Pyhä vesi, paranna!
Uskonnollisessa Etiopiassa pyhästä vedestä haetaan parannusta mielen ja ruumiin sairauksiin.
Pyhällä vedellä on aina ollut erityinen asema Etiopian ortodoksisessa kirkossa. Pyhän veden avulla on ajettu pahoja henkiä pois riivatuista ihmisistä. Sillä on perinteisesti myös pyritty hoitamaan sairauksia, joita ei tunneta ja joita lääkärit eivät ole osanneet parantaa.
Pelottava virus
1990-luvulla etiopialaiset tulivat tietoiseksi Hi-viruksesta ja tappavasta taudista nimeltä aids. Tauti sai paljon huomiota, joten tieto taudista tavoitti ihmiset nopeasti. Tietoisuus ei kuitenkaan perustunut faktoihin vaan pikemminkin uskomuksiin ja pelkoihin.
Tapa, jolla hi-virusta mediassa esiteltiin, oli pelottelevaa ja leimaavaa. Esimerkiksi televisiossa välähti ihmisen pääkallo, joka kääntyi hitaasti katsojaa kohden samaan aikaan, kun katsojalle kerrottiin kumealla äänellä: ”Tämä on HIV!”.
Tautiin suhtauduttiin melkein hysteerisesti, ja yleisesti alettiin ajatella, kyseessä on Jumalan kirous. HIV:n saanut henkilö on näin ollen kirottu ja hänen tulee hakea parannusta Jumalan armosta ja pyhästä vedestä.
Pelko yhdistettynä vähäiseen tietoon johti tartunnan saaneiden syrjintään. Yhteisöt ja perheet ajoivat HIV-positiiviset pois keskuudestaan. Sairaat tahdottiin eristää, koska pelättiin taudin tarttuvan lähellä olosta tai esimerkiksi saman lautasen jakamisesta.
Perheet veivät hiv-positiivisia jäseniään pyhän veden äärelle parannettavaksi ja jättivät sinne. Toisaalta sairaudestaan tiedon saaneet ihmiset saattoivat myös itse häpeän ja pelon takia lähteä mieluummin pois sen sijaan, että olisivat kertoneet perheelleen sairaudestaan.
Lääkitys "heikon uskon" tueksi
Hiv:n alkuaikoina pyhän veden suosio parannusmenetelmänä nousikin kattoon. Addis Abebassa työskentelevä pappi Girum kertoo, että aluksi lähestulkoon kaikki HIV-diagnoosin saaneet hakeutuivat pyhille paikoille ja etsivät parannusta yksinomaan pyhästä vedestä.
Ihmisiä kirkon ulkopuolella aamumessua kuuntelemassa.
Nykyään tietoisuus taudista ja sen hoidosta on parantunut ja pyhän veden hoidettavaksi hakeutuu noin viidennes tartunnan saaneista. Ihmiset tietävät, että hi-viruksen kanssa voi elää normaalia elämää.
Papit pyrkivät aiemmin erottamaan lääketieteellisen parannuksen ja uskon keinoin parannuksen, ja ohjeistivat parannusta hakevat ihmiset luopumaan HIV-lääkkeistä ja omistautumaan ainoastaan uskolle.
Vuosina 2008–2009 maan johto kuitenkin satsasi huomattavasti hiv-tiedotukseen. Tavoitteena oli kitkeä virheellisiä uskomuksia ja muuttaa asenneilmapiiriä.
Myös pappeja valistettiin ja heitä kiellettiin kehottamasta ihmisiä lääkkeistä luopumiseen. Samoihin aikoihin kävi ilmi, että pyhä vesi parantaa vain harvoja ihmsiä, ja lääkkeillä taas on ilmeisen positiivinen vaikutus ihmisten terveyteen.
Nykyään pyhien paikkojen yhteyteen on rakennettu klinikoita, jotta ihmisten sielunhoito ja terveydenhoito voidaan yhdistää saumattomasti.
