Etiopian koptien kauniit kuvat

Outi Fingerroos

”Yritin välttää mollivoittoisuutta, juosta vaikeuksien edellä ja tehdä suomenkielistä etnografiaa duurissa.”

Matkustin Etiopiaan elämäni ensimmäisen kerran joulukuussa 2009, kun työskentelin Addis Abeban yliopistossa vierailevana professorina. Opetin folkloristiikan tohtoriopiskelijoille tutkimusmenetelmiä, ja sain samalla upean mahdollisuuden tutustua Etiopiassa tehtävään akateemiseen tutkimukseen. Matka avasi samalla minulle uuden tutkijanmaailman.

Olen etnologi ja kulttuurien tutkija. Väittelin vuonna 2004 uskontotieteeseen Turun yliopistossa, ja olen työskennellyt viimeiset kuusi vuotta Jyväskylän yliopistossa. Kiinnostukseni Etiopiaan heräsi omasta tutkijantaustastani: koin, että Etiopia on uskonnon ja kulttuurin tutkijalle kuin aarreaitta. Etiopiaa ensinnäkin pidetään usein ”ihmiskunnan kehtona” tai ”syntykotona”. Varhaisimmat nykyihmisen fossiilit ovat löytyneet Omojoen laaksosta – fossiileista tunnetuin lienee Lucyksi nimetty luuranko Addis Abeban kansallismuseon vitriinissä. Maa tunnetaan risiinin, durran ja kahvin kotimaana, ja siellä on toinen toistaan uskomattomampia kulttuuriperintökohteita. Noin 44 prosenttia Etiopian yli 85 miljoonasta ihmisestä kuuluu Etiopian ortodoksiseen kirkkoon, jonka juuret ovat Egyptin koptikirkossa. Kolmannes etiopialaisista on muslimeja, ja protestantteja on noin 18 prosenttia. Muutama prosentti väestöstä harjoittaa luonnonuskontoja tai muita uskontoja (korjattu 14.5.2013).

Ensimmäinen vierailuni Etiopiaan vuonna 2009 kesti kaikkiaan kuusi viikkoa, joten minulla oli aikaa myös matkustaa. Tutustuin pohjoisessa Etiopiassa koptilaiseen uskontoon, josta olin aiemmin lukenut vain Saban neitsyestä (engl. Shaba) kertovista legendoista ja C. F. Beckhamin ja G. W. B. Huntingfordin matkakertomuksesta Some Records of Ethiopia, 1593–1646:

It has many islands; there are said to be 21 in all. Some are very big, as is one called Dek which pays the Emperor 300 calȱes of honey as tribute every year and has 400 yokes under cultivation. On seven or eight are monasteries of monks which were formerly very big, though they are now much diminished. Nearly all of them had many lands and churches on the mainland opposite the islands on which they were. There are big monasteries on some peninsulas too. These islands are very hot and all kinds of thorn fruits, citrons and lemons, both Galician and French, grow on them better than anywhere else. Many very good Indian figs are grown and very thick, tall and sweet sugar-canes, so that in thorn fruits Dambeâ and Gojam yield nothing to India.

Mukaani Suomeen lähtikin satoja valokuvia, joissa koptien harjoittama uskonto näytti rikkautensa. Ajatus kopti-uskonnon visuaalisesta kauneudesta jäi elämään, ja se mielessäni palasin maahan syksyllä 2012.

Aamuhämärän aikaan Aksumin pääkadulla. Koptit ovat matkalla jumalanpalvelukseen, joka kestää useita tunteja.

Legenda Saban kuningattaresta

Etiopian koptilaisuus on ainutlaatuinen yhdistelmä vanhaa kristillistä mytologiaa ja vuosisataista traditiota, joka on säilynyt Etiopiassa ainutlaatuisena kulttuuriperintönä. Tämä perintö palautuu Raamatun Ensimmäiseen kuninkaiden kirjaan ja Toiseen aikakirjaan (1. Kun. 10: 1‒13; 2. Aik. 9: 1‒12), joissa kuvataan, miten Saban kuningatar saapuu Jerusalemiin tapaamaan Israelin kuningas Salomoa testatakseen ja koetellakseen tätä erilaisilla kysymyksillä. Kuninkaiden kirjassa kohtaamista kuvataan näin:

