Somalimaassa mieltä piinaavat henget
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys Somalimaassa on maailman korkeimpia. Arvioiden mukaan joka toisessa taloudessa on ainakin yksi henkilö, joka kärsii mielenterveysongelmista.
Tarkkoja tilastotietoja mielenterveyshäiriöiden esiintyvyydestä Somalimaassa ei ole. Syitä korkealle mielenterveyshäiriöiden esiintyvyydelle ei ole juuri tutkittu, mutta WHO:n mukaan selittäviä syitä ovat ainakin pitkittynyt konflikti, korkea työttömyys – arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia – köyhyys, väkivalta ja turvattomuus, sekä päihteiden, erityisesti khatin, käyttö. Mielenterveysongelmien ja niihin liittyvien palveluiden yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota mielenterveyteen liittyviin kulttuurisiin käsityksiin ja merkityksenantoon, joilla on suuri vaikutus siihen, millaisiin hoitoihin potilaat ja heidän omaisensa hakeutuvat ja keihin he hoitajina luottavat.
Somalialaiset kulttuuriset selitykset ja tavat ymmärtää mielenterveys eroavat länsimaalaisista bio-lääketieteellisistä käsityksistä. Syynä oireisiin, jotka länsimaalaisessa lääketieteessä liitetään mielenterveyteen ja psykiatriaan, nähdään usein henget, paha silmä tai noituus. Hoitoa haetaan pääasiassa uskonnollisilta ja muilta parantajilta. Ne voivat sisältää esimerkiksi Koraanin säkeiden lukemista henkien karkottamiseksi, henkipossessiorituaalin läpikäymistä tai hengiltä suojaavien amulettien käyttöä.
Henget ovat osa somalialaista ja ylipäätään islamilaista maailmankuvaa, sillä jinni-henget on mainittu myös Koraanissa. Somalimaassa jinneihin liittyvä merkityksenanto on yhteydessä myös sisällissodan tapahtumiin sekä sen jälkeiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Jinni on eräänlainen yleisnimitys kaikille hengille, mutta lisäksi on lukuisia muita henkien kategorioita, joista kuhunkin liittyy tiettyjä ominaispiirteitä esimerkiksi parannusrituaaleissa. Muita tunnettuja henkiä ovat esimerkiksi saar-henkipossessiokultteja edustavat mingis ja wadaado sekä rooxaan-henget, joita osa suufilaisista parantajista käyttää apuhenkinään.
Somalialaisessa yhteiskunnassa, kuten monissa muissakin yhteiskunnissa, mielisairauteen liittyy vahva stigma ja mielenterveyshäiriöistä kärsivät joutuvat monenlaisten ihmisoikeusrikkomusten kohteiksi. Esimerkiksi Somaliassa ja Somalimaassa tavallinen käytäntö – mielisairauksista kärsivien kahlitseminen tai eristäminen muista ihmisistä – epää heiltä perusoikeudet kuten oikeuden itsemääräämiseen, terveyteen, koulutukseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Monet mielenterveysongelmista kärsivät ovatkin sosiaalisesti eristäytyneitä. Eristäytyneisyyden kokemus korostuu somalikulttuurissa, joka on perinteisesti yhteisöllinen ja perhekeskeinen.
Tämä artikkeli perustuu kokemuksiimme ja aineistoihin, jotka olemme keränneet Somalimaassa: Mariko Sato työskennellessään Hargeisa Group Hospital -sairaalan mielisairaalaosastolla kuuden kuukauden ajan vuonna 2012 ja Marja Tiilikainen transnationaalisia hoitokäytäntöjä koskevassa tutkimustyössään Somalimaassa vuosina 2005‒2011, yhteensä puolen vuoden ajan. Käytämme somalialaista kirjoitustapaa, jolloin somalialainen x-kirjain ääntyy h-kirjaimen kaltaisena, ja c-kirjain merkitsee kurkkuäännettä jonka voi tässä yhteydessä jättää kokonaan huomioimatta.
