Tanja Saari
Somalialaisten reitit turvaan
Konflikti on ajanut somalialaisia etsimään turvaa ja parempaa elämää läheltä ja kaukaa. Lähtijöistä vain harva matkustaa kohdemaahansa suorinta reittiä.
Somalialaisten diasporia löytyy jokaiselta mantereelta Antarktista lukuunottamatta. Somalialaisia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on hakenut turvaa jo ainakin 124 maasta. Suurin osa diasporasta asuu Afrikassa tai Lähi-idässä, esimerkiksi Keniassa, Etiopiassa ja Jemenissä. Vain kymmenesosa asuu länsimaissa.Länsimaiden suurimmat somalialaisten diasporat sijaitsevat Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Kanadassa, Ruotsissa, Alankomaissa, Norjassa, Tanskassa, Suomessa ja Italiassa.
Yksittäisiä tutkimuksia somalialaisista on tehty paljon eri puolilla maailmaa, mutta kattavasti somalialaisten muuttoliikkeitä ja diasporia kokoavaa tutkimusta ei ole tehty. Alkuvuodesta valmistunut pro gradu -tutkielmani ”Somalien maastalähdön järjestelmät” pyrki vastaamaan tähän tiedontarpeeseen. Kartoitin ja kokosin yhteen metatutkimuksen keinoin kaiken saatavilla olevan tiedon somalialaisten eri tavoista lähteä maasta ja heidän käyttämistään matkustusreiteistä.
Idea tutkimuksesta kypsyi lukiessani uutisia somalialaisista, joita asuu ja oleskelee hämmästyttävän monessa ja erilaisessa maassa ympäri maailman. Halusin ottaa selvää siitä, miten somalialaiset ovat eri maihin matkoillansa päätyneet.
Muuttoliikkeen muodot
Kansainvälinen muuttoliike voidaan jakaa rekisteröityyn ja rekisteröimättömään siirtolaisuuteen. Julkisessa keskustelussa ja tutkimuksissa on käytetty myös termejä ”laillinen ja laiton muuttoliike”.
Rekisteröity siirtolaisuus tarkoittaa valtioiden rajojen ylittämistä virallisten rajanylityspaikkojen ja rajakontrollien kautta käyttämällä virallisia ja oikeita matkustusasiakirjoja.
Rekisteröimätön siirtolaisuus tapahtuu rajakontrollien ulkopuolella, eli siihen kuuluu muuttoliike valtioiden välisten rajojen yli muualta kuin virallisilta rajanylityspaikoilta tai matkustaminen väärennettyjä tai toisen ihmisen matkustusasiakirjoja käyttäen.
Somalian kansalaisilla ei ole kovin monia mahdollisuuksia matkustaa rekisteröidysti maasta toiseen, yhtäältä matkustusasiakirjojen puuttumisen takia, toisaalta siksi, että monissa maissa ei ole pariin vuosikymmeneen hyväksytty Somalian passeja. Somaliasta pois pyrkivät joutuvat näin ollen pääsääntöisesti turvautumaan rekisteröimättömiin matkustuskeinoihin.
Somalialaiset pystyvät muuttamaan länsimaihin rekisteröidysti yleensä vain kiintiöpakolaisina tai perheenyhdistämisten kautta. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita voidaan pitää rekisteröityinä siirtolaisina heidän kirjauduttuaan pakolaisiksi ja/tai haettuaan turvapaikkaa kohdemaassa.
Liikkuvainen kansa
Somalialaisten kansainvälinen muuttoliike ei ole uusi ilmiö, mutta se on muuttunut ja kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana. Paimentolaisina somalialaiset ovat aina olleet liikkuvaisia ja vuosisatojen ajan he ovat olleet osa laajaa Etiopian ja Arabian niemimaan yhdistänyttä kauppaverkostoa.
Somalialaisilla on pitkä perinne työperäisestä muutosta ja työskentelystä ulkomailla, erityisesti Persianlahden maissa, 1950-luvulta lähtien. Nykyään somalialaisten suosituimpina kohdealueita ovat Pohjois-Amerikka ja Eurooppa.
