Levyt: Daavidin harppu harppasi nykyaikaan

Krar Collective: Ethiopia Super Krar, World Music Network.

Trio Kazanchis: Amaratch Musica, Ethiosonic.

Etiopialaiselle perinnemusiikille kuusikielinen krar-harppu on jokseenkin samaa kuin kantele suomalaiselle, identiteetin sisintä ydintä. Kristittyjen etiopialaisten sanotaan uskovan, että jo kuningas Daavid soitti kraria. Nykymusiikissa sillä ei ole ollut juurikaan käyttöä, mutta tilanne on nopeasti muuttumassa, kun esimerkiksi Krar Collective ja Trio Kazanchis modernisoivat myyttien menneisyydestä juontuvaa musiikkia.

Yhtyeillä on paljonkin yhteistä: lähtökohtina sähköistetty krar ja perinnesävelmät, ja kumpikin kokoonpano on kolmihenkinen. Lopputulokset ovat silti sangen erilaiset.

Krar Collectiven Temesgen Zeleke (krar, masengo-viulu, washint-huilu, laulu ja lyömäsoittimet), Genet Assefa (laulu, taputukset) ja Robel Taye (kebero-rummut, lyömäsoittimet ja taustalaulu) elävät diasporassa, Britanniassa, mutta määrittelevät musiikkinsa maalaismusiikiksi urbaanissa asussa. Sävelmät ovat peräisin Etiopian eri puolilta, eri heimoilta, kuten asioista perillä olevat voivat nähdä kappaleiden nimistä.

Vaikka Krar Collective on trio, albumilla soi sen laajennettu versio. Tavallisen sähkö-krarin rinnalla Temesgen soittaa akustista ja basso-kraria sekä viulua ja huilua. Nykyaika ja mennyt tavallaan limittyvät myös äänitystekniikassa, sillä musiikki on tallennettu nykyään jo marginaalisella analogisella moniraitanauhurilla.

Laulutulkinnat pysyvät uskollisina alkuperäisille melodioille, mutta jo sähkö-krarin sointi ja napakka rummutus tekevät selväksi, että maalaiskylät ja takavuodet ovat jääneet kauas.

Vieläkin kauempana ne ovat Trio Kazanchisin rotevasta musisoinnista. Sähköistä kraria soittava ja laulava Mèssèlè Asmamaw on tosin trion ainoa etiopialaissyntyinen jäsen, sillä rumpali Fabien Duscombs on Ranskasta ja urkuja sekä baritonisaksofonia soittava Jeroen Visser Hollannista. Musiikki on silti selvästi etiopialaista, perinnepohjaista ja erityisesti 1960–70-lukujen etiopialaisen jazzin hengelle kumartavaa.

Mèssèlèn krar kuulostaa vielä enemmän sähkökitaralta kuin Temesgen soitto, jota sitäkin on – väistämättä – verrattu Jimi Hendrixiin, ja trio kaartaa paikoin lähellä freejazzin ja punkin rajamaita, kulmikkuutta ja riitasointuja kaihtamatta. Trio Kazanchista ei ehkä suosittelisi ensikosketukseksi etiopialaiseen musiikkiin, mutta avarakorvaiselle kuulijalle se tarjoaa väkeviä elämyksiä. Krar Collective on kuitenkin huomattavasti helpommin lähestyttävä.

Kiintoisasti albumeilla on yksi yhteinen sävellys, Asnakech Workun (noin 1935–2011) Ende Eyerusalem, jonka voi molemmissa ymmärtää kunnianosoitukseksi legendaariselle krar-soittajalle ja laulajalle. Itse asiassa koko Krar Collectiven albumi on omistettu Asnakech Workulle, ja hypnoottisen vähäeleinen mutta valtavan tunnevoimainen esitys huipentaa muutenkin dramaturgisesti fiksusti rakennetun kokonaisuuden. Trio Kazanchis puolestaan dekonstruoi kappaleen lähes tunnistamattomaksi instrumentaaliksi, johon kuitenkin virittyy samansorttinen korkeajännite.

Matti Ripatti on vapaa kirjoittaja, kriitikko ja ohjaaja.