Maygaagleen kylä.
Pienistä projekteista kasvaa toivo
Pohjoista Somaliaa pidetään usein muualla maailmassa melko rauhallisena seutuna, ja sitä se kenties onkin, jos vertauskohtana käytetään esimerkiksi Mogadishua. Rauha on kuitenkin suhteellinen käsite, ja Somalimaan ja Puntinmaan rajoilla sijaitsevilla alueilla se järkkyy tämän tästä. Klaanien väliset ristiriidat elävät maaseudulla, ja Buhodlesta tulevat raportit kertovat levottomuuksista ja taisteluistakin. Vain harvat avustusjärjestöt rohkenevat toimia ristiriitojen riivaamalla alueella.
Tuberkuloosin vaivaamat ihmiset törmäävät Somalian olosuhteissa vaikeaan ongelmaan. Sairaalahoitoa voi olla tarjolla, mutta jonkun on huolehdittava myös potilaan perustarpeista.
”Yleensä ravinnosta ja muusta huolenpidosta vastaavat sukulaiset, mutta maaseudulta tulevan potilaan perhe ja läheiset ovat kaukana, ja moni joutuu palaamaan kotiinsa, vaikka hoito on vielä kesken. Tervehtyminen siis kariutuu, vaikka lääkitystä olisi tarjolla”, kertoo Suomen Sahan International Relief Assoaciationin puheenjohtaja Jama Mohamed Farah.
Sairaalan ylläpito olosuhteissa, joissa valtiota ei käytännössä ole olemassakaan, vaatii monien tahojen yhteistyötä. Sahanin vastuulla on potilaiden päivittäinen ruokahuolto. Kun järjestö vastaa omaisten yleensä vastaamasta tehtävästä, tuberkuloottisiksi todettujen ihmisten ei tarvitse jättää hoitopaikkaansa sairaalassa ja palata kotiin sairastamaan ja kenties tartuttamaan muita.
Sahanin lisäksi sairaalan 50-60 tuberkuloosipotilaasta huolehtivat WHO, joka vastaa potilaiden lääkityksestä, sekä toinen kehitysyhteistyöjärjestö, jonka kontolla on liinavaatehuolto. Maailman ruokaohjelma WFP tarjoaa potilaille illallisen ja lisäksi kunta on palkannut siivoojia huolehtimaan hygieniasta.
Tuberkuloosipotilaita ruokailemassa. Kuva: Ali.
Neuvolasta tuli menestystarina
Sahanin toinen projekti liittyy aikuiskoulutukseen. Sen puitteissa aikuisille opetetaan luku- ja kirjoitustaitoja, peruslaskutoimituksia ja muita yleissivistäviä aineita. Pitkään jatkuneen hajaannuksen aikana entiset valtion koulut ovat rappeutuneet, ja alkuunsa rahat opettajien palkkoihin ja opetusmateriaaleihin kerättiin vapaaehtoisvoimin. Vuodesta 2007 Suomen ulkoministeriö on tukenut kouluja, ja niiden toiminta on päässyt vakiintumaan.
”Kouluja on kuudessa kunnassa eri puolilla aluetta, luokkia on yhteensä toistakymmentä. Oppilaina on naisia ja miehiä tasapuolisesti, ja yhden koulun rehtori on nainen”, Jama kuvailee kouluja, joiden suosio on suuri ja luokkahuoneet viimeistä sijaa myöten täynnä.
Kolmas Sahanin hankkeista on neuvolatoiminnan käynnistäminen. Neuvola on ainoa lajiaan koko 50 000 asukkaan Buhodlessa. Yhdessä lähialueen kylien kanssa asukaspohja nousee 60 000.
”Kun neuvola avattiin, odotukset eivät olleet suuria, mutta siitä tuli menestystarina. Tarvittiin vain yksi aktiivinen nainen.”
Yhden naisen aktiivisuus on tuottanut kokonaisen verkoston, jossa WFP tarjoaa ruokaa odottaville ja imettäville äideille, Unicef puolestaan jakaa lääkkeitä, selviämispakkauksia ja rautalisiä. ”Nyt suunnitelmissa on laajentaa toimintaa, ja perustaa terveysposteja lähialueen pieniin kyliin, joissa palvelut ovat aivan nollilla.”
Koulu tuo kylään elämää
Toinen, samaisella levottomalla alueella toimiva järjestö on Sool, Sanaag & Hawd Development Association eli SSHDA. Järjestöllä on kehittämisprojekti kolmessa Buhodlen lähistöllä sijaitsevassa paimentolaiskylässä.
”Kylissä oli kouluja, joita kukaan ei käyttänyt ja sekä Somalimaan että Puntinmaan hallinto myrkyttivät kansalaisten mieliä propagandallaan”, kertoo puheenjohtaja Abdulkadir Mohamed Abdi.
”Kansainväliset järjestöt eivät uskalla toimia alueella, koska pelkäävät. Kuitenkin juuri siellä apua tarvitaan eniten.”
Projektissa mukana olevat kylät ovat hyötyneet hankkeesta monin tavoin.
”Ensin korjataan koulu ja sen lähistölle rakennetaan vesikaivo. Samoin rakennetaan vesilampi eläinten juottamiseksi ja pienviljelypalstojen kastelemiseksi.”
Kaikki hyvä ei koidu projekteista sinänsä, vaan ne säteilevät ympärilleen lisää myönteistä kehitystä. Vesipisteet houkuttelevat perustamaan pieniä kauppoja, eikä kyläläisten tarvitse enää matkustaa kaupunkiin ostoksille. Kouluilla taas kokoontuvat oppilaiden lisäksi esimerkiksi rauhankomiteat, jotka sovittelevat vedenjakelusta ja muista syistä syntyviä kiistoja.
Sooljoogton koulu.
Verkostoista voimaa
Somalia on hajonnut valtio, jossa kehitysyhteistyön tekijöiden toiminta on vieläkin vaikeampaa kuin järjestäytyneissä maissa. Sekä Sahan että SSHDA tekevät työtään verkostoissa, joihin kuuluu YK:n järjestöjä ja muita kehitystyötä tekeviä tahoja. Yhdessä Somda-seuran kanssa järjestöt muodostavat Voimat yhteen -konsortion.
”Ihmisillä on halu kehittyä kaikkialla”, Abdulkadir ja Jama muistuttavat. Vaikeissa oloissa pienet projektit antavat toivoa.
”Kehityshankkeiden avulla kylät pääsevät kartalle ja muun maailman tietoisuuteen.”
