Laura Kihlström

Miltä tulevaisuus näyttää, nuori etiopialainen

Huhtikuussa Etiopiassa eivät puhuttaneet kuplat kuten Suomessa eduskuntavaalien jälkimainingeissa. Sen sijaan täällä kiersi sosiaalisessa mediassa kuvapari kahdesta nuorukaisesta, jotka olivat kotoisin Addis Abeban köyhältä Charkosin alueelta. Ensimmäisessä kuvassa ystävykset istuvat katukahvilassa. Toisella on lyhyet hiukset, toisella pitkät rastat. Seuraavassa kuvassa nuorukaiset ovat polvistuneina rannalla. Kuva on napattu Isiksen viimeisimmästä mestausvideosta. Lapsuusystävien matka kohti parempaa elämää päättyi karmealla tavalla.

Etiopialaisia surettivat ja mietityttivät Isiksen tekemät teloitukset Libyassa. Ensimmäiseksi tulivat järkytys ja epäusko. Miksi meidän sisarillemme ja veljillemme on tehty näin? Miksi heidät valittiin järjestelmällisesti muiden siirtolaisten joukosta ja vietiin teloitettaviksi? Eikö Etiopia ole aina avannut ovensa muslimeille?

Sitten tuli kiihtymys omaa maata kohtaan. Miten maassa, jonka kaksinumeroista talouskasvua kehutaan kansainvälisilläkin foorumeilla, on niin epätoivoista, että unelmia lähdetään tavoittelemaan hengenvaarallisille matkoille ei vain Välimerta, vaan myös Punaistamerta, Jemeniä ja Dubaita kohti? Isis vei ymmärrettävästi huomion, mutta lähtijöitä on ollut jo pitkään. Kansa kysyi tyrmistyneenä: miksi Etiopiasta lähdetään pois?

Ilmiö on jokseenkin tuttu. Talousihmeitä hehkutettaessa sorrutaan usein katsomaan vain yhtä indikaattoria - talouskasvun suuruutta. Jossain vaiheessa on herättävä kysymään: ketkä eivät hyödy talouskasvusta? Ketkä kokevat elämänsä edelleen näköalattomaksi? Tällaista kriittisyyttä kaivattaisiin nyt Etiopiassa, ei vain talouskasvun vaan muidenkin kehitysmittareiden osalta. Esimerkiksi koulutusta on pystytty lisäämään, mutta epäselvää on se, kuinka montaa tutkinto hyödyttää ja kuinka suuri osa koulutetuista työllistyy.

Minunkin kotikadullani toimii ulkomaalaisten vartijoina tai sähkölaskun toimittajina nuoria, jotka ovat opiskelleet kandidaatintutkinnon yliopistoissa, mutta töitä ei löydy millään. Ja näillä vartijoilla siis menee hyvin, koska heillä sentään on jokin työ.

Entäs muut? Nuoria riittää, sillä Etiopian noin 90 miljoonasta ihmisestä reilut 60 prosenttia on alle 24-vuotiaita. Luku on käsittämätön, mutta se muuttuu käsinkosketeltavaksi, kun ajaa Etiopian maaseudulla ja ohittaa kyliä toisensa jälkeen. Jokaisessa niissä näkee kymmeniä tai satoja nuoria - hengaamassa, norkkumassa, tappamassa aikaa. Mistä keksisi hommaa?

Useimmiten nuoret lähtevät kaupunkeihin tai kaupunkikeskittymiin. Osa lähtee pidemmälle, kohti meriä ja vauraampia maita. Joskus lähteminen on ainoa vaihtoehto, joskus siihen kannustaa ja painostaa lähipiiri. Monet kuulevat tarinoita satumaisista tienesteistä ja kotiin lähetettävistä rahasummista. Lähtöä suunnittelevat saattavat myös nähdä kuvia hienoista luksusveneistä, joilla Välimeri tai Punainenmeri ylitetään. Todellisuus selviää vasta matkalla.

Moni paikallinen sanoo, että maa on siirtymävaiheessa. Koska nyt rakennetaan uutta Etiopiaa, on tämä muutosvaihe myös kivulias. Näin saakin olla. Myös muuttoliike voi olla normaalia ihmisten liikehdintää. Mutta jos ollaan tosissaan sen kanssa, että nuorissa on tulevaisuus, tulee nuorille myös antaa tulevaisuus. Etiopian talousihme on onnistunut, jos sen mieltävät omakseen tavalliset etiopialaiset, eivät vain kansainväliset arvioijat tai sanomalehdet. Onnistuminen on sitä, että nuori näkee elämässään mahdollisuuksia ja uskaltaa unelmoida, muustakin kuin epätoivoisesta matkasta ihmiskuljettajien matkassa.

Laura Kihlström

Kirjoittaja toimii apulaisasiantuntijana maatalouden alan kehitysyhteistyöhankkeessa Bahir Darissa, Etiopiassa. Hän on myös tietokirjailija (Nälkä ja yltäkylläisyys, Gaudeamus 2014) ja bloggaaja (www.selamselam.fi).