Henkien Hargeisa
Hargeisan tunnettu maamerkki on vuori nimeltä Naasa Hablood. Vuori on saanut nimensä siitä, että se muistuttaa naisen rintoja. Kauneutensa lisäksi vuori on tunnettu siitä, että jinnien valtakunnan uskotaan sijaitsevan siellä. Paikalliset osaavat kertoa lukemattomia tarinoita kummallisista tapahtumista, joita heille tai heidän tuttavilleen on sattunut Naasa Habloodin lähellä. Esimerkiksi vuorella retkeilevät ovat löytäneet epätavallisia esineitä, jotka ovat kertojien mukaan olleet jinnien tekemiä. Eräs vuoren lähellä asuva perhe kertoi Tiilikaiselle, kuinka he auringon laskettua voivat nähdä vuoren rinteillä pieniä valoja, vaikka kukaan ei asu siellä. Yleensä ihmiset eivät mielellään mene vuorelle. Sen sijaan ne, joilla on sisällään jinni-henki, eivät voi vastustaa vuoren vetovoimaa: jinnien possessoimia ja äkillisesti kadonneita perheenjäseniä on löydetty vaeltamasta kohti vuorta.
Kuva 1. Naasa Hablood -vuori siintää horisontissa.
Henkien maailma on varjomaailma, toinen todellisuus joka ei kuitenkaan ole kaukana arjen rutiineista: Ovet voivat aueta itsestään. Jos henkilö on hengen possessoima, lähellä olevat ihmiset eivät voi olla varmoja siitä, kenen kanssa he milloinkin puhuvat – hengen vai ihmisen. Kadulta ei tule poimia rahaa eikä muita tavaroita, koska ne voivat kuulua jinnille ja niiden ottaminen voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin. Henkilön käyttäytyminen voi muuttua äkillisesti jinnin takia. Kesällä 2005 eräs mies kertoi kotiapulaisestaan:
”Kerran aikaisemmin tyttö oli yrittänyt polttaa itsensä ja hänellä oli rumia merkkejä niskassa ja kasvoissa. Hän aina peitti itsensä jilbaab-hunnulla [huntu joka peittää pään lisäksi myös ylävartalon], joten en tiennyt siitä aikaisemmin. Eilen illalla kun olin kotona, hän yhtäkkiä raivostui, hän oli valtavan voimakas vaikka hän on hyvin pieni, hän heitti painavan koristellun pöydän ilmaan ja rikkoi sen. Neljä miestä joutui ponnistelemaan kaikin voimin pitääkseen hänet paikoillaan. Tytön isää pyydettiin tulemaan, ja myös uskonnollisia miehiä moskeijasta. Isä löi tyttöä ja yritti karkottaa jinniä. Tyttö, tai jinni, sanoi että tällä kertaa hän todella tappaisi itsensä. Tyttö oli ehkä 25-vuotias ja naimaton. Hän teki yleensä lujasti töitä. Hän tavallisesti herää viideltä aamulla, ja jo kuudelta koko talo on siivottu. En ajatellut sitä aikaisemmin, mutta hän ei koskaan lähde ulos talosta. Meidän oli pakko erottaa hänet. Kerroimme isälle, että emme voi ottaa vastuuta siitä mitä tytölle tapahtuu. Jos emme olisi olleet kotona, tyttö olisi rikkonut tavaroita tai tappanut itsensä. Olin shokissa. Ennen tätä en uskonut jinneihin, mutta nyt kyllä uskon!”
Yö on erityisen riskialtista aikaa. Auringon laskiessa ovet ja ikkunat on syytä sulkea, ja foox-suitsuketta on hyvä polttaa vaeltavien jinnien poissa pitämiseksi kodista. Nuori nainen selitti: ”Jinneille yö on kuten päivä ihmisille”. Hän kertoi, että Hargeisan keskustassa liikkuu öisin paljon autoja. Nämä autot ovat kuitenkin erilaisia kuin ne autot, joita kaupungilla liikkuu päivällä. ”Ajajat ovat jinnejä. Ne antavat naisille kyydin, ja kun naiset palaavat, he eivät ole normaaleja.”
