauhan perusta on luottamus. 

Mahdi Abdile palasi entiseen kotimaahansa Somaliaan yli 25 vuoden poissaolon jälkeen tutkimaan rauhan rakentamista. Oli vuosi 2006, eikä Afrikan sarvessa ollut satanut kunnolla kolmeen vuoteen. 

”Somaliaa uhkasi nälänhätä. Menimme Kirkon Ulkomaanapuun tapaamaan Antti Pentikäistä. Meitä oli neljä Suomen somalia”, Abdile kertoo.

”Kysyimme, onko mahdollista, että Ulkomaanapu osallistuu humanitaarisen avun lisäämiseen ja kehitysyhteistyöhön alueella. Meillä oli pitkä keskustelu. Antti kuunteli ja kysyi, mitä me pystymme tekemään?”

Kahdeksan vuotta myöhemmin Mahdi Abdile nojautuu taaksepäin vilkkaassa kahvilassa nairobilaisessa ostoskeskuksessa ja pohdiskelee taivaltaan Kirkon Ulkomaanavun rauhantyössä. Kuluneina vuosina Somaliassa on otettu suuria edistysaskelia. 

Klaanit ja uskonto työvälineinä

Muutama kuukausi Pentikäisen kanssa käydyn keskustelun jälkeen Mahdi Abdile lähti Somalimaahan tekemään kenttätyötä väitöskirjaansa varten.

Hän tutki, miten Afrikan maiden perinteiset vaikuttajat, uskonnolliset johtajat ja diasporan jäsenet ovat mukana konfliktien ratkaisussa. Lisätehtävänä Abdile sai selvittää, mitä Kirkon Ulkomaanapu voisi tehdä Somalian rauhan edistämiseksi.

Vuonna 2007 Mahdi Abdile käynnisti pilottiprojektin, jossa hän tutki tarkemmin seitsemän eri ryhmän – muiden muassa naisten ja nuorten sekä uskonnollisten ja perinteisten johtajien – roolia rauhantyössä.

”Yleensä erilaiset rauhanneuvotteluiden osallistujat eivät juuri ole edustaneet väestöä tai klaania. He ovat pikemminkin sotapäälliköitä”, hän selittää.

Rauhanneuvotteluja on ollut tapana käydä puun alla klaanien vanhimpien kesken.

Viime kädessä sodasta ja rauhasta päättävät uskonnolliset johtajat, jotka eivät ole perinteisesti olleet neuvotteluissa läsnä. Heillä on kuitenkin sotilaallisia johtajia suurempi vaikutusvalta kansaan.

Uskonnollisuudella, varsinkin islamilaisella, on helppo kavahduttaa länsimaita.

”Itseasiassa sillä on Somaliassa melko neutraali asema, vaikka länsimaisessa mediassa huomio usein kohdistuukin lähinnä ääriliikkeiden toimintaan.”

Ulkomaanavun rauhanprosessissa uskonnolla ja klaaneilla on keskeinen rooli.

”Klaanirakenne ja uskonto ovat oikeastaan rauhanneuvottelujen välineitä”, Mahdi Abdile toteaa.

”Somalian perinteinen klaanirakenne on tosi vahva. Kun maassa ei ole vahvaa hallitusta, poliisia tai oikeuslaitosta, se on ainoa, joka suojelee ja takaa turvallisuuden.”

Niinpä siis jos joku varastaa eläimiä tai rahaa, ryöstön uhri hakee hyvitystä siltä klaanilta, johon varas kuuluu.

Pilottiprojektista rauhanprojektiksi

Pilottiprojekti kesti vuoden. Sen aikana saatiin ratkaistua seitsemän klaanien välistä konfliktia Somalimaassa ja Puntmaassa. 

”Siitähän se rauhantyö sitten lähti”, kokenut rauhanrakentaja sanoo.

Ennen nykyistä työtään hän teki kuitenkin jotain aivan muuta. Suoritettuaan maisterin tutkinnon Englannissa hän työskenteli vuosia konsulttina eteläafrikkalaisessa kaivosalan yrityksessä.

”Työni oli etsiä mahdollisuuksia eri Afrikan maista: metalleja, kultaa ja timantteja. Meillä oli yhteensä 29 projektia.”

Kokemuksista konsulttina kummunnee Abdilen näkemys kehitysyhteistyön tulevaisuudesta.

