Kulttuurin ja taiteen voima

Marja Tiilikainen

Afrikan sarven poliittinen tilanne on käännekohdassa erityisesti sen ansiosta, että Somalian viime syksynä valitut presidentti, parlamentti ja hallitus ovat onnistuneet edistämään vakautta maassa. Lisääntyneestä luottamuksesta ja optimismista kertoo sekin, että Somalia on solminut muutaman kuukauden sisällä diplomaattisuhteen sekä Yhdysvaltojen että monen Euroopan unionin maan kanssa. Myös Suomen Kenian suurlähettiläs Sofie From-Emmesberger on jättänyt valtuuskirjeensä Somalian presidentti Hassan Sheikh Mohamudille. Suomen kiinnostuksesta ja halusta olla tukemassa Afrikan sarven rauhaa ja kehitystä kertoo myös Somaliaan, Etiopiaan, Etelä-Sudaniin ja Djiboutiin suuntautunut ministeritason vierailu. Ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoo kolumnissaan tuoreet tunnelmat matkalta.

Sodat, poliittiset konfliktit, köyhyys ja inhimillinen kärsimys saavat yleensä uutisoinnissa päähuomion. Myös mielikuvat Afrikan sarvesta toistavat nälänhädän, taisteluiden ja kurjuuden kuvastoa. Viime kuukausina olen tehnyt tutkimustyötä Toronton somaliyhteisön parissa, ja olen saanut useampaan kertaan kuulla siitä, kuinka uutisointi muokkaa paitsi syntyperäisten kanadalaisten, myös somalialaisen toisen sukupolven mielikuvia. Vanhempien kotimaa ei näyttäydy positiivisena asiana, joka tukisi kanadansomalialaisten nuorten identiteettiä ja josta he voisivat kokea ylpeyttä. Jotkut nuoret, joilla oli ollut mahdollisuus vierailla Somaliassa, kertoivat olleensa hämmästyneitä siitä, että perillä olikin ollut ruokaa ja ihmiset asuivat taloissa eivätkä viidakossa.

Afrikan Sarven vuoden 2013 ensimmäisessä numerossa olemme pyrkineet rikastuttamaan tuota mielikuvaa keskittymällä teemallisesti taiteeseen, kulttuuriin ja kieleen. Nämä ovat myös aiheita, joita helposti pidetään vähemmän tärkeinä kiireellisemmiksi koettujen toimien, kuten hallinnon, terveydenhuollon ja koulutuksen rinnalla. Näin ollen myös aihepiiriin liittyvät kehityshankkeet ovat harvinaisia.

Lehdessä on puheenvuoroja kirjallisuuden, musiikin, teatterin, elokuvan ja uskonnollisen taiteen alalta niin Afrikan sarvesta kuin diasporasta. Taiteen keinoin voidaan irvailla ja kritisoida vallanpitäjiä, tarjota yhteisiä elämyksiä, voimauttaa marginaalissa eläviä, vahvistaa identiteettiä ja hankkia elantoa.

Olemme iloisia siitä, että olemme onnistuneet saamaan tähän numeroon useita juttuja monelle lukijalle todennäköisesti hiukan vähemmän tunnetusta Afrikan sarven maasta, Djiboutista. Hibo Moumin Assoweh tekee harvinaisen katsauksen Djiboutin ranskankieliseen kirjallisuuteen. Somalinkielisistä maista Djibouti näyttää erityisen dynaamiselta taiteen ja kulttuurin alalla, mutta myös haasteita riittää, kuten Hasna Makin kirjoitus Djiboutin taideinstituutista osoittaa.

Muina esimerkkeinä lehden teemaan liittyvistä jutuista mainittakoon Geetha Gangan artikkeli Somalian tunnetuimman kirjailijan, maanpaossa elävän Nuruddin Farahin diktatuuriin ja yhteiskunnan sortaviin rakenteisiin pureutuvasta tuotannosta, Sari Lehtelän kirjoittama juttu Suomen Lähetysseuran ylläpitämästä kuurojen koulusta Etiopiassa, ja Outi Fingerroosin artikkeli Etiopian koptilaisuudesta, jonka vahva visuaalisuus avautuu Matleena Jäniksen ottamien upeiden valokuvien avulla.

Afrikan Sarven vuoden 2013 ensimmäisessä numerossa korostuu myös naisten rooli yhteiskunnallisessa, kulttuurisessa ja taloudellisessa muutoksessa: Johanna Maula kirjoittaa, kuinka naisyrittäjät toimivat Etiopian talouden airuina, ja Saido Mohamed pohtii diasporassa elävien naisten mahdollisuuksia tukea Somaliassa asuvia sisariaan. Muna Alin omakohtainen kolumni nuoren naisen matkasta ja oman identiteetin etsinnästä on vahva puheenvuoro kulttuurin ja taiteen voimasta.

Avartavia lukuelämyksiä!

Marja Tiilikainen on Afrikan Sarvi -lehden päätoimittaja.

This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.