Ei ainoastaan Naasa Hablood, vaan vuoret yleensä tiedetään paikoiksi missä henget viihtyvät. Sen vuoksi erityisesti Somalimaan ja Puntinmaan vuoristoseuduilla ajatellaan olevan erityisen paljon henkiä. Hargeisan ulkopuolella, sekä Berberaan että Borameen johtavilla teillä, on jinnien asuttamia paikkoja joissa tapahtuu usein onnettomuuksia: ajajat näkevät yhtäkkiä varjoja tai valoja tiellä ja ajavat kolarin. Jinnien uskotaan elävän myös korkeissa, veistosmaisissa termiittien tekemissä keoissa. Ne yhdistetään mereen ja tuuleen ja niiden uskotaan houkuttelevan ihmisiä mereen. Yksi jinnien tyyppi on dabeyl, joka merkitsee tuulta. Dabeyl jinni-nimityksellä viitataan usein tuulipyörteisiin, jotka nostattavat hiekkaa maasta. Kun tuuli-jinni koskettaa ihmistä, seurauksena voi olla esimerkiksi kasvohalvaus tai polio.
Hargeisan asukkaat kertovat, että sekä jinnien että posssessiotapausten määrä on sodan jälkeen lisääntynyt epidemian tavoin. Tämä katsotaan johtuvan monista eri syistä: Kun sota Hargeisassa alkoi ja ihmiset pakenivat, jinnit muuttivat tyhjiksi jääneisiin ja raunioituneisiin taloihin. Jinnit lisääntyivät syömällä verta, jota sodankäynnin vuoksi oli runsaasti tarjolla.
”Islamin mukaan, silloin kun ihmisen veri virtaa, jinnejä sataa kuin vettä taivaalta. Armolliset enkelit menevät silloin pois”, kuvasi eräs parantaja Burcossa.
Joidenkin selitysten mukaan jinnien aiheuttamat possessiotapaukset ovat lisääntyneet kaupungistumisen seurauksena: Kaupunkien kasvava väestö levittäytyy kaupunkien laitamille, missä jinnit ovat yleensä asuneet, ja joutuu taistelemaan maanomistuksesta jinnien kanssa. Kun kohtaamiset niiden kanssa ovat lisääntyneet, samalla mahdollisuus törmätä pahantahtoisiin ja aggressiivisiin henkiin on kasvanut. Tällöin myös possession, sairauden ja kärsimyksen riski kasvaa. Joidenkin selitysten mukaan henget aiheuttavat ongelmia enemmän kuin aikaisemmin, koska somalialaiset eivät enää noudata aikaisempia kulttuurisia sääntöjä ja ovat rikkoneet ihmisten ja henkien väliset sopimukset.
Näin analysoi Habiba-niminen naispuolinen suufilainen parantaja kesällä 2006:
”Ihmiset sairastuvat nyt enemmän kuin aikaisemmin, koska he ovat mieleltään, henkisesti ja fyysisesti tuhottuja ja vammautuneita. Myös rooxaan-henget taistelevat silloin kun on sota ja ihmiset taistelevat, ja sen vuoksi ihmiset eivät voi hyvin. Ihmiset sairastuvat myös, koska he ovat kieltäneet kulttuurinsa. Hei eivät teurasta eläimiä, he eivät käytä parfyymejä… Tämä johtuu siitä, että ihmiset ovat köyhiä, heillä ei ole varaa teurastaa ja ostaa hyviä vaatteita, ja siitä että ihmisistä on tullut moderneja eivätkä he enää usko asioihin, joihin meidän oli tapana uskoa. Somalialaiset ovat hylänneet kulttuurinsa, eivätkä he enää esimerkiksi tee pyhiinvaelluksia [siyaaro].”