Addis Abebassa niin ikään työskentelevä pappi Zemenu selventää kirkon kantaa kertomalla, että periaatteessa pyhällä vedellä parantuminen vaatisi täydellistä omistautumista Jumalalle ja uskolle, ja näin ollen lääketieteellinen hoito tulisi jättää pois.
Hän hyväksyy kuitenkin täysin hoitoon tulevien lääkityksen käytön, sillä ihmiset ovat uskossaan heikkoja, eikä ulkoapäin voi sanoa kuka on sydämessään epäilijä ja kenen usko on vahvaa. Lääkkeiden kieltäminen niiltä, jotka ovat uskossaan heikkoja johtaisi epätoivottuihin lopputuloksiin, sillä heidän terveydentilansa romahtaisi nopeasti.
Vedestä pyhäksi vedeksi
Etiopiassa uskonnollisuus on näkyvä osa arkea ja katukuvaa. Paastopäiviä kertyy lähes puolet vuodesta, messut keräävät kirkot täyteen ihmisiä joka aamu. Uskonnollisia juhlapäiviä juhlitaan suurieleisesti.
Etiopian ortodoksisuus on erityistä siinä mielessä, että se ammentaa suuren osan perinteistään ja opeistaan vanhasta testamentista.
Apua ja parannusta voi hakea jokaisesta kirkosta, ja mistä tahansa pappien siunaamasta vedestä tulee pyhää.
Hi-virukseen parannusta haetaan kuitenkin usein erityisistä pyhistä paikoista, joita on eri puolilla Etiopiaa ja joilla uskotaan olevan parantavia voimia.
Pyhää vettä astioissa Debre Libanoksen luolassa.
Pyhät alueet ovat muodostuneet paikkoihin, joissa on havaittu ihmeitä tapahtuvan. Niitä yhdistää myös se, että niiden yhteydessä on luonnon vesilähteitä. Lähteiden vettä pidetään Jumalan siunaamana pyhänä vetenä. Vesi on itsessään siis jo pyhää ja sillä on mystisiä ja parantavia voimia.
Papit siunaavat vettä myös erikseen, ja pyhillä alueella elävien Jumalan palvelijoiden hengellinen elämäntapa välittää pyhään veteen parantavia voimia. Pyhien lähteiden ympärillä elää yhteisöjä, joissa sairastuneet ihmiset hakevat tukea toisistaan, sekä toivoa ja parannusta pyhästä vedestä. Pyhää vettä juodaan ja siinä kastaudutaan.
Papit Girum ja Zemenu uskovat pyhän veden parantavaan voimaan ja kertovat itsekin todistaneensa useita kertoja, kuinka aiemmin hiv-positiiviseksi todettu henkilö on myöhemmin testattu negatiiviseksi.
Girumin mukaan parantuneiden ihmisten immuniteetti on kuitenkin vielä heikko ja sen palaaminen normaalille tasolle vie aikaa. Hänen mukaansa on mahdotonta selittää, miten pyhällä vedellä parantuminen tapahtuu, sillä kyseessä on Jumalan ihme.
Jotkut parantuvat nopeasti ja pelkkä pyhä vesi itsessään parantaa. Toisia Jumala koettelee ja he omistautuvat hengelliselle elämälle koko iäkseen, mutta eivät parannu.
”Siihen, että toinen parantuu ja toinen ei, on kaksi syytä: toinen on uskon puute ja toinen Jumalan tahto.”
Paraneminen perustuu uskon voimaan
”Paranemisprosessi on erilainen riippuen siitä, miten tauti on päässyt ihmisen elimistöön”, sanoo pastori Zenemu.
Hän uskoo, että jos virus on tarttunut ihmiseen hänestä riippumattoman syyn takia – esimerkiksi raiskauksen uhrin saadessa tartunnan – paraneminen on helpompaa kuin siinä tapauksessa, että tauti on tarttunut oman synnin takia. Jälkimmäisestä parantuminen vaatii enemmän työtä.
