1/2016
Print this page

Warsan Shire, somalialaisen runouden supertähti

Warsan Shire (s. 1988) saattaa hyvinkin olla tämän hetken kansainvälisesti tunnetuin somalialaiskirjailija. Hän on sitä omilla ansioillaan, mutta yhdysvaltalaisen supertähden Beyoncén ratkaisevalla avustuksella. Beyoncén keväällä 2016 julkaiseman Lemonade-albumin kylkiäisenä syntyi tunnin mittainen elokuva, jonka käsikirjoitus siteeraa taajaan Shiren runoja. Beyoncén midaksenkosketus on nyt tehnyt Warsan Shiresta tutun miljoonille, jotka eivät muuten koskaan olisi joutuneet kosketuksiin hänen runoutensa kanssa.

 

Kirjallisuuspiireissä Warsan Shire ei tosin ole mikään nuori tulokas, vaikka nuori onkin. Esikoiskokoelmansa, runomuotoisen pamfletin Teaching My Mother How To Give Birth hän julkaisi 2011, ja vuonna 2013 hänet valittiin Lontoon ensimmäiseksi nuoreksi nimikkorunoilijaksi (Young Poet Laureate for London). Seuraavana vuotena hän olikin jo Australian Queenslandin residenssirunoilija. Ensimmäinen täysimittainen runoteos on luvassa myöhemmin tänä vuonna.

Runoilija oli itse asiassa jo ennen yhteistyötä Beyoncén kanssa saavuttanut hämmästyttävän maineen siihen nähden, miten suppea hänen julkaistu tuotantonsa on. Mutta Warsan Shire onkin siinä mielessä leimallisesti nykyhetken kirjailija, että hänen runoutensa elää etupäässä muualla kuin kirjan kansien välissä: Tumblr ja Twitter ja YouTube käyvät julkaisualustoista siinä kuin perinteinen paperille painettu kirja, ja ehkä paremminkin, ja runoilija myös ahkerasti esittää runojaan sekä elävän yleisön edessä että nettitallenteissa.

Nettiyleisö on valtava, ja välineen luonteesta johtuen huomattavasti suoremmassa yhteydessä kirjailijaan kuin gutenbergilaisessa maailmassa. Virtuaaliyhteisön tuki hivelee runoilijaa, mutta samalla hiukan hirvittää. Runot ovat avoimia kuin avohaavat – vaikka runoilija sanookin, ettei kirjoita omista asioistaan.

Joku voisi kysyä, mikä Warsan Shiresta oikeastaan tekee somalialaisen kirjailijan? Hän syntyi Keniassa ja varttui Britanniassa, ja somalialaisesta sukutaustastaan huolimatta kirjoittaa englanniksi. Somaliassa hän vieraili ensimmäistä kertaa vasta pari vuotta sitten.

”Ajattelen somaliksi, kiroilen somaliksi, ja kun olen peloissani tartun somalinkieleen”, Shire vastasi blogihaastattelussa muutama vuosi sitten. Esikoisteoksen otsikkokin – ”Opetan äitiäni synnyttämään” – yhdistää somalisananlaskun ja runoilijan oman kokemuksen sisarusparven vanhimpana. 

Warsan Shiren runous ylipäätään elää syvän henkilökohtaisuuden tunnun ja koskettavan yleistettävyyden leikkauspisteessä. Hän puhuu yhtäläisellä vakuuttavuudella rakkauselämän solmuista ja siirtolaisen, pakolaisen elämästä.

Esimerkiksi näin yhdistyvät myös pakolaisen ja vastaanottajan todellisuudet proosarunossa Conversations About Home (at the Deportation Centre).

”I hear them say, go home, I hear them say, fucking immigrants, fucking refugees. Are they really this arrogant? Do they not know that stability is like a lover with a sweet mouth upon your body one second and the next you are a tremor lying on the floor covered in rubble and old currency waiting for its return. All I can say is, I was once like you, the apathy, the pity, the ungrateful placement and now my home is the mouth of a shark, now my home is the barrel of a gun. I'll see you on the other side. ” 

Runoilija ei itse ole kokenut pakolaisen elämää, mutta hän on ilmeisen hyvä kuuntelija. Eikä hän luota vain muistiinsa: sanelukone tallentaa tarinat, joista ajan myötä jalostuu runoutta.

Shire on sanonut olevansa erityisen kiinnostunut kirjoittamaan ihmisistä, joiden tarinat yleensä kerrotaan väärin tai epätarkasti, jos lainkaan – ennen muuta maahanmuuttajista ja pakolaisista. Hän on jopa kutsunut tuotantoaan dokumentaatioksi, säilyttämisprojektiksi, jolla tallennetaan sukuhistorioita ja aiempien sukupolvien naisten nimiä. Mikä olisikaan somalialaisempaa?

Englanninkieli tosin sulkee osan somalialaisyhteisöstä runojen ulkopuolelle. Ja joku osa yhteisöstä epäilemättä paheksuisi myös runojen feminististä suorapuheisuutta, olisi niiden kieli mikä hyvänsä.

Meille muille runot kuitenkin avaavat oven maailmaan, joka muuten pysyisi suljettuna. Pelkän eksotiikan voimalla ne eivät kuitenkaan elä, vaan runot tihkuvat kenelle tahansa avautuvaa kokemuksellista kosketuspintaa sekä ihan vaan silkkaa hyvin valittujen sanojen voimaa, runouden taikaa. Se kaikki välittyy ehkä täyteläisimmin Warsan Shiren omassa lausunnassa, joka hiljaisella intensiteetillään pakottaa kuuntelemaan, kuuntelemaan tarkasti.

”Olin kaltaisenne, mutta nyt kotini on hain kita, nyt kotini on pyssyn piippu” – on helppo nähdä, miksi Shiren säkeet ottavat tulta ja leviävät myös somessa.

Matti Ripatti 

vapaa toimittaja

Lisää Warsan Shiresta

New York Times 27. 4. 2016
Haastattelu Africa in Words -nettisaitilla, 2013
Haastattelu diaspora-somalinaisten nettisaitilla, 2015
Varhainen haastattelu Well and Often -saitilla, 2012
Runoilija itse lavalla