Somalialaiset pitävät matkustamista oppimisprosessina ja viisauden lähteenä. Nuoria miehiä, ja pienemmässä määrin naisia, kannustetaan matkustamaan, jotta he saisivat koulutusta ja elämänkokemusta. Sukulaiset rahoittavat usein nuorten lähdön opiskelemaan muualle Afrikkaan, Lähi-itään tai Aasiaan.
Ennen konfliktia maasta lähteneet somalialaiset olivat lähinnä opiskelijoita sekä taloudellisista syistä muuttavia, mutta konfliktin alettua enimmäkseen pakolaisia. Nykyään yleisiä syitä lähteä Somaliasta ovat akuutti pakolaisuus naapurimaihin ja naapurimaiden pakolaisleireille, sekä rekisteröimätön muuttoliike ja matkustaminen salakuljettajien avulla toivottuun kohdemaahan Afrikassa tai pidemmällä.
Somalialaisten halu lähteä kotimaastaan on suuri, keinot lähteä monet ja riskit korkeat. Pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja taloudellisista tai muista syistä muuttavien siirtolaisten muuton motiivit ja tavoitteet ovat erilaisia. He matkustavat kuitenkin usein yhdessä toistensa ja muista maista lähteneiden siirtolaisten kanssa samoja reittejä ja käyttävät samoja matkustusmuotoja sekä samojen salakuljettajien palveluita.
Pakolaiseksi monta kertaa
Somalian sisällissota käynnisti somalialaisten muuttoliikkeen aikaisempaan verrattuna massiivisessa mittakaavassa ja pakolaisleirejä avattiin, usein naapurimaiden syrjäseuduille. Sisällissodan seurauksena somalialaisten diasporat Nairobissa, Mombasassa, Addis Abebassa ja Jemenin Sanaassa kasvoivat. Pienempiä määriä somalialaisia asettui myös muualle Afrikkaan, kuten Etelä-Afrikkaan, Egyptiin ja Eritreaan.
Monet leirit ovat jääneet pysyviksi, koska pakolaisuutta aiheuttaneet syyt eivät ole hävinneet. Kaikki somalialaiset pakolaiset eivät halua rekisteröityä pakolaisiksi, vaan he siirtyvät naapurimaahan saavuttuaan suoraan sen kaupunkialueille. Moni muuttaa eteenpäin kolmansiin maihin.
Konflikti ja kuivuus ovat aika ajoin ajaneet lisää – tai uudestaan – somalialaisia kodeistaan rajojen yli. Monet somalialaiset ovat viimeisten reilun 20 vuoden aikana paenneet maasta useita kertoja ja palanneet takaisin aina tilanteen rauhoituttua.
Kaikki eivät kuitenkaan pääse lähtemään maasta. Somaliassa on maan sisäisiä pakolaisia arviolta 1,1 miljoonaa, pääasiassa maan keski- ja eteläosissa.
Pakolaisleireillä elätetään toivoa muutoksesta länsimaiden pakolaiskiintiöissä. Sijoitusmäärät ovat kuitenkin hakijamääriin verrattuna hyvin vaatimattomia, ja todellisuudessa vain harva pääsee kiintiöiden kautta uuden elämän alkuun.
Usein kohtalo otetaan omiin käsiin ja leireiltä, kuten myös suoraan Somaliasta, lähdetään omin neuvoin tai salakuljettajien avustuksella. Reitit kulkevat usein kohti Jemeniä, Pohjois-Afrikkaa tai Etelä-Afrikkaa.
Pakolaisleirit tarjoavat mahdollisuuden hengähtää konfliktialueelta pakenemisen jälkeen, mutta harva pystyy hankkimaan leirillä toimeentulon. Joillekin somalialaisille pakolaisleirit toimivat matkanjärjestämis- ja levähdyspaikkoina pidemmälle suuntautuvan matkan varrella. Somalialaisia pakolaisia löytyykin pakolaisleireiltä myös naapurimaita kauempaa, kuten Malawista, Botswanasta ja Libyasta, joissa he yleensä ovat kauttakulkumatkalla.
Salakuljetus ainoa tie turvaan
Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ja -lainsäädännön, sekä rajakontrollien kiristyminen länsimaissa ovat johtaneet siihen, että yhä useammat siirtolaiset ja turvapaikanhakijat joutuvat turvautumaan salakuljettajien apuun valtioiden rajojen ylityksessä. Seurauksena on salakuljetuksen ammattimaistuminen ja salakuljettajien verkostoituminen, sekä hintojen nousu.
