Ei vain huonoja uutisia

Vuosi 2015 tulee jäämään mieleen suurten muutosten vuotena. Ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita on vavisuttanut eurooppalaisten sietokykyä ja maahanmuuttopolitiikkaa, rajoja vaaditaan kiinni jopa pohjoismaisten naapureiden välillä. Samaan aikaan Suomen hallitus on leikannut rajusti kehitysyhteistyömäärärahoja, joilla on toteutettu hankkeita monissa turvapaikanhakijoiden lähtömaissa.

Eurooppaan suuntautuvat ihmisvirrat heijastelevat suurta elintasokuilua läntisten teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden välillä. Ihmisjoukot, erityisesti nuoret aikuiset, ovat liikkeellä etsimässä turvaa, rauhaa, ja parempia elinmahdollisuuksia itselleen ja perheilleen. Eurooppa houkuttelee vauraudellaan ja vakaudellaan, mutta myös sosiaalisessa mediassa kiertävillä unelmilla, joita sekä Eurooppaan päässeet että salakuljettajat ruokkivat.

Lähi-idästä, Afrikan sarvesta sekä Pohjois- ja Länsi-Afrikasta Eurooppaan pyrkivien nuorten muuttoliike kertoo myös nuorten toivottomuudesta tulevaisuutensa suhteen, rajallisista mahdollisuuksista koulutukseen, työntekoon ja perheen kasvattamiseen.

Tätä taustaa vasten kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksia on erityisen vaikea sulattaa. Tänä vuonna isommat ja pienemmät järjestöt ovat ilmoittaneet joutuvansa lopettamaan pitkäaikaisia kumppanuuksiaan ja tuloksellisia hankkeitaan, joista ovat hyötyneet kaikkein köyhimmät ja haavoittuvimmat paikallisyhteisöt. Monet kehitysyhteistyöhankkeet ja järjestöt ovat kuihtumassa irtisanomisten myötä.

Vuoteen mahtuu kuitenkin myös positiivisia uutisia, joista yksi on Helsingissä järjestetty kansainvälinen somalitutkimuksen kongressi. Somali Studies International Association (SSIA) on tieteellinen yhdistys, joka perustettiin vuonna 1978 edistämään Somaliaan ja somalialaisiin liittyvää monitieteistä tutkimusta ja yhteydenpitoa. Ensimmäinen yhdistyksen järjestämä kongressi pidettiin Mogadishussa vuonna 1980, ja sen jälkeen kongressi on järjestetty noin kolmen vuoden välein eri puolilla maailmaa. Afrikan sarvessa kongressi on järjestetty Mogadishun lisäksi Hargeisassa (2001) ja Djiboutissa (2007).

Järjestyksessä 12. kongressi pidettiin Helsingissä elokuussa. Kongressin järjestivät Helsingin, Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistot yhteistyössä Nuorisotutkimusseuran, Suomen Somalia-verkoston ja SSIA:n kanssa. Suuressa roolissa olivat kongressin vapaaehtoiset avustajat, kymmenkunta somalitaustaista nuorta, jotka varmistivat että kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Tapahtumassa oli noin 130 osallistujaa ainakin 20 eri maasta.

Olemme koonneet tähän Afrikan Sarven numeroon erityisesti kongressissa pidettyjä esityksiä: Hyvän käsityksen SSIA:n historiasta, somalitutkimuksen tämän hetken kysymyksistä sekä Helsingin kongressin kulusta saa Abdinur Mohamudin ja Liban Ismailin kirjoittamista jutuista. Naima Shirdon käsittelee artikkelissaan kokemuksia lasten luku- ja kirjoitustaitoa edeltävästä varhaisesta tuesta amerikansomalialaisten vanhempien keskuudessa.

Abdalla Omar Mansur tarkastelee somalin kielen kehitystä ja nykytilaa, ja Anu Isotalo kirjoittaa hiljattain julkaistuun väitöskirjaansa pohjautuen Turussa asuvien somalityttöjen maineen merkityksistä. Kadar Ali Diraneh puolestaan pohdiskelee kolumnissaan djiboutilaisen identiteetin moniulotteisuutta. Megan Amal Rogers osallistui kongressiin paitsi työryhmäesityksellä myös tanssiesityksellä. Tässä lehdessä julkaistu omakohtainen essee kertoo identiteettien etsinnästä ja tanssitaiteilijan kasvusta.
Nereida Ripero-Muñizin ja Salym Fayadin Helsingissä esillä olleesta, somalialaisia Etelä-Afrikan Johannesburgissa kuvaavasta valokuvanäyttelystä on valikoitu ainutlaatuinen kuvasarja tähän lehteen.

SSIA-kongressiin liittyvien juttujen lisäksi lehdessä on myös muita ajankohtaisia juttuja kuten Vilja Liikasen kirjoittama esittely Suomen ja Eritrean välisestä korkeakouluyhteistyöstä, Outi Moilalan uutisjuttu Etiopian vaateteollisuudesta sekä Abdiqani Farahin ja Olavi Luukkasen artikkeli puuhiilen käytöstä Puntinmaassa.

Toivotamme kaikille lukijoillemme antoisia lukuhetkiä lehden parissa!

Marja Tiilikainen