Kun Saban kuningatar sai kuulla kerrottavan, miten Salomo oli tuottanut Herran nimelle kunniaa, hän lähti matkaan pannakseen Salomon koetteelle vaikeilla kysymyksillä. Hän saapui Jerusalemiin, ja hänellä oli mukanaan mahtava seurue. Kamelien kuormissa oli suuret määrät hajusteita, kultaa ja jalokiviä. Kuningatar tuli Salomon luo ja esitti kysymykset, jotka hänellä oli mielessä. Salomo antoi vastauksen kaikkiin hänen kysymyksiinsä. Yksikään kysymys ei ollut kuninkaalle liian vaikea, hän kykeni vastaamaan kaikkiin. Saban kuningatar sai nähdä, miten viisas Salomo oli. Hän näki myös, millaisen palatsin Salomo oli rakentanut, millaisia ruokia hänen pöydässään tarjottiin, miten hänen alaisensa asuivat ja miten palvelu oli hovissa järjestetty. Hän näki palvelusväen asut, samoin juomanlaskijat ja heidän asunsa sekä polttouhrit, jotka kuningas uhrasi Herran temppelissä.

Tämän kaiken kuningatar näki, ja hän mykistyi ihmetyksestä. Hän sanoi kuninkaalle: "Totta se oli, mitä minä maassani kuulin sinusta ja viisaudestasi. Minä en uskonut niitä puheita ennen kuin nyt tulin ja näin kaiken omin silmin. Eihän minulle ole kerrottu tästä puoliakaan. Sinulla on viisautta ja kaikkea hyvää paljon enemmän kuin olin kuullut. Onnellisia ovat sinun vaimosi, onnellisia nämä palvelijat, jotka jatkuvasti saavat olla luonasi ja kuunnella viisaita sanojasi! Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on mieltynyt sinuun niin, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Koska Herra rakastaa ikuisesti Israelia, hän on pannut sinut kuninkaaksi pitämään voimassa lakia ja oikeutta."

Israelin kuningas Salomolle mikään kuningattaren esittämistä kysymyksistä ei ollut legendan mukaan kuitenkaan liian vaikea, mikä tekee Sabaan vaikutuksen. Hän kehuu kuningasta ja Israelin kansaa ja lahjoittaa Salomolle kultaa, jalopuuta, jalokiviä ja hajusteita. Kuningas puolestaan palkitsee Saban kaikilla mahdollisilla vastalahjoilla, jollaisia ei ole kenelläkään muulla:

Kuningas Salomo voitti rikkaudessa ja viisaudessa kaikki maailman kuninkaat. Joka puolelta maailmaa pyrittiin Salomon luo kuulemaan viisautta, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä. Joka vuosi hän sai tulijoilta lahjoja, hopeasta ja kullasta valmistettuja esineitä, vaatteita, aseita ja hajusteita sekä hevosia ja muuleja.

Legenda päättyy Raamatussa siihen, kun kuningatar päättää palata takaisin omaan maahansa: ”Kuningas Salomo antoi Saban kuningattarelle vastalahjat hänen tuomisistaan sekä lisäksi kaiken, mitä hän halusi ja pyysi. Sitten kuningatar palasi seurueineen omaan maahansa.”

Raamatun kertomus Saban kuningattaren vierailusta Jerusalemiin on peräisin 500-luvulta eKr., mutta kuningattaresta kirjoitetaan myös Koraanissa (suura 27: 22–44) ja Etiopian kristittyjen Kuninkaiden kunniassa (Käbra nägäst; engl. Kebra Nagast). Saba on siis osa juutalaista, kristillistä ja islamilaista uskontoa ja kulttuuriperintöä, mutta erityisen merkityksellinen legenda on Etiopian kopteille.

Suuri osa Etiopian väestöstä on luku- ja kirjoitustaidotonta. Siitä huolimatta uskonnollinen traditio on säilynyt ja siirtynyt sukupolvelta toiselle. Erityisesti kopti-luostarien ja kirkkojen koristeelliset maalaukset kertovat uskonnollisesta perinteestä ja ovat säilyttäneet ikiaikaista traditiota.

