Marja Tiilikainen
Afrikan sarvi tähyää tulevaisuuteen
Mogadishu perustettiin 700-luvulla, 1800-luvulla sen väkiluku oli 5000. Tänä päivänä se on silta Itä-Afrikan ja Arabian niemimaan välillä. Lämpötila ei koskaan laske alle 20 asteen kaupungissa, jonka väkiluku nykyään on lähes 2 miljoonaa.
Jemenin, Kenian ja Etiopian ympäröimä Mogadishu on ylpeä kulttuurisesta monimuotoisuudestaan.
Kaupungin rantoja rajaavat palmurivistöt ja siirtomaa-ajan rakennukset kertovat loistavasta menneisyydestä. Mogadishua kuvataan somalialaisten kaupunkien kuninkaaksi. Islamilainen arkkitehtuuri on käsin kosketeltavaa. Ensimmäinen näkemisen arvoinen nähtävyys tässä Intian valtameren äärellä olevassa kaupungissa on Arba Rukun moskeija. Se on rakennettu 1200-luvulla ja sijaitsee aivan kaupungin historiallisessa sydämessä.
Bakaara, Somalian suurin ulkoilmatori, heijastaa pääkaupungin monia värejä. Torilla myydään kaikkea mahdollista tuoreista hedelmistä ja maustelajitelmista vaatteisiin ja koriste-esineisiin.
Hieraisen silmiäni lukiessani Turkish Airlines -yhtiön lehteä matkalla Istanbulista Helsinkiin. En tunnista kuvauksesta sitä Mogadishua, joka pursuaa mediasta väkivaltaisin kuvastoin, nälkää näkevin lapsenkasvoin, räjähdysten äänin. Kerrotaanko tässä samasta kaupungista, jonne paimentolaiset maalta ovat paenneet nälkää ja jossa liikkuminen on äärimmäisen rajoitettua turvallisuusriskien vuoksi?
Historiallinen pääkaupunki luottaa koulutukseen tulevaisuutta rakentaessaan. Mogadishun yliopiston rinnalle perustettiin vuonna 2002 Benadirin yliopisto, joka tunnetaan erityisesti työstään lääketieteen alalla.
Heti Mogadishun eteläpuolella on hiekkarannoistaan kuulu Merkan kaupunki.
Mogadishusta ovat kotoisin muun muassa palkitut urheilijat Mo Farah, Mostafa Mohamed ja Zahra Bani, sekä maailmankuulut huippumallit Fatima Siad ja Yasmin Warsame. Kaupunki on ylpeä myös runoilijastaan nimeltä Sheikh Sufi ja muusikoistaan kuten K’naan.
Mogadishu tähyää tulevaisuuteen täynnä toivoa.
Turkish Airlines on aloittanut kaupalliset lennot Mogadishuun kahdesti viikossa, Khartoumin kautta. Mogadishussa usein työnsä puolesta käyvä Abdi-Rashid kertoo, kuinka Mogadishusta on turkkilaisten kaupunkiin tulon myötä tullut ”värikkäämpi” – turkkilaiset ovat avanneet lähetystön Mogadishuun ja Turkki osallistuu näyttävästi Mogadishun ja Somalian jälleenrakennustyöhön. Perjantairukouksissa moskeijoissa istuu turkkilaisia muiden mogadishulaisten kanssa. Turkki on rikkonut kaupungin eristyneisyyden, antanut toivoa normaalin elämän palautumisesta. Kesän lennot Mogadishuun ovat täynnä. Lehtijutun luettuani olisin valmis ostamaan lomalennot Mogadishuun. Niinkö helppoa se olisi? Pitäisikö länsimaiden vain muuttaa näkökulmaa Somaliaan, katsoa Somaliaa toisin?
Somalian suunnittelu- ja kehitysyhteistyöministeri Abdullahi Godah Barre, jonka vierailusta Suomeen tässä lehdessä kerrotaan, palasi Mogadishuun Turkish Airlinesin lennolla. Suoraan lentokentältä hän kiiruhti hiljattain avattuun teatterirakennukseen tapahtumaan, johon osallistui korkea-arvoisia hallinnon virkamiehiä ja mm. Somalian olympiakomitean jäseniä. Hetkeä myöhemmin nuori tyttö räjäytti itsensä ja tappoi kymmenkunta läsnäolijaa. Ministeri Barre selviytyi. Mogadishun rauha on hauras.
Tämän Afrikan Sarven teemana on kuivuus ja humanitäärinen kriisi. Erityisesti lehden jutuissa käsitellään Somaliaa, jonka nälänhätä hetkeksi herätti maailman omantunnon kesällä 2011. Afrikan sarven asukkaat ovat tottuneet elämään kuivuuden kanssa, mutta kuivuus yhdistettynä epäsäännöllisiksi muuttuneisiin sateisiin, pitkäkestoiseen aseelliseen konfliktiin, heikkoon hallintoon ja infrastruktuurin olemattomuuteen on tehnyt erityisesti köyhästä väestönosasta tavattoman haavoittuvan, totesi Ken Menkhaus Helsingin yliopiston ja Suomen Somalia-verkoston seminaarissa Helsingissä huhtikuussa.
Somalian nälänhätä julistettiin päättyneeksi helmikuussa 2012, mutta uusi katastrofi uhkaa jos kevätsateet jäävät huonoiksi eivätkä maanviljelijät pääse hoitamaan viljelymaitaan taisteluiden vuoksi. Väliaikaisiksi tarkoitetuista pakolaisleireistä on monelle tullut pysyvä asuinpaikka, kuten Cindy Horst Dadaabin pakolaisleiristä kertovassa artikkelissaan kuvaa. Kriisistä on tullut pysyvä olotila.
Toivoa Afrikan sarveen ja erityisesti Somaliaan tuovat osaltaan Suomen rahoittamat kehitysyhteistyöhankkeet sekä Afrikan sarven diasporan halu auttaa aikaisempia kotimaitaan. Kehitysministeri Heidi Hautala toteaa kolumnissaan, että tulevaisuudessa Suomi tulee kohdistamaan kehitysponnistelujaan entistä vahvemmin Afrikan sarveen. Tämä pyrkimys on linjassa uuden Kehityspoliittisen toimintaohjelman kanssa, jonka mukaan Suomi keskittyy erityisesti Afrikan ja Aasian vähiten kehittyneisiin maihin. Itäisen Afrikan maista Etiopia, Kenia ja Tansania tulevat olemaan Suomen pitkäaikaisia kumppanimaita. Lisäksi ohjelmassa on erityisesti mainittu hauraat valtiot ja niiden erityistarpeet: Somalia, Sudan ja Etelä-Sudan kuuluvat eittämättä näihin. Yksi kehityspolitiikan painopistealueista tulee olemaan luonnonvarojen kestävä hallinta ja ympäristönsuojelu.
Olavi Luukkasen artikkeli siitä, kuinka ”maanalainen metsä” on mahdollista elvyttää vuosikymmenienkin jälkeen, avaa kiinnostavia mahdollisuuksia Afrikan sarvessa tehtävään aavikoitumisen vastaiseen työhön. Tekniikkaa on kokeiltu onnistuneesti mm. Etiopiassa. Myös tässä numerossa oleva reportaasi vihreästä Somaliasta on hätkähdyttävä: Abdinasser Ahmed Adamin ottamat harvinaiset valokuvat kertovat vähän tunnettua tarinaa Afrikan sarven ympäristön monimuotoisuudesta.
Marja Tiilikainen
päätoimittaja
