2/2013
Print this page

Suurin vamma on asenteissa

Monen etiopialaisen mielestä vammaisille riittäisi hyväntekeväisyys, mutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Maailman Pankin vuonna 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan Etiopian 85-miljoonaisesta kansasta 17,6 prosenttia on vammaisia. Maa on ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (Convention on the Rights of the People with Disabilities, CRPD), mutta käytännön tasolla vammaisten oikeuksien toteutuminen on heikkoa.

Erityisopetuksesta väitöskirjaa kirjoittava Abebe Yehualawork (edessä) tuntee vammaisten koulutuskysymyksiä Etiopiassa omakohtaisesti.

Jyväskylän yliopistossa väitöskirjaansa erityisopetuksesta tekevä etiopialainen Abebe Yehualawork kuvaa etiopialaisten vammaisten elämää karuksi.

”Ihmisten asenne vammaisuuteen on perinteisesti ollut negatiivinen ja jopa koulutetut suhtautuvat vammaisiin hyväntekeväisyyden kohteena eikä ihmisinä, joilla on yhtäläiset ihmisoikeudet kaikkien muiden kanssa. Vammaisia voi nähdä kerjäämässä kaduilla ja kirkoissa ja usein perheet lukitsevat niin kouluikäisiä kuin vammaisia aikuisiakin koteihinsa lähtiessään itse töihin ja asioille”, Yehualawork kuvailee.

Etiopian vuonna 1995 säädetty perustuslaki nostaa esille naisten ja tyttöjen aseman ihmisoikeuksien näkökulmasta. Vammaisiin laki suhtautuu samoin kuin vanhuksiin ja orpoihin, joita se pitää yhteiskunnan tuottamattomana kansanosana.

Laki säätää, että valtion on toimittava vammaisten hyväksi valtiontalouden niin salliessa. Taloudellisesti vaikeina aikoina valtiolla ei siis ole minkäänlaista velvoitetta huolehtia vammaisten oikeuksien toteutumisesta. Yehualawork suhtautuu valtion toimiin kriittisesti.

”Näen ne ristiriitaisina. Samaan aikaan, kun työlainsäädännöllä tuetaan vammaisten työllistymistä, esimerkiksi opetusalalla vaaditaan erinomaista fyysistä ja psyykkistä suoriutumiskykyä, mikä tekee vammaisten pääsyn opettajiksi hyvin vaikeaksi. Vaikka arvostan hallituksen hyväntahtoisia eleitä vammaisia kohtaan, pidän tärkeänä, että vammaisten oikeuksia edistetään johdonmukaisesti ja yhtäläisesti muun väestön kanssa. Ihmisoikeuksien toteutuminen ei saa riippua hyväntekeväisyydestä.”

Perheet koulunkäynnin esteenä

Suomen kehitysyhteistyö on jo vuosia painottunut Etiopian opetussektorin kehittämiseen. Tänä vuonna käynnistyi nelivuotinen hanke, jossa kehitetään inklusiivista opetusta eli erityistarpeisten lasten pääsyä tavallisten koulujen opetuksen piiriin.

Etiopian opetusministeriön mukaan vuosina 2011–2012 kouluun pääsi vain 3,2 prosenttia vammaisista lapsista. Ne lapset, jotka osallistuvat lähikoulujen opetukseen, eivät kuitenkaan saa mukautettuja opetusmateriaaleja tai apuvälineitä oppimisensa tueksi.

Yehualawork näkee perheiden roolin vammaisten lasten kouluttamisessa tärkeänä. Niin kauan kuin vanhemmat eivät ymmärrä vammaisen lapsensa oppimispotentiaalia, he pitävät tämän kotona tai pahimmassa tapauksessa käyttävät tulonlähteenä ja lähettävät kadulle kerjäämään.

Vammaisten lasten koulunkäyntiin liittyy Etiopiassa lukuisia ongelmia. Erityisopettajia ja viittomakielen tulkkeja on vähän, opettajien ymmärrys luokassaan olevien vammaisten lasten erityistarpeista on rajallista, koulurakennukset eivät ole esteettömiä, erityiskouluja lakkautetaan, vammaisten lasten tarpeisiin ei ole budjetoitu rahaa ja toisinaan koulut jopa kieltäytyvät ottamasta erityistarpeisia lapsia oppilaikseen.

Yehualawork painottaa kuitenkin eniten asenteiden merkitystä.

”Tarvitsemme visionäärejä yhteiskunnan ja koulujärjestelmän eri tasoille. Sellaisia johtohahmoja, jotka kykenevät vaikuttamaan asenteisiin ja ymmärtävät vammaisten lasten koulutuksen olevan ihmisoikeuskysymys.”