Liiton arkki

Tieteellisessä keskustelussa historiakulttuurilla tarkoitetaan tapoja, joilla menneisyyttä koskevia mielikuvia tuotetaan nykyisyydessä. Siihen kuuluvat arjen historialliset tuotteet ja toiminnot, kuten rituaalit, taide ja uskonto. Etiopialaisessa Kuninkaiden kunniassa (peräisin 1200-luvulta) legenda Saban kuningattaresta nousee merkittävään osaan, ja sen sisällöt kietoutuvat kiinteästi niin etiopialaiseen nykykulttuuriin kuin uskontohistoriaan. Yli 700 vuotta vanhassa tekstissä kuvataan, miten kuningas Salomo viettää viimeisen illan ja yön Saban kanssa, minkä seurauksena kuningatar synnyttää pojan, joka saa nimekseen Menelik (Menyelek; arabiaksi Ibn Al-Hakim, Viisaan poika).

Kuningas Salomon pojasta tulee myöhemmin Etiopian ensimmäinen hallitsija Menelik I, joka legendan mukaan palauttaa liiton arkin Jerusalemista Axumiin. Legendasta alkunsa saaneen hallitsijaketjun viimeisenä lenkkinä Etiopian kopti-kristityt ja rastafarit pitävät vuonna 1974 keisarinistuimelta syrjäytettyä itsevaltiasta Haile Selassieta (synt. Tafari Makonnen Woldemikael).

Etiopian koptit uskovat, että liiton arkki on edelleen Axumissa: munkkien vartioimassa pienessä rakennuksessa, piilossa tavallisten ihmisten katseilta. Etiopian kopteille legenda Saban kuningattaresta, Axumissa säilytettävästä liiton arkista ja Salomon perinnöstä onkin enemmän kuin yksi pyhä teksti Käbra nägästissa: se on merkittävä lähde uskonnolliselle traditiolle ja ainutlaatuiselle, arjessa elävälle kulttuuriperinnölle, jonka ilmenemismuotoja löytyy monista pohjoisen Etiopian kaupungeista ja luostareista. Esimerkiksi Lalibelan basalttikiveen hakatut kivikirkot ovat Unescon maailmanperintökohde, ja Bahir Darin kymmenet luostarit ovat säilyneet elinvoimaisina nopeasta urbanisoitumisesta huolimatta.

Uskonto näkyy etiopialaisessa arjessa kaikkialla, ja kopti-uskonto liikuttaa vuosittain satoja tuhansia pyhiinvaeltajia paikallisen joulun (Leddet) ja loppiaisen (Timkat) aikana. Kuvissa on pyhiinvaeltajia Lalibelassa muutama viikko ennen loppiaista.

Tutkimusta Aksumissa ja Bahir Darissa

Lähdin koptien vuosisataisen kulttuuriperinnön perään Aksumiin ja Bahir Dariin uudelleen marraskuussa 2012. Mukanani matkusti valokuvaaja Matleena Jänis. Tavoitteenamme oli kerätä tietoa kopti-uskonnon kerronnallisuudesta ja visuaalisuudesta. Kuvasimme ja haastattelimme koptilaisia melkeinpä sattumanvaraisella otteella – vain ja ainoastaan siellä, missä kenttätyö otti sujuakseen ja paikalliset vastaanottivat meidät lämmöllä ja innostuneesti. Tavoitteeni oli siis hyvin ”kaukoröyhkämäinen”, kuten olen Jarg@niassa julkaistussa matkaraportissa aiemmin jo kirjoittanut: ”Yritin välttää mollivoittoisuutta, juosta vaikeuksien edellä ja tehdä suomenkielistä etnografiaa duurissa.”

Hiljentymisen hetki Axumissa. Kopti-uskonto on visuaalinen uskonto, mutta vanhaortodoksinen perinne elää myös vaikuttavissa uskonnollisissa rituaaleissa, joiden muodot periytyvät jopa keskiajalta.