Rekisteröimättömän siirtolaisen on periaatteessa mahdollista matkustaa Eurooppaan ilman salakuljettajien apuakin, mutta matkan onnistuminen on hyvin epätodennäköistä. Arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia rekisteröimättömästä siirtolaisuudesta on jossain määrin avustettua ja lähes kaikki Afrikasta Eurooppaan matkaavat rekisteröimättömät siirtolaiset joutuvat käyttämään salakuljettajien palveluita.
Joillain matkallelähtijöillä on varaa ostaa koko salakuljetuspaketti, toiset käyttävät salakuljettajien palveluita vain jossain matkansa vaiheessa tai väärien ja väärennettyjen matkustusasiakirjojen hankintaan.
Salakuljetetut siirtolaiset ovat alttiita hyväksikäytölle ja huonolle kohtelulle. Heitä on hukkunut ylitäysien veneiden haaksirikkoutuessa ja salakuljettajien pakotettua ihmiset veneestä mereen kaukana rannikosta. Heitä on nääntynyt aavikolle ja tukehtunut ajoneuvojen säiliöihin ja kontteihin. Siirtolaiset ovat nähneet kanssamatkustajien kuolevan matkalla ja joutuneet matkustamaan erittäin ahtaasti ja eritteiden seassa.
Somalialaisilla matkan rahoitus on yleensä kunnossa, mikä voi suojata heitä salakuljettajien hyväksikäytöltä. Heille esimerkiksi tarjotaan usein pelastusliivit Välimeren ylittävän merimatkan ajaksi, kun esimerkiksi monet länsiafrikkalaiset jäävät ilman.
Konfliktit altistavat ihmiskaupalle
Ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen välille on vaikea vetää selvää rajaa. Salakuljettajien puoleen kääntyvät somalialaiset voivat päätyä ihmiskaupan uhreiksi ennen matkaa, sen aikana tai kohteeseensa saavuttuaan. Ihmiskauppiaat ja salakuljettajat käyttävät usein samoja verkostoja ja toimintatapoja.
Ero ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen välillä on lyhyesti ilmaistuna se, että salakuljetuksen lopussa asiakas on yleensä tyytyväinen, kun taas ihmiskaupassa hän on uhri. Salakuljetus päättyy kohteeseen päästyä, mutta ihmiskauppa sitä vastoin jatkuu tai vasta alkaa silloin.
Ihmissalakuljetuksessa salakuljettaja saa tuloja asiakkaan kuljettamisesta paikasta toiseen, ihmiskaupassa tulot saadaan uhrin hyväksikäytöstä. Salakuljetuksen tavoitteena on mahdollistaa laiton maahantulo toiseen valtioon tai laiton maassa pysyminen. Ihmiskauppaa puolestaan voi esiintyä kotimaan sisällä ja laillisinkin keinoin saavutetussa toisessa maassa.
Somalialaisia on joutunut ihmiskaupan uhriksi kotimaassa, matkalla sieltä muihin maihin ja kohdemaissa. Luotettavien lähteiden puuttuessa tiedot Somalian ihmiskaupasta perustuvat arvioihin. Yhdysvaltain hallituksen vuoden 2012 ihmiskaupparaportin mukaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneita somalialaisia tavattiin vuonna 2012 kymmenestä eri maasta (Djibouti, Etelä-Afrikka, Jemen, Kenia, Kreikka, Libya, Norja, Oman, Ruanda ja Syyria).
Siirtolaiset, maansisäiset pakolaiset, sekä somalialaiset naiset ja lapset ovat erityisen suuressa vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi. Uhriksi valikoitumiseen vaikuttavat ainakin sukupuoli, koulutustaso, työllisyystilanne ja perheen koko. Eronneilla ja leskillä sekä heidän lapsillaan, orvoilla, samoin kuin erilaista väkivaltaa pakenevilla naisilla ja lapsilla, katsotaan olevan muita suurempi riski joutua ihmiskaupan uhreiksi.
