Miten somalimies menee naimisiin?

Mistä somalimies löytää vaimon? Mitä somalihäissä tapahtuu? Korkeakouluharjoittelija Jani Jormanaisen esittämiin kysymyksiin löytyi vastauksia Arooska-yhteisökuratointihankkeessa.

Helinä Rautavaaran museossa on sen historian aikana esitelty esineitä, kulttuureita ja uskontoja ympäri maailmaa, ei kuitenkaan Somaliasta. Paimentolaisvaltainen, sisällissodan runtelema ja 1970-luvulle asti kirjakieletön kulttuuri on tuottanut vain vähän länsimaiselle yleisölle tuttuja kulttuurimuotoja. Kansallisia kulttuuri- tai taideinstituutioita ei ollut juuri muodostunut ennen valtion romahtamista ja perinteinen materiaalinen kulttuuri paimentolaisyhteisössä on ollut pienimuotoista. Kulttuuriperinnön painopiste on ollut perimätiedon ja suullisen perinteen välittämisessä sekä tapa- ja juhlaperinteessä.

Vuonna 2010 virisi Suomen somaliyhteisössä kiinnostus kertoa elämästään. Syntyi yhteisökuratoitu Arooska-hanke, jossa museo-organisaatio tarjoaa yhteisölle mahdollisuuden esitellä somalialaista osuutta suomensomalialaisesta kulttuurista syksyllä 2013 avautuvassa näyttelyssä. Vastaavaa hanketta ei aiemmin ole yhtä laajana Suomessa toteutettu. Tarkoitus on esitellä yhteisön moninaisuutta ja sisäisiä eroja, jotka ovat jääneet varsin tuntemattomiksi.

Tietoa myös suomensomalialaisille nuorille

Museon ja somaliyhteisön keskusteluissa nousi esille hääteema, joka kokoaa yhteisön ja ilmentää samalla sen tulevaisuudenodotuksia. Nuorena Suomeen muuttaneet tai täällä syntyneet eivät välttämättä tunne vanhempiensa kotimaan perinteitä, joten hankkeen tarkoituksena on kertoa somalikulttuurista myös somalialaisille. Lisäksi hääteema tarjoaa mahdollisuuden käsitellä naisten asemaa ja sukupuolten välisiä suhteita.

Hankkeen johtoryhmän ensimmäiset kymmenkunta haastattelua tehtiin keväällä 2011. Osalle jäsenistä tarjoutui mahdollisuus jatkaa museolla työskentelyä vielä saman vuoden syksyllä, jolloin jatkettiin haastattelujen ja esineistön keruuta sekä rekrytoitiin lisää somaliyhteisön jäseniä mukaan hankkeeseen. Yksi tavoitteista on tarjota työelämän ulkopuolella oleville somaleille kokemusta kulttuurialan työstä ja suomalaisesta työelämästä. Somalitaustaisten suomalaisten työpanos on ollut tärkeä, sillä museon ulkopuolisten somaliyhteisön jäsenten panos on mahdollistanut monella äänellä puhuvan somaliyhteisön esiintulon.

Kulttuuria tuntemattoman on vaikea nähdä, miltä eri teemat ja ilmaisutavat kuulostavat somalikuulijan korvissa, joten seuraavana vuonna jatkettiin työskentelyä eri somalivaikuttajien ja -järjestöjen kanssa, tuotiin Somaliasta hääteemaan liittyvää esineistöä ja dokumentoitiin häärunoutta ja pukeutumista.

Kirjoitettua tietoa minimaalisesti

Kaikesta edellä kuvatusta tietämättömänä aloin työskennellä hankkeessa korkeakouluharjoittelijana joulukuussa 2012. Tehtävänäni oli haastatella somalimiehiä ja varmistaa, että myös heidän näkökulmansa tulevat esille.

Ensimmäiset työviikot kuluivat hämmentyneenä uuden, monikulttuurisen työyhteisön hulinasta sekä vieraskielisten termien ja uusien tapojen tulvasta.

Maahanmuuttajamuslimeita käsittelevän graduni tiimoilta olin ottanut tavakseni lukea ennen haastatteluita kunkin haastateltavan alkuperämaasta kertovaa tutkimuskirjallisuutta ja olin ajatellut toimia taas samoin. Mutta ei se ihan niin helposti sujunut. Huomasin, että Somaliasta ja somalikulttuurista on kirjoitettu verrattain vähän. Somalien hääkulttuurista on kirjoitettu vielä vähemmän ja somalimiesten häätavoista ei juuri mitään. Sitä tosiaan piti kysyä alusta lähtien.

Haastatteluista alkoi oma kahden kuukauden mittainen matkani uudenlaisten värien, tuoksujen, makujen ja tapojen maailmaan. Kyselin kaikilta: nuorilta ja vanhoilta, etelän ja pohjoisen asukkailta ja kaikki antoivat vähän erilaisen vastauksen. Asiaa ei helpottanut, että monet asiat tuntuvat toimivan päinvastoin kuin Suomessa. Yksilöllisen sijaan on yhteisöllinen ja maallistuneen sijaan on uskonnollinen. Hämmentävältä tuntui myös nuorten somalien tapa puhua sekaisin suomea ja somalin kieltä.

Kulttuuria ei opita tyhjiössä

Haastattelujen myötä aloin ymmärtää enemmän. Pääsin maistamaan somaliruokaa ja -teetä, kuulin tarinoita kosinnasta, häistä, pukeutumisesta, tanssista, laulusta, runoista ja lahjoista. Ymmärsin, ettei kulttuuria koskaan opita tyhjiössä. Kuten savolaisen suomalaisuus ja pohjanmaalaisen suomalaisuus on hieman erilaista, myös somalikulttuuri merkitsee Pohjois-Somaliasta kotoisin olevalle hieman eri asiaa kuin Etelä-Somaliasta kotoisin olevalle.

Huomasin, etteivät nuoret välttämättä tiedä paljoa isoisiensä ja isoäitiensä Somaliasta. Eikä se yhteisöllisyys ja uskonnollisuuskaan ole kovin tavatonta, kun miettii suomalaista luterilaista yhtenäiskulttuuria muutaman vuosikymmenen takaa.

Ja opinhan minä tosiaan senkin, miten mies menee naimisiin. Helppoa se ei ainakaan ole, sillä morsian saattaa vaatia sulhaselta kilokaupalla kultaa avioliiton ehdoksi. Ja jos avioon mieliin, niin kullat on ostettava.

Jani Jormanainen työskenteli korkeakouluharjoittelijana Helinä Rautavaaran museossa. Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet ovat hänen omiaan.

Kuva: Nina-Maria Oförsagd. Kuvan hennatatuoinnein koristeltu käsi kuuluu morsiamelle, jonka häitä juhlittiin Espoossa.

Fakta

Arooska – somalihäät -näyttely 2.10.2013–26.1.2013 Helinä Rautavaaran museossa Näyttelykeskus WeeGeellä Tapiolassa. Näyttely kertoo somalialaisesta tapakulttuurista ja sen muutoksesta diasporassa sellaisena kuin Suomessa asuvat somalialaistaustaiset ihmiset sen näkevät. Näyttelyn aikana Helinä Rautavaaran museossa vietetään myös Somalialaisia iltamia, jotka järjestetään syksyllä yhteistyössä Suomen Somalia-verkoston kanssa.

Helinä Rautavaaran museon erityisalaa ovat kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta syntyneet ja syntyvät monikulttuuriset ilmiöt. Näyttelyiden ja yleisötyön avulla museo pyrkii lisäämään museovieraiden kokemusta erilaisuudesta ja levittämään suvaitsevaisuutta.