Kirja: Arvostasi pidä kiinni
Eeva-Liisa Bahnaan, Rauhaa etsimässä Amran Mohamed Ahmedin tarina, Golis 2011, ISBN 978-952-67468-0-7
Sanasta matka on tullut kliseinen muoti-ilmaisu, jolla kuvaillaan mitä tahansa elämänilmiötä missivuodesta avioeroprosessiin. Amran Mohamed Ahmedin, kuten monen muunkin pakolaisen, elämänkulkua voi kuitenkin kutsua matkaksi ilman ylimääräistä kornia vivahdetta.
Ahmed vietti lapsuutensa keskiluokkaisessa hargeisalaisperheessä. Toisin kuin moni muu tyttö, hän pääsi kouluun, eikä voinut kuvitellakaan tulevaisuutta yksinhuoltajana Suomessa. Tänne elämä hänet kuitenkin kuljetti. Eikä pelkästään Amran Ahmedia, vaan myös hänen miehensä, äitinsä ja lapsensa. Yhden ihmisen elämänkerran sijaan Eeva-Liisa Bahnaanin kirjoittama Rauhaa etsimässä Amran Mohamed Ahmedin tarina avautuukin kertomukseksi kolmen sukupolven elämästä ja lopulta asettumisesta Suomeen.
Ahmedin äiti käy kirjassa läpi iäkkääksi elävän vanhemman kehityskaaren. Pienen lapsen silmissä Lady of the ladies – kuten Amran Ahmed äitiään kutsuu – on kaikkivoipa ja kuljettaa lapsensa läpi uskomattomien vaikeuksien. Ja sitten kuitenkin lopulta käsittämättömään vaikeuteen, ”vanhan ruman noita-akan” ympärileikattavaksi. Satuttavan kuvauksen lisäksi Ahmed tekee selväksi, että tyttöjen ympärileikkaus on osa naiskulttuuria. Tyttärensä ympärileikkauksesta jälkikäteen kuuleva isä suuttuu vaimolleen, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Viimeiset henkäyksensä Lady of the ladies vetää Suomessa, tyttärensä ja tämän jälkeläisten läsnä ollessa. Kuolleena äiti on tyttärensä silmissä jälleen kuin kaunis ruusu.
Amran Mohamed Ahmedin oma lapsuus päättyi viimeistään silloin, kun hän meni naimisiin qatarilaisen miehen kanssa. Ensimmäinen avioliitto oli onneton, toinen onnellisempi. Lapsistaan, joita hänellä on yhteensä viisi, Ahmed on vilpittömän onnellinen.
Lasten ja koko perheenkin tarina heijastelee lukuisien muiden Suomeen tulleiden pakolaisperheiden kokemuksia. Kun lapsia kiusataan koulussa, avuksi tarjotaan huostaanottoa. Vanhimman poikansa Amran Ahmed lähettää pois Suomesta, kun tämän kapina käy ylivoimaiseksi hallita. Onnellisin perheenjäsenistä onkin kenties isoäiti, jonka ei tarvitse kotona, oman valtakuntansa seinien sisällä kohdata syrjintää.
Amran Ahmed itse toimii kuin kone: hoitaa lapsensa ja äitinsä, tekee työnsä ja elättää perheensä, auttaa muita, minkä kykenee. Ja kirjoittaa runoja, kun sydän täyttyy:
Orpoa lasta, suvutonta
sinun kuuluu auttaa
niin kauan kuin elät
Tuolla puolella saat hyvityksen
Arvostasi pidä kiinni
Vain paikoitellen uupumus valtaa Amran Ahmedin mielen. Eikä elämä pelkkää murhetta olekaan. Ahmed kohtaa myös hyviä ihmisiä, saa luotettavia ystäviä ja arvostusta – Pakolaisapu valitsee hänet vuoden 2005 pakolaisnaiseksi, jota seuraa muun muassa kutsu presidentin itsenäisyyspäivän juhliin.
Eeva-Liisa Bahnaan kertoo Amran Mohamed Ahmedin tarinan suuria eleitä onnistuneesti vältellen. Ahmedin kokemukset sinänsä riittävät kyllä koskettamaan lukijaa. Kasvu pienestä elämään luottavasta tytöstä vahvaksi naiseksi punoutuu johdonmukaiseksi tarinaksi, jonka Suomen aikaan sijoittuvat huolenaiheet ja pettymykset ovat monelle maahanmuuttajanaiselle liiankin tuttuja. Suomalaiselle lukijalle lisäkiinnostavuutta tuovat somalialaisen kulttuurin ja tapojen kuvaus.
Maippi Tapanainen