Pappi Zenemu kirkkonsa edessä.
Kun hiv-positiivinen henkilö hakeutuu hengelliseen hoitoon, hänen kanssaan ensin keskustellaan taudin tarttumisesta, uskonasioista ja menneestä elämästä. Tämän pohjalta suunnitellaan henkilökohtainen ohjelma, johon kuuluu rukoilua, paastoamista, pyhässä vedessä kastautumista ja hengelliselle elämälle omistautumista.
Vaikka parantava voima on pyhällä vedellä itsellään, myös sillä on merkitystä, kuka pappi pyhän veden ja sairastuneen henkilön siunaa. Toisilla on voimakkaita lahjoja parantamiseen. Pappi Zemenun mukaan on hyvä, jos vettä on siunaamassa useampi pappi, sillä jokaisella heistä on omat vahvuutensa, samoin kuin heikkoutensakin.
Parantumisen lähtökohtana on usko Jumalaan ja pyhä vesi toimii Jumalan sanan välineenä, mutta veden tehtävän voi hoitaa jokin muu väline, esimerkiksi siunattu öljy. Pyhällä vedellä on kuitenkin erityinen asema, sillä raamatunkin mukaan kaikki elämä alkaa vedestä. Lisäksi uskolla pyhään veteen on pitkät perinteet ja paraneminen perustuu uskon voimaan.
Toivoa ja yhteisöllisyyttä Entotolla
Addis Abeban pohjoispuolella sijaitsevalla Entoto-vuorella sijaitsee yksi Etiopian pyhistä paikoista. Vuorelle saapuu vuosittain tuhansia ihmisiä kastautumaan pyhässä vedessä. Osa heistä jää vuorelle asumaan.
Pyhän Marian kirkko Entotolla.
Entoto on luonnonkaunis paikka, jossa tilaa on runsaasti. Eläminen Entotossa on edullista ja siellä asuu tuhansia ihmisiä, joista suuri osa on sairaita joko mieleltään tai ruumiltaan. Toisinaan näkee yhteen kahlittuja mielenterveysongelmaisia, jotka kuljeskelevat kädessään pyhällä vedellä täytetyt muoviset jerry-kannut. Heidät on tuotu sinne, jotta pyhä vesi ja pappien siunaukset poistaisivat pahat henget ja heistä tulisi "normaaleja".
Psykiatrinen sairaanhoito on Etiopiassa lastenkengissä. Tietoisuus mielenterveyden häiriöistä ja niiden hoidosta ei ole saavuttanut etenkään kouluttamatonta väestönosaa. Outo ja poikkeava käytös on totuttu näkemään merkkinä siitä, että ihminen on paholaisen riivaama. Kirkko ja pyhän kokemus tarjoavat tuttuja ratkaisuja tämän tyyppisiin ongelmiin, joihin muitakaan ratkaisuja ei tunneta.
Entotolla asuu myös paljon hi-viruksen kantajia ja aidsia sairastavia. Ulkomaailmaan nähden Entoton vuorella asuvat ihmiset ovat marginlisoitunut joukko. Vuorella eletään kuitenkin yhteisössä, jossa sairaat hyväksytään ja jäseniä tuetaan.
Pyhä vesi, rukoilu ja päivittäinen kastautuminen tuovat toivoa ja elämälle merkitystä. Koska ihmiset etsivät paitsi parannusta, myös hyväksyntää ja läheisyyttä, he tahtovat saada perheen ja lapsia. Vuorella mennään usein naimisiin ja partnerit vaihtuvat, jolloin eri taudit leviävät. Kuolema on niin ikään Entotolla vahvasti läsnä, ja hautajaisia järjestetään usein.
Koruprojektista toimeentuloa
Konsultti Eden Gelan työskenteli viiden vuoden ajan Entoton alueella elävien hiv-positiivisten naisten kanssa Beza-koruprojektissa. Hän kertoo koko projektin alkaneen vapaaehtoisvoimin, kun hän ystävineen tutustui alueella asuviin hiv-positiivisiin ihmisiin, kuunteli heidän tarinoitaan ja mietti, miten heitä voisi auttaa.