”Kehitysyhteistyö ei voi olla sitä, että rahaa vain lähetetään Afrikkaan. Se ei ole kestävä konsepti. Joku toinen menetelmä on pakko löytää. Luonnonvarat ovat tosi tärkeitä. Nythän esimerkiksi Keniasta on löytynyt öljyä.”

Paetessaan Somaliasta Suomeen vuonna 1990 Mahdi Abdile oli 18-vuotias. Somaliassa elävistä sukulaisista hänellä oli konsulttinakin huoli koko ajan.

”Totta kai jos olet syntynyt konfliktialueella, on normaalia miettiä, millä tavalla pystyy auttamaan. Jotain on pakko tehdä.”

Rauha ei synny kivutta

Osa klaaneista elää koston kierteessä, jota on vaikea pysäyttää.

”Tuomme eri klaaneja yhteen neuvottelemaan rauhasta ja perustamaan jonkinlaisen hallinnon. Keski-Somaliassa ei ole koskaan ollut hallintoa. Somaliassa jokainen klaani on taistellut keskenään”, Mahdi Abdile kuvailee. 

”Mutta rauhaa he haluavat. Klaanit näkevät, että rauha on sitä että voidaan rakentaa sairaala, saada koulutuksia, rakentaa tie ja niin edelleen.”

Tavoitteena on rauha, mutta sitä ei saavuteta kivutta, sillä klaanien vihanpito on voinut kestää kauan. 

"Jos he haluavat sopia yhdessä, me fasilitoidaan sovittelua. Jotta voidaan mennä eteenpäin, menneet konfliktit pitää käsitellä. Sovinto, sitä me ollaan tekemässä.”

Kuunteleminen on tärkeä osa rauhanprosessia. Vielä tärkeämpää on tietää, keitä kuunnella.

Abdile kertoo, miten Keski-Somaliassa yksi aluejohtaja pyysi apua: ”Alueella on kuusi eri klaania, joilla on ollut sota keskenään niin monta vuotta, etteivät ne edes pysty istumaan yhdessä. Meillä ei ole resursseja tuoda näitä ihmisiä yhteen. Voisitteko auttaa?”

”Ensin meidän täytyi kysyä toisilta klaaneilta, haluavatko ne tehdä sovintoa klaanien välillä. Onko sovinto mahdollinen? Sitten piti etsiä ne, jotka pystyvät edustamaan klaaneja. Sellaiset, jotka pystyvät keskustelemaan keskenään. Se prosessi kesti kuusi kuukautta. Seuraava askel on tuoda klaanit istumaan yhdessä.”

Jos sovinto saadaan aikaiseksi, alkaa pohdinta siitä, minkälaisen hallinnon klaanit haluavat perustaa. Ennen kuin mitään tapahtuu, asioista on löydettävä yhteisymmärrys.

”Somalikulttuurissa luottamus on tärkeää. Se on aivan ehdoton, jos haluaa vetää tämän prosessin. Sopimuksia ei voi pakottaa, toinen osapuoli ei voi dominoida. Siitä tulee epäluottamusta”, Mahdi Abdile painottaa.

”Me ei sanota, että nyt me tehdään sovinto. Me sanotaan: 'Jos haluatte tehdä sovinnon, me autamme'.”

Nopea, hauras muutos

Rakennustyömaat kertovat jälleenrakennuksesta, mutta rauhasta puhuminen on vielä ennenaikaista. Turvallisin alue on Somalimaa ja sielläkin on rauhattomuuksia Puntmaan vastaisella rajalla. Eteläisessä Somaliassa sodan jäljet näkyvät ja tuntuvat edelleen.

”Kun palasin ensi kerran Mogadishuun, jossa olen syntynyt, kaikki rakennukset oli tuhottu. Kuuden kuukauden jälkeen kaikki oli rakennettu. Ja koko ajan rakennetaan. Mutta on siellä aika paljon ongelmia”, Mahdi Abdile toteaa. Hän vertaa tilannetta Somalimaahan.

”Vuonna 1996 Somalimaa oli aivan eri maa kuin nyt. Hallitus oli heikko ja klaanien kesken luottamusongelmia. Hargeisa oli jaettu kahtia, isot klaanit asuivat joen eri puolilla. Nyt kaikki on muuttunut, on oikeuslaitos ja poliisi. Yhteiskunta on kypsynyt.”

Klaanirakennetta ei voi sivuuttaa, sillä se on ainoa instituutio, jonka ihmiset tuntevat. Somalimaassa klaanirakenteella oli rauhanprosessin alussa suuri merkitys.