Henkien aiheuttamien ongelmien hoito
Sitaatissa Habiba kertoo näkemyksensä siitä, miksi somalimaalaiset sodan aikana ja sen jälkeen ovat sairastuneet aikaisempaa enemmän. Samalla hän viittaa Somalimaassa, kuten muuallakin Somaliassa, tapahtuneeseen uskonnollispoliittiseen muutokseen, joka on vaikuttanut myös siihen kuinka erilaisia hoitokäytäntöjä arvioidaan ja arvostetaan: suufilaisuus on vähitellen väistynyt, samalla kun puritaanisemmat, salafismista kumpuavat islamin tulkinnat ovat saaneet kannatusta erityisesti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Habiba on yksi parantajista, jotka parantavat henkien aiheuttamia sairauksia. Hänen oma kertomuksensa siitä, kuinka hänestä tuli parantaja on tyypillinen; ensin hän alkoi nähdä outoja näkyjä, sairastui, ja lopulta oppi parantamaan itse itsensä. Parantajaksi tuleminen on usein kivulias oppimisprosessi, josta henkien valitsema henkilö ei voi kieltäytyä ilman, että oma terveys vakavasti vaarantuu. Eri parantajat käyttävät erilaisia tekniikoita parantamiseen. Habiban järjestämään parannusrituaaliin kuuluu yleensä eläinten teurastaminen, savukkeiden tai vesipiipun polttaminen, parfyymit ja suitsukkeet sekä rukoileminen. Usein henkien kanssa työskentelevät parantajat käyttävät myös khatia siinä vaiheessa kun he osana rituaalia avaavat yhteyttä henkimaailmaan.
Habiba on uskonnollinen parantaja, joka parantamisessaan tukeutuu suufilaiseen parannusperintöön. Toinen ryhmä parantajia ovat henkipossessiokulttiin keskittyneet parantajat, jotka keskittyvät saar-henkien aiheuttamien ongelmien ja sairauksien hoitoon. Saar-henkipossessiokulteissa on samankaltaisia elementtejä kuin suufilaisten parantajien hoidoissa, esimerkiksi eläinten teurastaminen sekä parfyymit ja suitsukkeet kuuluvat myös näihin hoitoihin. Mutta eri henget, esimerkiksi mingis, vaativat myös erityisiä hoitoon liittyviä elementtejä kuten tietyt laulut, rytmit ja ruuat. Saar-possessiorituaali saattaa kestää useita päiviä, jopa viikon, jonka ajan potilas asuu parantajan luona. Rituaalin tarkoituksena on lepyttää potilaan possessoinut henki ja osoittaa sille kunnioitusta. Tällä tavoin henki ei enää aiheuta potilaalle ongelmia, vaan siitä voi tulla jopa ystävänkaltainen hahmo, joka jatkossa auttaa ihmistä.
Suufilaisten parantajien ja henkipossessiokulttien asiantuntijoiden puoleen käännytään edelleen, mutta ehdottomasti suosituimpia parannuspaikkoja tänä päivänä ovat Koraanilla parantamiseen keskittyneet klinikat. Toisin kuin henkipossessiokulteissa, näillä klinikoilla asiantuntijat ovat aina miehiä. Vuodesta 1991 lähtien monet uskonnolliset parantajat ovat perustaneet Somalimaassa yksityisiä klinikoita, cilaaj, jotka mainostavat parantavansa puhtaasti islamiin perustuvilla keinoilla. Tavallisimmat syyt käydä parantajien vastaanotolla liittyvät henkien, noituuden (sixir) tai pahan silmän (isha) aiheuttamiin ongelmiin ja sairauksiin. Tarjolla olevia hoitomuotoja ovat mm. Koraanin resitaatio, yrttilääkkeet ja kuppaus. Jinnit karkotetaan Koraania resitoimalla.
Kuten eräs naispuolinen potilas selitti: ”Somalialaisilla oli tapana teurastaa eläimiä ja antaa ruokaa jinneille. Mutta jos niille antaa ruokaa, ne eivät koskaan mene pois. Nyt me vain ajamme henget pois, niillä ei ole mitään oikeutta aiheuttaa meille sairautta.”
Kuva 2. Päivän yrttilääkeannos islamilaiseen parantamiseen erikoistuneella klinikalla.
Osa klinikoista torjuu länsimaisen lääketieteen mukaisen lääkehoidon, osa niistä yhdistää tarvittaessa uskonnollisia ja länsimaisia hoitomuotoja ja lääkityksiä. Viime vuosina on perustettu myös uusia ”psykososiaalisia keskuksia”, jotka mielletään julkista terveydenhuoltoa paremmiksi hoitopaikoiksi mielenterveysongelmista kärsiville. Usein myös niissä käytetään uskonnollisia hoitoja muiden hoitojen rinnalla.
