Gasarassa kaivataan sadetta
Tie Balo Habeben laaksoon Kaakkois-Etiopiassa on kivinen ja vaikeakulkuinen. Suomen Lähetysseura on yksi harvoista alueella toimivista järjestöistä.
Laskeudumme alas Balo Habeben laaksoon kävellen. Saavumme Nigist-nimisen kuuden lapsen äidin pihamaalle. Pienin, yksivuotias Tefera, pitää tiukasti äidin kaulasta kiinni. Muut lapset ovat kylän koulussa.
Perhe asuu vaatimattomassa talossa. Sen pihalla kasvaa iloksemme papaijoita.
”Olen erittäin iloinen vuohesta ja työkaluista, jotka sain lahjoituksena. Tilanteemme on nyt melko hyvä, talomme lähellä virtaa puro, josta saamme juomavettä ja vettä hedelmäpuille”, Nigist kertoo.
Nigist on uskonnoltaan ortodoksi, mutta moni laakson 4000 asukkaasta on muslimi tai luonnonuskontojen harjoittaja.
”Suhteemme naapureihin on erittäin hyvä. Jos heillä on ongelmia, yritän auttaa heitä. Jos minulla on vaikeaa, he auttavat minua.”
Nigist antaa yllättäville vierailleen lahjaksi mehukkaat papaijat, emmekä voi kohteliaisuussyistä kieltäytyä, vaikka mieluummin antaisimme ne perheen lapsille.
Ilmasto on muuttunut arvaamattomaksi
Nigistin naapurin tilanne on huonompi. Tirunesh Hailulla on kaksi lasta ja hänen miehensä on kuollut.
”Sain neljän kuukauden ajan ruoka-apua ja kuukausi sitten kukon ja viisi kanaa. Munilla ruokin perhettäni ja loput myyn eteenpäin”, Tirunesh kertoo.
Tiruneshilla ei ole peltoja, mutta hän viljelee kahvia. Viime vuonna kuivuus vei suurimman osan sadosta ja hän sai vain noin sadan euron tulot myymästään kahvista. Sillä pitäisi elää vuoden ajan.
”Myynnin tuotto ei riitä elämiseen. Kyllä meillä on puutetta ruoasta.”
Lahjavuohet ja niiden uudet omistajat Balo Habebessa.
”Saamme vuohista kupillisen maitoa aamuin illoin. Annamme maidon lapsille.” ”Olemme erittäin kiitollisia. Olette ensimmäiset koskaan kyläämme tulleet ulkomaalaiset”, valtion viraston eteen kokoontuneet Balo Habeben laakson asukkaat kertovat.
Maata on jo muokattu viljelyä varten. Vain sateet puuttuvat.
“Ilmasto on muuttunut epävarmaksi. Emme enää tiedä, milloin sateet alkavat ja kauanko ne kestävät. Joskus sateet tulevat hyvin voimakkaina ja vuorilta laskevat mutavyöryt vievät sadon”, kylän miehet kertovat.
Sadekauden odotetaan alkavan kuukauden sisällä.
”Jos sateita tulee, niin elämä voi jatkua laaksossa. Asukkaat ovat pengertäneet rinteensä hyvin, he osaavat rinneviljelytekniikan”, Suomen Lähetysseuran katastrofityön koordinaattori Mari Tuohimaa kertoo.
Pika-apua ja varautumista tulevaan
Suomen Lähetysseura on ollut viime syksystä saakka mukana auttamassa Kaakkois-Etiopian kuivuudesta kärsineitä ihmisiä Gasaran alueella. Sato alueella jäi viime vuonna monin paikoin saamatta kuivuuden vuoksi.
Syksyllä Suomen Lähetysseura toimitti Gasaran alueelle ruoka-apua neljäksi kuukaudeksi yhdessä Mekane Yesus -kirkon kanssa. Sillä autettiin yhteensä 19 000 ihmistä pahimman tilanteen yli.
Sekä ruoka-apua että vuohia, kanoja ja työkaluja on viety kahteen Gasaran alueen yhteisöön. Waraduben laakson keskellä virtaa joki, muutoin alue on hyvin kuivaa ja karua. Balo Habeben kylä hieman ylempänä vuoren rinteillä on vehreämpi, mutta jyrkillä rinteillä on mahdotonta kasvattaa viljaa.
Jotta tilanne ei pääsisi yhtä huonoksi uudelleen, on alueelle toimitettu alkuvuodesta jälleenrakennusapuna lisää vuohia ja kanoja sekä työkaluja maan muokkaamiseksi kylvöä varten.
Etiopian Mekane Yesus kirkon kehitystyön komission paikallinen johtaja Zerfu Beriso ja Suomen Lähetysseuran katastrofiavun koordinaattori Mari Tuohimaa.
Suomen Lähetysseura yhteistyökumppaneineen jatkaa työtä laaksossa. Seuraavaksi alueelle toimitetaan siemenviljaa kylvöä ja vesipumppuja veden nostamista varten. ”Tällä hetkellä puhutaan jälleenrakennuksesta eli siirtymisestä ruoka-avusta pitempiaikaista hyötyä tuottavaan apuun. Tässä vaiheessa pyrimme turvaamaan alueen ruokaturvan niin, ettei muualta tuotua ruoka-apua enää tarvita”, Mari Tuohimaa kuvailee.
”Myöhemmin tällä alueella alkaa mahdollisesti Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyöhanke, jolla olisi vielä pitempiaikaisempia vaikutuksia. Työ voisi tarkoittaa esimerkiksi koulutusta erilaisista viljalajikkeista ja viljelymenetelmistä.”
Mutta miksi Suomen Lähetysseura haluaa tehdä työtään juuri tällä alueella, erittäin vaikeiden kulkuyhteyksien päässä?
”Nimenomaan juuri sen vuoksi, että täällä ei ketään ole vielä käynyt ja avustanut heitä. Selvästi täällä tarvitaan apua. Meidän lähtökohtamme on siinä, että me olemme siellä missä muut eivät ole, ja toivomme että ihmiset pystyisivät elämään omilla kotiseuduillaan apumme turvin.”
Teksti ja kuvat: Kati Keski-Mäenpää
Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran tiedottaja Etiopiassa.