Axumissa ja Tanajärven kopti-luostareissa Bahir Darissa saimme tehdä etnografiaa iloisissa merkeissä: helpolla, hauskasti ja ilman merkittäviä vastoinkäymisiä. Emme olleet etukäteen tehneet tarkkaa suunnitelmaa kenttätöille vaan luotimme tuuriimme, etiopialaisiin ja duurivoittoiseen asenteeseemme. Löysimmekin paikanpäältä vaivattomasti tulkkeja ja koulutettuja oppaita, joille maksoimme palkkion – noudatimme palkanmaksussa kohtuutta, seuraten länsimaisten suurlähetystöjen ja oppaiden edustamien organisaatioiden ohjeistusta. Vastineeksi saimme hyvän opastuksen, pääsyn luostareihin ja mahdollisuuden kuulla pappien, munkkien ja kilvoittelijoiden puheita. Meille myös kerrottiin mielellään uskonnosta, koska emme kiusanneet ihmisiä kauaa ja tivanneet yksityiskohtia.

Haastattelemani munkki Tanajärven luostarissa. Papit, munkit ja kilvoittelijat halusivat kertoa meille uskonnostaan, koska poikkesimme turisteista, joita pohjoisessa Etiopiassa liikkuu nykyään laumoittain. Uskonto onkin Etiopiassa aihe, josta ei tarvitse vaieta, siitä ollaan ylpeitä.

Käytännössä duurissa toimiminen tarkoitti sitä, että minä, akateemisen koulutuksen saaneena etnologina, tein haastateltaville lyhyitä kysymyksiä englannin kielellä, jotka mukanamme kulkenut tulkki käänsi amharaksi. Nauhoituksia en tehnyt kertaakaan. Ennen kysymyksiä tulkki selvitti, keitä me olemme ja että teemme koptilaisuudesta Suomessa kirjaa, jossa valokuvat sekä haastateltavien puhe ja kertomukset ovat pääroolissa. Haastattelemalla selvitin hyvin yksinkertaisia asioita, kuten: ”Kuinka usein käyt kirkossa tai luostarissa?” ” Mitä joku luostarin seinässä oleva maalaus kertoo?” tai ”Miten olet päätynyt munkiksi?” Tämän jälkeen Matleena Jänis otti haastateltavista ja uskonnollisista paikoista valokuvia – ja ainoastaan, jos haastateltavat antoivat siihen luvan ja ottivat meiltä vastaan korvauksen.

Kenttätyötämme voisi myös kuvata duurivoittoisten menetelmien kietoumaksi, jossa tiede ja dokumentointi kulkivat käsi kädessä. Keskusteluilla oli tärkeä merkitys keskinäisessä vuorovaikutuksessamme. Tavoitteenamme on kuvailla uskontoa – ei selittää sitä perusteellisesti. Emme tehneet työtämme ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan vaan kenttätilanteita seuraten ja eläen. Eläytyminen kenttään ei missään vaiheessa ollut syvällistä, sillä emme ymmärtäneet kulttuurista moninaisuutta ja siten voineet kokea koptilaisuutta kuin siihen uskovat. Tämä luonnollisesti johtikin siihen, että löytämämme koptilaisuus on omaan näkökulmaamme sitoutunutta.

Etnologina en voinut ennalta arvata, mihin visuaalisesti maailman hahmottava valokuvaaja kiinnittää kentällä huomiota. Välillä patistelinkin häntä kuvaamaan tilanteita ja asioita, joita hän ei huomannut, koska hän saattoi keskittyä muihin kuvaamisen arvoisiin asioihin kuin minä. Valokuvaajan katse taas avasi minulle monia ennalta arvaamattomia tilanteita. Uskoakseni näen koptilaisuuden paljon visuaalisempana uskontona kuin etnologit keskimäärin. Ymmärsin, että oma katsomisen tapa voi muuttua paljonkin, kun rinnalla kulkee toinen henkilö.

Koptilaisuus on Etiopiassa voimavara

Arjen uskonnollisuus ja kansanhurskaus ilmenevät Etiopiassa rikkaana folklorena, tarinointina, visuaalisena kekseliäisyytenä ja julkisessa tilassa toimintana. Se on keskeinen osa Etiopian historiakulttuuria ja nykyisyyttä.

Yksityiskohta Tanajärven luostarista (myös etusivun kuva). Kopti-luostarien ikiaikaiset maalaukset ovat kansantaidetta parhaimmillaan: ne toistavat kopti-legendojen monia tarina-aineksia ja etiopialaisen taiteen historiallisia piirteitä. Luostarit ovat sisäpuolelta kuin kuvaraamattuja, joissa uskonnolliset legendat ja kertomukset siirtyvät elävästi kuvitettuina sukupolvelta toiselle. Uskovat etiopialaiset sulautuvat tällaiseen visuaaliseen ja kerronnalliseen maailmaan huomaamatta.