Mielenterveyspalvelut Somalimaassa
Julkisten mielenterveyspalvelujen saatavuus Somalimaassa on vielä hyvin rajallista. Somalimaan suunnittelu- ja kehitysministeriön mukaan maassa on kolme toimivaa julkista mielisairaalaa tai -osastoa: Hargeisassa, Berberassa ja Burcossa. Niiden palvelut on suunnattu ainoastaan aikuisille – lapsille ja nuorille ei ole omia mielenterveyspalveluita. Vuodesta 2008 lähtien yksityisen sektorin terveydenhuolto on kuitenkin ollut jatkuvassa kasvussa. Somalimaassa on lukuisia yksityisiä mielenterveysklinikoita, esimerkiksi pääkaupungissa Hargeisassa on kymmenisen yksityisklinikkaa, jotka ovat keskittyneet yksinomaan mielenterveyteen. Hoidon laadusta näillä klinikoilla ei ole kuitenkaan takeita, sillä käytännössä kuka tahansa voi avata vastaanoton. Yleensä potilaat ovat suljettuina näihin laitoksiin samoin kuin mielisairaalassa, hoidosta ja ylöspidosta maksetaan kohtuullisen korkeaa kuukausimaksua. Yksityisten laitosten perustamisen takana onkin usein taloudellinen intressi.
Kuva 3. Potilashuone yksityisessä hoitolaitoksessa.
Terveydenhuolto ja erityisesti yksityisen sektorin terveyspalvelut ovat heikosti säädeltyjä. Yksityisillä klinikoilla ei välttämättä ole kokoaikaisesti työskentelevää kouluttautunutta henkilökuntaa. Somalialaiset lääkärit ulkomailta saattavat tulla vain muutamaksi viikoksi vuodessa, muun ajan potilaat ovat kouluttamattoman henkilökunnan hoidossa. Hargeisa Group Hospitalin mielisairaalaosastolla potilaita ei enää kahlehdita, mutta yksityisissä laitoksissa kahlehtimista ja potilaiden lukitsemista huoneisiin käytetään jossain määrin edelleen. Yksityisten klinikoiden puutteista huolimatta niiden potilaat tulevat usein varakkaista perheistä. Joukossa on myös ulkomailta tulleita somalialaisia, jotka perhe on tuonut Somalimaahan saamaan hoitoa mielenterveys- tai päihdeongelmaansa.
Kuva. 4. Naispotilaat opiskelemassa luku- ja kirjoitustaitoa.
Kouluttautuneesta henkilökunnasta on suuri pula. Paremmin kouluttautunut ja enemmän kokemusta omaava henkilökunta on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin. Maaseudulla palveluita on saatavissa vain rajallisesti, ja niiden saamiseksi ihmiset joutuvat usein matkustamaan pitkiä matkoja. Lisäksi monet osaavista terveysalan työntekijöistä ovat työllistyneet kansainvälisten järjestöjen palvelukseen. Henkilökunnan ohella on puutetta psyykenlääkkeistä. Suurin osa julkisten sairaaloiden lääkkeistä tulee lahjoituksina tai kansainvälisiltä järjestöiltä. Somalimaan suurimman mielenterveysyksikön, Hargeisa Group Hospitalin lääkkeet tulevat tällä hetkellä Euroopan komission rahoittamasta projektista.
Mielenterveyspalvelujen rahoitus ja lainsäädäntö
Somalimaassa mielenterveystyö on ollut pitkään marginaalissa – terveysministeriön vuoden 2012 budjetissa siihen ei ole osoitettu lainkaan varoja, jos jätetään laskuista julkisten sairaaloiden mielenterveysosastojen perusmenot, kuten palkat. Paikallinen yhteisö ja somalialaisten diaspora lahjoittavat tarvikkeita mielisairaalaosastoille, mutta lahjoitusten jatkuvuus ei ole taattua, joten mielenterveyspalvelujen tarjonta on epävarmalla pohjalla. Se on myös vahvasti riippuvaista kansainvälisistä järjestöistä. Olisikin tärkeää, että tulevaisuudessa Somalimaan hallinto kykenisi takaamaan mielenterveyspalvelujen rahoituksen jatkuvuuden.