Ihmiset olivat päätyneet vuorelle syrjinnän ja epätoivon ajamina. He elivät syvässä köyhyydessä, ja saivat pieniä rahoja elämiseen lähinnä kerjäämällä. Heillä ei ollut varaa kunnon ravintoon, joten lääkkeet tekivät heidät entistä huonovointisemmiksi. Tyhjään vatsaan nautittu pyhä vesi sisälsi epäpuhtauksia, joiden takia he sairastelivat paljon.
Eden Gelan ystävineen alkoi ensin järjestää ihmisille monipuolisempaa ruokaa. Myöhemmin ryhmän toiminta kehittyi ja he ostivat erilaisia materiaaleja, joista joukko naisia alkoi työstää koruja. Korut alkoivat käydä hyvin kaupaksi ja takasivat naisille toimeentulon ja mahdollisuuden itsenäiseen elämään. Nykyään niitä myydään netissä kansainvälisille markkinoille.
Projektin piirissä olleista naisista noin puolet on muuttanut Entoto-vuorelta takaisin kaupunkiin.
”Naiset elävät vieläkin hengellistä elämää, johon osana kuuluu rukoilu ja pyhän veden juominen, mutta sille omistautuminen ei enää ole heidän koko elämänsä. Ennen projektin alkua naisilla ei ollut rahaa. Heillä ei ollut mitään. Joka aamu oli käytävä kastautumassa, oli rukoiltava, oli juotava pyhää vettä. Nyt tälle ei enää ole aikaa, sillä heillä on muuta tekemistä", Gelan kertoo.
Hän sanoo viiden vuoden aikana tavanneensa ainoastaan yhden henkilön, joka kertoi tyttärensä parantuneen taudista. Nainen itse oli edelleen hiv-positiivinen.
Pyhän veden kosketus
Jutun laatimisen aikoihin kävin eräänä varhaisena sunnuntai-aamuna kastautumassa pyhässä vedessä Entoto-vuorella. Löysin kirkon luota muutaman samalla asialla olevan naisen, jotka ottivat minut mukaansa. He olivat valmiita järjestämään minulle myös majoituspaikan Entotolta, jos tahtoisin jäädä sinne pidemmäksi aikaa.
Kävelimme jonkin matkaa luonnon keskelle kastautumispaikalle pieneen puiseen rakennukseen, jossa riisuuuduimme alushoususillemme ja menimme kyyristelemään pyhää vettä virtaavien suihkujen alle. Hetken kuluttua pappi saapui huoneeseen. Hän tarttui päästäni kiinni, hoki vieraita sanoja ja löi ristillä selkään, otsaan ja rintaan.
Tilanteen outous ja päälaelle virtaava jääkylmä vesi saivat minut haukkomaan henkeä. Kenenkään sisältä ei tainnut kuitenkaan löytyä paholaista, koska kukaan ei alkanut huutaa. Yhtäkkiä kaikki oli ohi ja huomasin olevani yksin huoneessa. Puin vaatteet, otimme mukaamme pullolliset pyhää vettä ja kävelimme takaisin.
Aamu oli kaunis, aurinko oli nousemassa ja luonto herännyt. Meitä vastaan kastautumispaikalle käveli ryhmä toisiinsa metallikettingeillä kiinnitettyjä miehiä.
Kylmän veden jäljiltä olo oli herännyt, kevyt ja hyvinvoiva. On helppo ymmärtää, että kastautumisessa koetaan jotakin erityistä ja pyhää.
Elina Harju
Kirjoittaja lähti Etiopiaan vapaaehtoistöihin pakoon suomalaista melankoliaa ja jäi sinne asumaan. Tällä hetkellä hän työskentelee Addis Abeban Suomen suurlähetystössä perhesidehaastattelijana.
Kuvat: Elina Harju
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.