Laitoksista lähikouluihin

Uusin trendi vammaisten kouluttamisessa on inklusiivinen opetus. Sen kehittäminen on Suomen ja Etiopian kahdenvälinen hanke, jota Etiopian opetusministeriön kanssa yhdessä toteuttavat konsulttiyritys FCG ja Vammaiskumppanuusohjelmaa hallinnoiva vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöyhdistys FIDIDA ry. FIDIDAn toiveena on, että hankkeessa kuultaisiin tarkasti myös etiopialaisten vammaisten asiantuntijoiden ääntä.

Viittomakielinen opettaja tai viittomakielen tulkki on välttämätön, jotta kuuro lapsi voi osallistua opetukseen.

Vammaisten koulutus on eri puolilla maailmaa käynnistynyt laitosmaisissa erityiskouluissa, sisäoppilaitoksissa, joihin vammaiset lapset on kerätty eri puolilta maata ja joissa opetuksen taso on perinteisesti ollut huonolaatuisempaa kuin valtavirran kouluissa. Laitoskouluista on 1900-luvun aikana siirrytty yhä enemmän kohti integraatiota. Vammaiset lapset on tuotu omissa luokissaan lähikoulujen yhteyteen tai vammattomien kanssa samoille luokille sijoitetut vammaiset lapset on tarpeen tullen erotettu opiskelemaan omaksi ryhmäkseen.

Inkluusioajattelussa kaikki lapset opiskelevat samassa luokassa ja opetusta muokataan oppilaan erityistarpeita vastaavaksi.

”Inkluusio vaatii paljon resursseja ja tukea. Koululla ja opettajalla on oltava valmiuksia vammaisen lapsen tukemiseen. Näin ei aina ole Suomessa, saati Etiopiassa. On tärkeää, että se sovitetaan kunkin maan tilanteeseen ja kontekstiin. Inkluusio on prosessi, joka on hyvä aloittaa pienin askelin”, Yehualawork toteaa.

Ongelmista huolimatta etiopialaisten vammaisten lasten koulutukseen on toiveissa myös muutoksia. Maan hallitus on ratifioinut vammaisten ihmisoikeuksia koskevan sopimuksen lisäksi myös lasten oikeuksien sopimuksen, jotka molemmat velvoittavat valtion huolehtimaan myös vammaisten lasten koulutuksesta asiaankuuluvalla tavalla.

Osa yliopistoista on aloittanut erityisopettajien koulutuksen, näkövammaisten pääsyä yliopistoihin on helpotettu ja Suomen kehitysyhteistyöllä tuetaan resurssikeskuksia, jotka mahdollistavat vammaisten opiskelun sekä lähikoulujen perusopetuksessa että yliopistossa.

”Tärkeintä on kuitenkin luoda strategia, joilla koteihinsa piilotetut vammaiset lapset löydetään ja saadaan kouluun. Koulutus on ihmisoikeus”, Abebe Yehualawork painottaa.

Fakta

Etiopiassa on ollut vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeita noin kymmenen vuoden ajan, mutta esimerkiksi kuulovammaisilla on ollut yhteistyötä jo 1980-luvulta lähtien. Hankkeilla on tuettu vammaisten koulutusta ja työllistymistä sekä toimeentuloa. Kuuroille naisille suunnatussa hankkeessa jaetaan myös tietoa HIV/AIDSista.

Tähtäimessä on usein etiopialaisen vammaisliikkeen ja -järjestöjen toiminnan ja vammaisten oikeuksien valvonnan vahvistaminen. Se on tärkeää, koska Etiopian hallituksen vuonna 2009 voimaan saattama uusi järjestölaki on rajoittanut etenkin ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa ja tehnyt ulkomaisten varojen vastaanottamisesta laitonta. Monet vammaisjärjestöt joutuivat rekisteröitymään uudelleen ja muuttamaan statuksensa ihmisoikeusjärjestöistä hyväntekeväisyysjärjestöiksi.

Suomalaisten vammaisjärjestöjen työ Etiopiassa tapahtuu Vammaiskumppanuusohjelman kautta. Vammaiskumppanuusohjelman kuudesta järjestöstä kolme (Kynnys ry, Kuurojen Liitto ry, Invalidiliitto ry) toimivat Etiopiassa ja Näkövammaisten Keskusliitto suunnittelee kehitysyhteistyöhankkeen aloittamista. Näiden lisäksi Vammaiskumppanuusohjelmaan kuuluvat Kehitysvammaliitto ja FDUV.

Tytti Matsinen

Kirjoittaja on FIDIDAn hankekoordinaattori, jonka tehtävänä on vammaiskysymysten valtavirtaistaminen suomalaisten tekemään kehitysyhteistyöhön.

Kuvat Juha Valta. Pääkuvassa on pistekirjoitustaulu, sokean ja vaikeasti heikkonäköisen muistiinpanoväline.