Konflikti altistaa ihmisiä ihmiskaupalle, sillä sen aikana ihmiset ovat usein taloudellisesti epätoivoisia ja psyykkisesti haavoittuvia. Somalian hallinnon romahdettua naisten ja lasten myymisestä pakkotyöhön ja prostituutioon on tullut yleistä. Lapsia uhkaa myös pakkorekrytointi aseellisiin joukkoihin.
Erityisiä vaaran paikkoja näyttävät olevan Somalimaan, Puntmaan ja Djiboutin rannikkoalueet, joista lähtee veneitä kohti Jemeniä, sekä näiden alueiden markkinapaikat. Niissä vaanitaan erityisesti maan etelä- ja keskiosista tulleita lapsia ja nuoria naisia, joille luvataan töitä ulkomailla.
Matka Jemeniin ja matkustaminen maassa on erityisen vaarallista somalialaisille naisille ja lapsille, sillä heitä siepataan siellä erilaista hyväksikäyttöä varten.
Matkareittien valinta
Somalialaiset käyttävät pääsääntöisesti kolmea reittiä päästäkseen pois Somaliasta tai sen lähialueilta haluamaansa kohdemaahan tai -alueelle. Reittien valintaan vaikuttaa ensisijaisesti tavoiteltu kohdemaa. Sen jälkeen vaikuttavat reittien saavutettavuus, käytettävyys, siirtolaisen varallisuus, sekä salakuljettajien tarjoamat reitti- ja matkustusvaihtoehdot ja palvelut.
Myös matkan tekoon käytettävissä oleva aika vaikuttaa reitin valintaan. Jos lähtijä pakenee akuuttia tilannetta, hänen valinnanmahdollisuutensa kohdemaan ja reitin suhteen voivat olla vähäiset.
Kohti ”Afrikan Amerikkaa”
Etelä-Afrikkaa pidetään ”Afrikan Amerikkana”. Se on alueen ainoa maa, jossa turvapaikanhakijat ja pakolaiset saavat tehdä töitä, toimia yrittäjinä ja liikkua vapaasti, joten Etelä-Afrikasta on muodostunut houkutteleva kohde afrikkalaisille siirtolaisille.
Joillekin somalialaisille saapuminen Etelä- Afrikkaan on pitkäkestoisen unelman toteutuminen, mutta monille se on vain Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan suuntautuvan pitkän matkan yksi välivaihe. Etelä-Afrikkaan salakuljetetut, Afrikan sarvesta kotoisin olevat siirtolaiset ovat todennäköisesti pääosin taloudellisista syistä muuttavia, mutta osa on poliittisia pakolaisia, sekä konfliktia ja väkivaltaa pakenevia.
Somaliasta Etelä-Afrikkaan pyrkivillä on monia matkustusmahdollisuuksia varallisuudesta ja salakuljettajilla tarjolla olevista vaihtoehdoista riippuen. Paras, nopein ja turvallisin reitti kulkee lentäen. Se on myös kallein, sillä matkustusasiakirjojen ja lentolippujen hankkiminen nostaa hintaa huomattavasti. Lentäen voi matkustaa myös vain osan matkasta.
Yleisin reitti Etelä-Afrikkaan kulkee maata pitkin koko matkan, raja ylitetään yleensä Mosambikista. Arviolta kolmasosa rekisteröitymättömistä somalialaisista salakuljetetaan veneillä ja osa heistä kulkee osan matkasta lentäen.
Suurin osa kuitenkin kulkee maitse ja yli puolet lähtijöistä joutuu yleensä kävelemään tietyillä reitin osuuksilla. Kävelyä voi kestää joskus jopa päiviä ja reitti kulkee yleensä puskien ja metsien läpi erityisesti raja-alueilla, joissa kuorma-autot eivät pysty kulkemaan tai ne herättäisivät liikaa huomiota.
Malawin pakolaisleiri on suosittu levähdyspaikka etelään matkalla oleville siirtolaisille. Lähes 80 prosenttia somalialaisista pysähtyy hengähtämään siellä matkalla Etelä-Afrikkaan. Kenian ja Mosambikin pakolaisleirit eivät ole saavuttaneet vastaavanlaista suosiota siirtolaisten keskuudessa.
Somalialaisten käyttämät reitit ja kulkumuodot Somaliasta etelään. Kartta on piirretty tutkimuksen tulosten pohjalta. Tekijä Tanja Saari (2013). Tarkempi kartta s.42.