Terveysalan työntekijöille ei ole minkäänlaista akkreditointi- ja rekisteröintijärjestelmää. Sen vuoksi terveysalalla työskentelee runsaasti ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista terveysalan koulutusta. Terveysalan huonotasoisen julkisen kontrollin ja selkeiden ohjauskäytäntöjen puuttuessa on palvelujen tarjonta heikkoa. Samalla ihmisoikeusrikkomusten riski kasvaa oleellisesti. Julkisissa sairaaloissa on jonkinasteista laaduntarkkailua kansainvälisten järjestöjen ansiosta, mutta yksityiset mielenterveysklinikat ovat täysin kontrollin ulkopuolella. Vuoden 2012 keväällä Hargeisassa on alkanut Euroopan komission rahoittama ja italialaisen GRT -järjestön (Gruppo Per Le Relazioni Transculturali) projekti, jolla pyritään parantamaan yksityisten mielenterveysklinikoiden palveluiden laatua ja painottamaan ihmisoikeuksien tärkeyttä.
Kuva 5. Potilaiden kahlehtimisen vastainen kampanjajuliste.
Vuonna 2012 on käynnistynyt Somalimaan ensimmäisen mielenterveysstrategian työstäminen. Sen pohjalta kirjoitetaan tulevaisuudessa mielenterveyshoitoa sääteleviä lakeja. Ensimmäinen luonnos valmistui kesällä, ja strategian on tarkoitus valmistua vuoden 2012 loppuun mennessä. Sen painopisteitä ovat ihmisoikeudet ja osallistaminen yhteiskuntaan ja yhteisöön, stigmatisoitumisen ennaltaehkäisy ja väestön terveyskasvatus. Strategiassa tuodaan esille myös tarve valvoa ja säännellä yksityisten mielenterveysklinikoiden ja parantajien toimintaa. Palvelujen tuotannossa korostetaan kuntoutusta, yhteisöperustaista hoitoa sekä lapsille palveluja tarjoavien keskusten tärkeyttä.
Mielenterveyspalvelujen tulevaisuus
Mielenterveysongelmia on vaikea sivuuttaa maassa, joka on ollut konfliktissa kahden vuosikymmenen ajan. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän tietoa väestön mielenterveydestä, erityisesti haavoittuvaisista ryhmistä kuten naiset, entiset sotilaat ja taistelijat, lapset, vanhukset sekä khatin käyttäjät. Tällä hetkellä tiedon ja tilastojen puute vaikeuttaa palvelujen suunnittelua ja organisointia.
Saton haastattelema lääkäri Abdirizak Farah Baraco Hargeisa Group Hospital -sairaalasta painotti, että khatin käyttöön tulisi kiinnittää huomiota virallisissa strategioissa ja lainsäädännössä. Somalimaan poliittisen tilanteen vuoksi se on kuitenkin vaikeaa: ”Somalimaata ei ole tunnustettu virallisesti ja meillä on maana vain muutamia ystäviä. Näihin ystäviin kuuluu Etiopia. Suurin osa Somalimaassa käytettävästä khatista tulee nimenomaan Etiopiasta. Vaikka en ole poliitikko, niin sanoisin Somalimaan ja Etiopian välisten suhteiden olevan tärkeät.”
Lisäksi monen somalimaalaisen toimeentulo riippuu khatista. Khatin käyttöön liittyvistä terveysongelmista ja -riskeistä tulisi kuitenkin valistaa nykyistä tehokkaammin. Baracon mukaan Somalimaassa olisi myös tarve perustaa kuntoutuskeskuksia huumausaineiden käyttäjille.
Kuva 6. Tohtori Baraco potilastyössä.