”Ennen kaikki neuvottelut ja resurssienjako käytiin klaanipohjalta. Mitä isompi klaani, sitä enemmän se sai esimerkiksi ministereitä. Nyt perustuslaista on neuvoteltu ja sitä on vahvistettu. On myös poliittinen puoli, jonka myötä klaanit ovat menettäneet merkitystään.”

Somalimaan vuoden 2010 presidentinvaali sai kiitosta kansainvälisiltä vaalitarkkailijoita.

Nyt Somalimaassa on myös poliittisia puolueita, parlamentti ja hallitus.

”Jos minulta varastetaan jotain, minun ei tarvitse mennä omaan klaaniini pyytämään apua. On olemassa poliisi.”

Mahdi Abdile toivoo vielä näkevänsä perinteisten klaanien häviämisen politiikasta. Mutta maassa, jossa on sodittu 25 vuotta demokratiaa ei rakennetta käden käänteessä. Valtion haurauskin tuottaa riskejä.

”Entä jos öljyä löydetään? Uusi perustuslaki ei kata tällaisia asioita. Se ei kerro millä tavalla resursseja jaetaan, kuka saa mitä. Resurssien jaosta pitäisi sopia. Muuten voi syttyä toinen sisällissota.”

Vuonna 2010 käydyt vaalit olivat suhteellisen onnistuneet.

”EU:n vaalitarkkailijat sanoivat, että Somalimaan vaalit olivat parasta, mitä tällä alueella tapahtui. Toivon, että Puntmaa ja Somalia menevät samaan suuntaan.”

Entä miltä demokraattisen Somalian puoluekartta voisi Mahdi Abdilen mielestä näyttää?

”Poliittisista ideologioista ihmiset eivät vielä paljoa ymmärrä. Vaikea sanoa, mitä ideologioihin pohjautuvat puolueet tarkoittavat meille. Edelleen suurin tuki tietyille puolueille tulee tietyiltä klaanialueilta.”

Diasporan jäsen haluaa auttaa

Vakaan poliittisen järjestelmän saaminen on prioriteetti myös diasporalle.

”Toki tiedän, että lähettämäni raha menee koulutukseen ja tärkeisiin asioihin. Mutta siksi me myös haluamme, että Somaliaan saadaan kestävä hallitus. Kun maalla menee paremmin, ei tarvitse lähettää rahaa. Ihmiset pystyvät löytämään työtä ja elämään omillaan.”

Ulkomailla asuvat somalit lähettävät Somaliaan arvioiden mukaan noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Moni lähettää jopa kolmasosan tuloistaan sukulaisilleen.

Osa diasporasta on muuttanut takaisin Somaliaan, ja yhä useampi käy vierailemassa sukulaistensa luona. Mogadishuun lähtee Turkista suora lento kaksi kertaa viikossa. Kone on aina täynnä, varsinkin kesäisin.

Diasporalla on tärkeä rooli Somalian jälleenrakennuksessa.

Mahdi Abdile itse ei suunnittele paluuta Somaliaan.

”Minulla ei ole mitään syytä muuttaa Somaliaan takaisin. Minun elämäni on jossain muualla.”

Hän uumoilee palaavansa tulevaisuudessa yritysmaailmaan.

”Jos lähden jonain päivänä pois Kirkon Ulkomaanavusta, suunta on takaisin yksityissektorille. Viiteen sukupolveen meidän suku ei ole tehnyt mitään muuta kuin kauppaa.”

Mahdi Abdile ei suinkaan väheksy nykyistä työtään.

”Se mitä nyt teen täällä, on kuitenkin paljon antoisampaa kuin mikään, mitä olen tehnyt muualla.”

Väitöskirjakin alkaa olla valmis. ”Se pitäisi vielä viimeistellä, mutta minulla on niin paljon töitä.” 

Heidi Höök & Oona Rautiainen

Heidi Höök viimeistelee kehitysmaatutkimuksen pro graduaan Helsingin yliopistossa.Tällä hetkellä hän suorittaa korkeakouluharjoittelua Tel Avivin suurlähetystössä. 

Oona Rautiainen valmistui valtiotieteiden maisteriksi kehitysmaatutkimuksen oppiaineesta vuonna 2013. Hän työskentelee kehitysyhteistyökonsultointiyhtiö Nirasissa.

heidihook(at)gmail.com

rautiainen.oona(at)gmail.com

Kuvat: Marja Tiilikainen, Mahdi Abdilen kuva: Heidi Höök.