Kohti Arabian niemimaata
Yleisin ja kansainvälisen uutiskynnyksen toisinaan ylittävä salakuljetusreitti Somaliasta kulkee Adeninlahden yli Jemeniin. Somalialaisten muuttoliike Jemeniin voimistui Somalian valtion romahduksen jälkeen. Viimeisen seitsemän vuoden aikana lähes 500 000 etiopialaista ja somalialaista on ylittänyt Adeninlahden ja Punaisenmeren.
Adeninlahti on vaarallisin somalien käyttämistä maastamuuttoreiteistä. Veneitä haaksirikkoutuu, mutta salakuljettajat myös pakottavat siirtolaisia nousemaan veneistä kaukana rannasta. Monet hukkuvat, koska eivät osaa tai jaksa uida. Salakuljettajien väkivaltainen käytös ja siirtolaisten kuolemat ovat kuitenkin vähentyneet erityisen väkivaltaisen 2008–2009 kauden jälkeen. Tuolloin yli 1 500 kuoli tai murhattiin salakuljetuksen aikana Jemeniin kulkevalla reitillä.
Reitit ovat siirtymässä Adeninlahdelta Punaiselle merelle, jolloin matkan kesto lyhenee 3–5 päivästä jopa viiteen tuntiin. Nykyään suurin osa Afrikan sarven siirtolaisista lähteekin matkalle Obockista, Djiboutista, ja loput Somalimaasta ja Puntmaasta. Muuttoreittien muuttumiseen ovat vaikuttaneet Puntmaan, Somalimaan ja Djiboutin viranomaisten ratsiat salakuljetusreiteillä sekä lisääntynyt tietoisuus merimatkan vaaroista.
Osa somalialaisista jää Jemeniin, mutta monet pyrkivät jatkamaan matkaa pidemmälle. Suuri osa pyrkii Saudi-Arabiaan ja osa suuntaa kohti Yhdistyneitä Arabiemiraatteja tai Eurooppaa.
Somalialaisten reitit ja kulkumuodot Somaliasta Arabimaihin. Kartta on piirretty
tutkimuksen tulosten pohjalta. Tekijä Tanja Saari (2013). Tarkempi kartta s. 51.
Kohti Pohjois-Afrikkaa ja Eurooppaa
Itä-Afrikasta ja Afrikan sarvesta kulkee lukemattomien siirtolaisten käyttämä muuttoreitti Pohjois-Afrikan maihin, pääasiassa Libyaan. Reittiä kutsutaan yleisesti Itä-Afrikan reitiksi. Se kulkee maitse pääasiassa Etiopian ja Sudanin kautta Libyaan, josta matka jatkuu meritse kohti Euroopan eteläisimpiä maita ja saaria. Somalialaiset käyttävät jossain määrin myös Tunisiaa ja Egyptiä merimatkalle lähtöön.
Somalialaisten reitit ja kulkumuodot Somaliasta Pohjois-Afrikkaan ja sen kautta Eurooppaan. Kartta on piirretty tutkimuksen tulosten pohjalta. Tekijä Tanja Saari (2013). Tarkempi kartta s. 60.
Itä-Afrikan reitin Välimeren ylittävä osuus on erityisesti viimeisten parin vuoden aikana tullut surullisen kuuluisaksi veneonnettomuuksistaan, jotka ovat vaatineet tuhansia ihmishenkiä. Tragediat ovat herättäneet runsaasti kansainvälistä huomiota sekä kritiikkiä EU:n maahanmuutto- ja rajakontrollia kohtaan.
Italia on ensisijainen saapumis- ja usein myös kauttakulkumaa Eurooppaan meritse saapuville siirtolaisille. Pääsaapumispaikka erityisesti Libyasta lähteville siirtolaisille on Lampedusan saari, jonka jälkeen tulevat Pantelleria, Linosa ja Sisilia sekä Italian rannikko. Nämä saaret sijaitsevat hyvin lähellä Tunisiaa ja Libyaa ja matka niille kestää 2–3 päivää. Myös Malta on vastaanottanut Libyasta saapuvia siirtolaisia. Ennen liittymistään EU:hun se oli ollut Pohjois-Afrikan ja kansainvälisten salakuljetusreittien keskuspaikka.
