Pasi Saukkonen

Taidetta kaikille ja kaikilta

Luovuutta ja kauneuden arvostusta on kaikkialla. Eri puolilla maailmaa käsitykset siitä, mikä on kaunista ja kuinka luovuutta voidaan parhaiten toteuttaa, ovat kuitenkin vaihdelleet suuresti. Yleismaailmalliset arvot ja ihanteet ovat saaneet mittaamattoman määrän erityisiä muotoja.

Kansainvälisen muuttoliikkeen myötä erilaiset kulttuurimuodot ovat tulleet osaksi useimpien länsimaiden todellisuutta. Muutos näkyy selvimmin suurissa kaupungeissa. Kielten, uskontojen ja kulttuurien kirjo on niissä arkea kodeissa, kaduilla ja julkisissa tiloissa.

Taide-elämä ja taidepolitiikka ovat suhtautuneet tähän kehitykseen ristiriitaisesti. Taiteilijat ja kulttuurialan ihmiset nähdään usein edistyksellisinä ja vapaamielisinä henkilöinä, jotka suhtautuvat uteliaasti ja suvaitsevaisesti erilaisiin elämäntapoihin ja luovuuden ilmaisumuotoihin. Kulttuuripolitiikassa on yleisesti korostettu moninaisuutta rikkautena ja tarvetta jatkuvaan uudistumiseen.

Tosiasiassa taide- ja kulttuurielämä ovat kuitenkin reagoineet yhteiskuntien muutokseen hitaasti. Tähän on varmaan useita syitä. Monessa maassa kulttuuripolitiikan taustalla vaikuttaa yhä käsitys kansallisesta kulttuurista, jota pitää ensisijaisesti edistää. Lisäksi taidepoliittisen päätöksenteon taustalla vaikuttaa vahvasti ajatus laadusta, jota on kuitenkin usein vaikea määritellä. Uusilla ilmaisutavoilla tai luovuuden muodoilla voi olla kivinen tie ennen kuin ne hyväksytään osaksi korkeatasoista taidetta ja kulttuuria.

Suomi ei muodosta poikkeusta eurooppalaisesta säännöstä. Suomelle on kuitenkin kunniaksi sanottava, että maahanmuuton lisäännyttyä valtio ja esimerkiksi Helsingin kaupunki ryhtyivät nopeasti toimenpiteisiin Suomeen muuttaneiden taiteilijoiden aseman parantamiseksi, kulttuuripalvelujen saavutettavuuden lisäämiseksi ja eri vähemmistöryhmien oman kulttuuritoiminnan tukemiseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt apurahoja vähemmistöjen kulttuuritoiminnan tukemiseen. Taiteen keskustoimikunta, nykyinen Taiteen edistämiskeskus, on jakanut avustuksia maahanmuuttajataiteilijoille ja monikulttuurisuutta edistäviin hankkeisiin. Helsingin kaupunginkirjasto on toiminut Monikielisenä kirjastona. Kulttuurikeskus Caisa Helsingissä, ja vastaavat kohtaamispaikat monissa muissa kaupungeissa, ovat tarjonneet tiloja ja esiintymismahdollisuuksia. Kulttuuripalvelujen saavutettavuutta on edistetty monin keinoin.

Alkuaskeleet on otettu, ja nyt voidaan kysyä, mitä tapahtuu seuraavaksi? Erityinen huomio kohdistuu länsimaiden ulkopuolelta Suomeen tulleiden muodostamiin uusiin yhteisöihin, joista Suomessa asuvat somalialaiset ovat ryhmänsä koon vuoksi erityisasemassa.

Verrattuna muihin suurempiin maahanmuuttajaryhmiin näyttää siltä, että Suomen somalialaiset eivät ole kovin aktiivisesti hyödyntäneet tähän asti kehitettyjä luovuuden toteuttamisen ja kulttuuripalvelujen saavutettavuuden edistämiseksi luotuja toimintamalleja. Eniten niistä ovat hyötyneet Suomen venäläiset tai venäjänkieliset, joilla on pitkälti samantyyppinen taide- ja kulttuurikäsitys kuin suomalaisilla. He ovat myös perustaneet paljon kulttuuriyhdistyksiä, jotka voivat hakea toiminnoilleen julkista tukea.

Kulttuuristen oikeuksien toteuttaminen – ja julkisen tuen hakeminen näiden oikeuksien toteuttamiseen – ovat tietenkin mahdollisuuksia, eivät velvollisuuksia. Suomalainen yhteiskunta on kuitenkin selvästi ilmaissut tahtonsa tukea myös sellaista luovuuden harjoittamista ja kulttuuritoimintaa, joka perustuu yhteisön omiin arvoihin ja traditioihin.

Voi olla, että tällä hetkellä Suomessa vallitsee vielä paljon epätietoisuutta vähemmistöjen keskuudessa siitä, minkälainen kulttuuritoiminta oikein on mahdollista, suotavaa ja julkisen tuen piirissä. Valtiovalta ei puolestaan ole kunnolla tietoinen siitä, minkälaisia ovat esimerkiksi somalinkielisten tai muiden afrikkalaistaustaisten ryhmien taide- ja kulttuuripalveluja koskevat toiveet ja odotukset. On ikävää, jos hyvät asiat jäävät toteutumatta keskinäisen tietämättömyyden vuoksi.

Pasi Saukkonen työskentelee erikoistutkijana Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiössä (Cupore). Hänen kirjassaan Kotouttaminen ja kulttuuripolitiikka (2010) tarkasteltiin maahanmuuton vaikutuksia ja monikulttuurisuuden ilmenemistä suomalaisella taiteen ja kulttuurin kentällä. Häneltä on vastikään ilmestynyt teos Erilaisuuksien Suomi: vähemmistö- ja kotouttamispoliittiset vaihtoehdot sekä yhdessä Tuomas Martikaisen ja Minna Säävälän kanssa toimitettu teos Muuttajat: kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta.

This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.