Opettavaisilla tarinoilla on pitkät juuret

Somalinkielinen tarinakerho tuo lapset yhteen ja antaa äideille aikaa hengähtää

Lokakuun puolivälissä Helsinki ei ole kaunis. Vuosaaressa on harmaata ja märkää, ihmiset talsivat hartiat kyyryssä niin lujaa kuin pääsevät. Kirjastossa sisällä on lämmintä ja valoisaa, ja pienen etsimisen jälkeen löydän etsimäni, Nimco Noorin ja kymmenkunta aurinkoisesti hymyilevää lasta.

Nimco Noorin ohjaamassa tarinakerhossa kielenä on pääsääntöisesti somali, mutta välillä joku lapsista hakee sanaa suomen kautta. Noor sanoo, että yksi kerhon tavoitteista on säilyttää lasten äidinkieli käyttökielenä suomen kielen rinnalla. "Lapset oppivat tarinoista myös uusia somalinkielisiä sanoja". 

Tarinoita kertomalla somalialaiset säilyttivät ja siirsivät pitkään myös kulttuuriperintöään. Tarinat kertoivat historiasta ja auttoivat selviämään arjesta ja sen ongelmista. Somalilla kirjakielenä ikää on vasta nelisenkymmentä vuotta, mutta kerrottuna ja kuunneltuna historia on säilynyt kollektiivisessa muistissa läpi sukupolvien. 

Lasten äideille kerho tarjoaa hetken hengähdystauon, mahdollisuuden viettää aikaa yksinään tai ystävien kanssa. Kahdeksan lapsen yksinhuoltajana Noor tietää varsin hyvin, että äiditkin tarvitsevat omaa aikaa. Hänen omista lapsistaan nuorimmat ovat mukana kerhossa. 

Kun tarina alkaa, lapset istuvat ringissä ja kuuntelevat tarkkaan. Väillä joku kysyy jotain, mutta enimmäkseen on hiirenhiljaista. Elefantista ja kamelista kertova tarina on Nimco Noorin omaa tuotantoa. Se julkaistaan pian myös kaksikielisenä kuvakirjana. Kunnon sadun tavoin Elefanttiin ja kameliin sisältyy opetus: ystävyys on tärkeää, eikä luottamusta saa rikkoa. 

Tarinan kuunneltuaan lapset piirtävät ja syövät välipalaa, äitien tekemää. Sambusat, suklaatorttu ja pillimehut katoavat vilkkaasti parempiin suihin. Iloinen rupattelu sysää syksyn hetkeksi syrjään kirjaston luokkahuoneesta, harmaasta kuin lokakuinen päivä. 

Teksti ja kuvat: Maippi Tapanainen