Itä-Afrikan reitillä naiset muodostavat huomattavan osuuden somalialaisista siirtolaisista, ja he yleensä matkustavat eri vaiheissa raskautta tai pienten lasten kanssa.
Reitit muualle maailmaan
Monet somalialaiset pyrkivät myös Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan, mutta harva onnistuu matkustamaan niihin suoraan. Tämän vuoksi matkareitit ovat usein mutkittelevia ja voivat kestää viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia. Somalialaisten on enenevässä määrin raportoitu matkustaneen Latinalaisen Amerikan maihin ja niiden kautta Pohjois-Amerikkaan. Somalialaisten matkojen vaiheista muualle kuin Eurooppaan, Jemeniin ja Etelä-Afrikkaan löytyy vain niukalti tietoa.
Somalialaisten reitit ja kulkumuodot Somaliasta muualle maailmalle. Kartta on piirretty tutkimuksen tulosten pohjalta. Tekijä Tanja Saari (2013). Tarkempi kartta s.74.
Voidaan olettaa, että Euroopan tiukentuneet rajakontrollit sekä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka ovat jossain määrin vaikuttaneet Afrikasta lähteneiden muuttovirtojen kasvamiseen ja suuntautumiseen Latinalaiseen Amerikkaan. Muuttovirrat ovat vielä pieniä, mutta kasvamassa.
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR:n tilastot osoittavat, että yhä useampi turvapaikanhakija Latinalaisessa Amerikassa on kotoisin Aasiasta tai Afrikasta, mukaan lukien Somaliasta. Suurin osa heistä on miehiä. Mantereelle saavutaan salakuljettajien avustuksella, yhä useammin lentäen, mutta myös piiloutuneena rahtilaivoihin.
Afrikkalaiset siirtolaiset hakevat turvapaikkaa Latinalaisen Amerikan maista, vaikka heidän tarkoituksenaan on jatkaa matkaa Pohjois-Amerikkaan.
Eteenpäin muutto ja kotiinpaluu
Kaikki pakolaiset ja siirtolaiset eivät asetu ensimmäisiin kohdemaihinsa koko iäkseen, monet joko palaavat kotimaahansa tai muuttavat eteenpäin. Yleisesti oletetaan pakolaisten asettuvan pysyvästi niihin EU-maihin, joiden kansalaisuuden he ovat saaneet, tai että he korkeintaan muuttavat takaisin kotimaahan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jotkut pakolaiset saattavat olla muihin EU-kansalaisiin verrattuna halukkaampia muuttamaan EU:n sisällä.
Eteenpäin muutto houkuttelee etenkin silloin, jos uudessa kohdemaassa on sukua tai ystäviä. Muutto tapahtuu yleensä muutamien vuosien sisällä ensimmäisestä muutosta. Iso-Britannian suurella somalialaisten yhteisöllä näyttäisi olevan vetovoimaa, sillä merkittävä määrä EU-maan kansalaisuuden saaneita somalialaisia on muuttanut sinne pääasiassa Tanskasta, Hollannista, Suomesta, Italiasta ja Norjasta 1990-luvun lopulta lähtien.
Vaikka somalialaisten diaspora yhä kasvaa ja muotoutuu maailmalla, osa palaa aina kotiin. Viime aikoina somalialaisia on palannut takaisin Somaliaan mm. Keniasta ja Jemenistä. Mogadishun rauhoittuminen ja turvallisuustilanteen parantuminen ovat houkutelleet monia kotiin myös kaukaisemmasta diasporasta.
Somalialaisten muuttoliikkeiden nykytilanteen ja siihen vaikuttavien tekijöiden tunteminen tarpeeksi kattavasti voi auttaa ennustamaan somalialaisten rekisteröimättömän muuttoliikkeen mahdollisia muutoksia tulevaisuudessa. Näin kansainvälinen yhteisö voi paremmin varautua rekisteröimättömän siirtolaisuuden mukanaan tuomiin lieveilmiöihin, kuten rikollisuuteen, sekä pyrkiä varmistamaan siirtolaisten ihmisarvoisen kohtelun heidän matkallaan.
