2/2011
Print this page


Teppo Tiilikainen

20 vuoden kärsimys

Somalian kärsimys jatkuu eikä loppua näy. Parikymmentä vuotta jatkunutta sisällissotaa on seurannut armoton kuivuus. YK on julistanut eteläiseen Somaliaan nälänhädän, jonka pelätään leviävän yhä uusille alueille. Puolet asukkaista tarvitsee välitöntä hätäapua ja nälkäkuolema uhkaa lähikuukausina jopa 750 000 ihmistä.

Tilanne tuntuu nyt vielä toivottomammalta kuin 19 vuotta sitten, jolloin minut lähetettiin Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajana raportoimaan Somalian nälänhädästä ja sisällissodasta. Mogadishu oli silloinkin sekasorron vallassa, lapsisotilaat partioivat tiesuluilla ja koko valtio veteli viimeisiään.

Normaalit lennot Somaliaan oli keskeytetty, mutta pääsin Mogadishuun parin päivän odottelun jälkeen Nairobista Maailman ruokaohjelman WFP:n avustuskoneessa. Lyhyen etsiskelyn jälkeen löysin YK:n hallinnoiman rakennuksen. Suomalaiset rauhanturvaajat olivat luvanneet majoittaa minut ja sain myös syödä heidän kanttiinissaan. He lainasivat myös silloisen puolustusministerin Elisabet Rehnin luvalla satelliittipuhelimen, jolla sanelin raporttini Suomeen.

Palkkasin muiden toimittajien tavoin taksiksi Toyota-pikkukuormurin,jonka lavalle oli kiinnitetty konekivääri. Autoa kutsuttiin teknikaaliksi. Siinä oli kaksi miestä, toinen ajoi ja tulkkasi, toinen istui lavalla ja huolehti turvallisuudesta. Palvelu maksoi sata dollaria päivässä – tosiasiassa pystyimme liikkumaan kaupungilla vain muutaman tunnin, sillä ammuskelu alkoi aina illan hämärtyessä.

Somalian sisällissota puhkesi 1980-luvun lopulla, kun maan suurimpaan klaaniin, hawieen, kuuluneet kapinalliset hyökkäsivät diktaattori Mohamed Siad Barren joukkoja vastaan. Tilanne rauhoittui hetkeksi, kun Barre syöstiin vallasta tammikuussa 1991. Kapinalliset eivät pystyneet kuitenkaan sopimaan vallanjaosta, ja taistelut puhkesivat uudelleen.Osapuolina olivat itsensä väliaikaiseksi presidentiksi nostanut Ali Mahdi Mohamed, hänen entinen liittolaisensa kenraali Mohamed Farah Aideed sekä Siad Barren armeija, jota johti hänen vävynsä ”kenraali
Morgan”.

Sotiminen katkaisi elintarvikkeiden kuljetukset ja kuivuuden riivaama maa ajautui nälänhätään. YK päätti puuttua tilanteeseen 1992. Avustusoperaatio aloitettiin elokuussa, mutta taistelut kiihtyivät entisestään ja joulukuussa turvallisuusneuvosto valtuutti Yhdysvallat miehittämään Somalian.

Seurasin Yhdysvaltain merijalkaväen maihinnousua Mogadishuun rauhanturvaajien päämajan katolta parin toimittajakollegan kanssa. Operaatio ”Restore Hope” – ”toivon palauttaminen” – alkoi aamuyöllä 9. joulukuuta. Olimme osanneet varautua maihinnousuun, sillä amerikkalainen televisioyhtiö CNN oli parkkeerannut kalustonsa rantaan jo edellisenä päivänä.

Hieman ennen auringonnousua voimakas jyly paljasti, että helikopterit olivat tulossa. Kolme rannikolla partioinutta sotalaivaa laski vesille ilmatyynyaluksia, joilla kuljetettiin rantaan miehistöä, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja ja muuta raskasta kalustoa.

Operaation ensimmäinen vaihe kesti vain pari tuntia. Aamun koittaessa amerikkalaiset joukot partioivat Mogadishun kaduilla ja helikopterit valvoivat ilmatilaa. Päivän mittaan Mogadishuun rantautui lisää joukkoja, myös ranskalaisia, ja illansuussa kaupungissa oli jo yli 1500 rauhanturvaajaa. Lyhyt haastattelukierros kaupungilla paljasti, etteivät sotilaat tienneet paljoakaan Somaliasta ja kriisin taustoista.

Operaatiota laajennettiin pikkuhiljaa. Ruokakuljetukset saatiin käyntiin ja nälänhätä talttui. Operaatioon osallistui enimmillään 30 000 amerikkalaista, joiden tukena oli noin 10 000 sotilasta 24 maasta.

Somalian humanitaarinen sotaretki päättyi lopulta surkeasti. Amerikkalaiset kärsivät nöyryytyksiä ja miestappioita ja kotimaan poliittinen paine pakotti Valkoisen talon kutsumaan joukot kotiin maaliskuussa 1994. YK:n viimeiset rauhanturvaajat poistuivat maasta seuraavana vuonna, vaikka Somalia oli edelleen sekasorron vallassa.

Somalian rauhallisin alue, pohjoinen Somalimaa irtautui Somaliasta jo 1991, mutta mikään maa ei ole tunnustanut sitä. Somalimaassa järjestettiin viime kesänä demokraattiset presidentinvaalit, jotka osoittivat, että maa ansaitsisi itsenäisyyden ja kansainvälisen tunnustuksen.

Myös Somalimaa kärsii kuivuudesta. Tilanne on siellä kuitenkin paljon paremmin hallinnassa kuin eteläisessä Somaliassa, koska maassa on rauha ja toimiva hallitus. Somalimaa on pyrkinyt parhaansa mukaan auttamaan eteläistä naapuriaan.


Teppo Tiilikainen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja ja Afrikan Sarven toimituskunnan jäsen.