Somalimaahan olisi myös hyvä saada potilaiden ja potilaiden perheiden järjestöjä, jotka ajaisivat potilaiden oikeuksia ja tarpeita. Tällä hetkellä Somalimaan hallinto ei tarjoa tukea potilasjärjestöille. Hoitotahot toimivat kyllä yhteistyössä yksittäisten potilaiden perheiden kanssa, mutta eivät kollektiivisten ryhmien kanssa. Ihmisoikeusnäkökulma on esillä valmisteilla olevassa kansallisessa mielenterveysstrategiassa, mutta sitä täytyy korostaa kaikessa käytännön mielenterveystyössä, sillä ihmisoikeusloukkaukset ovat vielä varsin yleisiä.
Mielenterveyspalveluja kehitettäessä on otettava huomioon myös kulttuuriset käsitykset mielenterveyshäiriöiden syistä ja tavoista ratkaista ongelmia. Vaikka länsimaiseen psykiatriaan perustuvia palveluja Somalimaassa on vain vähän, toimii alueella lukuisa joukko parantajia joiden puoleen potilaat ja heidän perheensä kääntyvät psyykkiseksi tulkittavan oireilun vuoksi. Mielenterveyshäiriöistä ja siitä, että ne ovat hoidettavissa muiden sairauksien tavoin, tulisi tiedottaa laajasti. Joissain tapauksissa potilas todennäköisesti hyötyy siitä, että mukana hoidossa on lääketieteellisen ja psykiatrisen asiantuntemuksen lisäksi myös parantajia, jotka pystyvät lähestymään oireita uskonnollisesti ja kulttuurisesti merkityksellisellä tavalla.
Mariko Sato ja Marja Tiilikainen
Mariko Sato on sairaanhoitaja ja kehitysmaatutkimuksen maisteriopiskelija. Hän työskenteli puolen vuoden ajan mielenterveysosastolla Hargeisa Group Hospitalissa, Somalimaassa osana IOM:n MIDA FINNSOM -projektia. Hän oli myös mukana laatimassa Somalimaan ensimmäistä mielenterveysstrategiaa.
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.
Marja Tiilikainen työskentelee akatemiatutkijana Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Hänen Suomen Akatemian rahoittama tutkijatohtoriprojektinsa käsitteli transnationaalisia hoitokäytäntöjä somalialaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Tutkimukseen sisältyi etnografista kenttätyötä myös Somalimaassa.
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.
Kuvat: 1 Cabdiqaadir Carab, 2,3 ja 5 Marja Tiilikainen, muut Mariko Sato.
Lähteet:
Carroll, Jennifer K. (2004). Murug, Waali and Gini: Expressions of Distress in Refugees from Somalia. The Primary Care Companion to the Journal of Clinical Psychiatry 6(3): 119‒125.
Gruppo Per Le Relazioni Transculturali (GRT) (2012). Rapid Assessment in Mental Health - Somaliland 2012. Nairobi: GRT.
Lewis, Ioan M. & Ahmed Al-Safi & Sayyid Hurreiz, toim. (1991). Women’s Medicine: The Zar-Bori Cult in Africa and Beyond. Edinburgh University Press for the International African Institute.
McGraw Schuchman, David & Colleen McDonald (2004). Somali Mental Health. Bildhaan: An International Journal of Somali Studies 4: 65-77.
Ministry of Health (MoH) (2012). Somaliland National Mental Health Policy – First Draft. Ministry of Health, June 2012, Somaliland.
Ministry of National Planning and Development (MoNPD) (2011). Draft Somaliland National Development Plan (NDP) 2012–2016. Ministry of National Planning and Development, Somaliland.
Tiilikainen, Marja (2010). Spirits and the Human World in Northern Somalia. Teoksessa Markus V. Hoehne & Virginia Luling (toim.): Peace and Milk, Drought and War: Somali Culture, Society and Politics. London: Hurst & Company, 163‒184.
Tiilikainen, Marja (2011). Failed Diaspora: Experiences of Dhaqan Celis and Mentally Ill Returnees in Somaliland. Nordic Journal of African Studies 20(1): 71–89.
WHO (2010). A Situation Analysis of Mental Health in Somalia. Nairobi: WHO.
WHO, GAVO and Somaliland Ministry of Health (2009). WHO–AIMS Report on Mental Health System in Somaliland Region of Somalia.
World Bank (2011). A Decade of Aid to the Health Sector in Somalia 2000‒2009. Working Paper No. 210. Washington: World Bank.