Tanja Saari
tanja.satu.saari(at)gmail.com
Kirjoittaja on filosofian maisteri, pääaineena aluetiede ja erikoistumisalana kehitysmaantiede. Hän kirjoitti vuoden 2014 alussa Maantieteen laitokselta, Helsingin yliopistolta valmistuneen pro gradu -työnsä somalialaisten maastalähdön eri tavoista ja reiteistä. Tällä hetkellä hän työskentelee tutkijana turvapaikkakysymysten parissa.
Lähteet
Gundel, Joakim (2002). The migration-development nexus: Somalia case study. International Migration 40(5): 255–279.
Hamood, Sara (2006). African transit migration through Libya to Europe: the human cost. The American University in Cairo, Forced Migration and Refugee Studies.
van Hear, Nicholas (2004). “I went as far as my money would take me”: conflict, forced migration and class. Centre on Migration, Policy and Society Working Paper No. 6. University of Oxford.
Horst, Cindy (2006). Buufis amongst Somalis in Dadaab: the transnational and historical logics behind resettlement dreams. Journal of Refugee Studies 19(2): 143–157.
Horwood, Christopher (2009). In pursuit of the southern dream: victims of necessity. Assessment of the irregular movement of men from East Africa and the Horn to South Africa. Geneva: International Organization for Migration.
IOM (2008). Human trafficking in Eastern Africa – Research assessment and baseline information in Tanzania, Kenya, Uganda, and Burundi 2008.
IOM (2011). Human trafficking in Somalia.
Lewis, Ioan M. (2009). Understanding Somalia and Somaliland. 2. painos. London: Hurst Publishers.
Lindley, Anna (2010). The early morning phone call. Somali refugees’ remittances. New York: Berghahn Books.
Long, Katy & Jeff Crisp (2011). In harms way: the irregular movement of migrants to Southern Africa from the Horn and Great Lakes regions. UNHCR, New Issues in Refugee Research, Research paper 200.
MMTF (Mixed Migration Task Force Somalia and Yemen) (2010). Mixed migration through Somalia and across the Gulf of Aden. Inter-Agency Standing Committee.
Moret, Joelle & Simone Baglioni & Denise Efionayi-Mäder (2006). The path of Somali refugees into exile: a comparative analysis of secondary movements and policy responses. Swiss Forum for Migration and Policy Studies.
MSF (Médecins Sans Frontières) (2008). No Choice: Somali and Ethiopian refugees, asylum seekers and migrants crossing the Gulf of Aden.
OAS (Permanent Council of the Organization of American States) (2010). Extra-regional illegal migration in the Americas, 22.3.2010. Background document prepared by the Secretariat.
de Regt, Marina (2007). Migration to and through Yemen: the case of migrant domestic workers. Paper presented to the Migration and Refugee Movements in the Middle East and North Africa conference, American University, Cairo, 23–25 October, 2007.
RMMS (Regional Mixed Migration Secretariat) (2013). Migrant smuggling in the Horn of Africa & Yemen: the political economy and protection risks. Mixed migration research series.
Saari, Tanja (2014). Somalien maastalähdön järjestelmät. Pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos, Maantieteen osasto.
Simon, Julien (2006). Irregular transit migration in the Mediterranean: facts, figures and insights. Teoksessa Ninna N. Sørensen (toim.): Mediterranean transit migration. Copenhagen: Danish Institute for International Studies, 25–65.
Soucy, A. (2011). Mixed migration from the Horn of Africa to Yemen. Protection risks and challenges. Nairobi: Danish Refugee Council.
Sørensen, Ninna N. (toim.) (2006). Mediterranean transit migration. Copenhagen: Danish Institute for International Studies.
UNHCR (2010). Africans and Asians attracted to Latin America as a migration route. UNHCR 10.11.2010.
UNHCR (28.8.2012). Almost 64,000 risk the high seas to Yemen in first seven months. UNHCR 28.8.2012.
UNOCHA (UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs) (2006). Human smuggling and human trafficking in Somalia. Fact sheet – May 2006. UNHCA 19.5.2006.
UNOCHA (2007). Human smuggling and human trafficking in Somalia. Fact sheet May – 2007.UNHCA 3.5.2007.
UNODC (2010). Smuggling of migrants into, through and from North Africa. A thematic review and annotated bibliography of recent publications. New York: United Nations.
USDOS (United States Department of State) (2012). Trafficking in persons report 2012.