Suomalaisessa kulttuurissa uskonto ei ole ollenkaan niin värikästä, äänekästä, näyttävää ja elävää kuin Etiopiassa. Kansanhurskauden voimallisuus ja uskonnon arkinen luomisvoima vaikuttavatkin äkkiseltään oudoilta, ja satojen ihmisten uskonnolliset kulkueet jopa pelottavat. Tämä outouden tunne ei ole hävinnyt omasta kokemuksestani vieläkään. Siksi koptilaisuuden tutkiminen on kiinnostavaa, viehättävää ja antoisaa, se on rikas aihio sekä perinteenkeruulle että dokumentoinnille. Kirja ja valokuvanäyttely, jotka rakennamme kenttätyömateriaaleista, tulevat ilmentämään nimenomaan uskonnon arkista luovuutta ja kerronnallista voimaa. Lopputulos tulee olemaan suullisen ja visuaalisen kerronnan välistä ilottelua, jossa vieras tulee hetkeksi lähelle, aistittavaksi kokemukseksi.

Kun kerroimme haastateltavillemme ja tapaamillemme ihmisille, että tavoitteemme on tehdä koptilaisuutta tunnetuksi nimenomaan Suomessa, saimme innostuneen vastaanoton. Etiopialaiset ovat ylpeitä itsestään ja uskonnostaan. Koptilaisuus on kulttuuriperintöä, jonka he kokevat ennen kaikkea kertomisen arvoiseksi.

Kopti-projektimme myös osoittaa, ettei vieraassa kulttuurissa tehtävän kenttätyön tarvitse olla vakavahenkistä ja tarkoin suunniteltua. Tilanteiden voi antaa kehkeytyä ja sattuman ratkaista, millainen lopputuloksesta muovautuu. Tutkijan katse säilyy terävänä, kun sitä välillä kohdentaa uuteen suuntaan ja toisenlaisiin tekemisen tapoihin – ja tervehdyttävästi myös akateemisen maailman ulkopuolelle. Kopti-projekti on suunnattu täysin muille yleisöille kuin tutkijakollegoille tai taidekriitikoille. Tekijöinä haluamme murtaa vieraaseen kulttuuriin liittyvää eksotiikkaa ja jakaa sen, mitä emme omassa arjessamme pääse koskaan kokemaan.

Outi Fingerroos työskentelee akatemiatutkijana Jyväskylän yliopiston etnologian oppiaineessa. Hänen akatemiatutkijan hankkeensa käsittelee somalialaisten perheenyhdistämistä Suomeen, ja tässä artikkelissa käsitellään hankkeen kupeessa toteutettavaa tieteellis-taiteellista projektia Etiopian kopteista. Aikaisemmin hän on tutkinut siirtokarjalaisuutta, rituaaleja, muistitietoa ja Guadalupen Neitsyttä Meksikossa.

This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.

Kuvat: Matleena Jänis

Matleena Jänis on valokuvaaja ja elokuvaohjaaja, joka on opiskellut myös sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa Helsingin yliopistossa.

Lähteet

Ahonen, Sirkka (1998). Historiaton sukupolvi? Historian vastaanotto ja historiallisen identiteetin rakentuminen 1990-luvun nuorison keskuudessa. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.

Beckham, Charles Fraser & George Wynn Brereton Huntingford (1954). Some Records of Ethiopia, 1593–1646: Being Extracts from the History of High Ethiopia or Abassia, by Manoel de Almeida. London: Hakluyt Society.

Fingerroos, Outi (2010a). Folkloristiikkaa Etiopiassa. Elore 17(1).  (Luettu 17.4.2013.)

Fingerroos, Outi (2013). Pieni matkakertomus Afrikasta. Jarg@nia 11(21).  Ilmestyy toukokuussa 2013.

Kinnarinen, Tuula (2005). Saban kuningatar. Tarusta tulee totta. Tiede.fi.  (Luettu 17.4.2013.)

Raamattu (2012). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. (Luettu 18.4.2013.)

Suomenkielinen Koraani. (Luettu 18.4.2013.)