1/2015
Print this page

Marja Tiilikainen

Euroopan imu

Somalimaan ja Puntinmaan nuoret parempaa elämää etsimässä

Välimeren yli Afrikasta Eurooppaan suuntautuva sääntelemätön muuttoliike on kiihtynyt. Kevät 2015 on ollut Välimerellä erityisen traaginen: UNHCR:n arvion mukaan vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana noin 40 000 siirtolaista oli ylittänyt Välimeren ja noin 1700 heistä oli menettänyt henkensä matkalla Eurooppaan merikelvottomilla aluksilla.

UNHCR:n mukaan noin puolet Eurooppaan pyrkijöistä on sotaa ja vainoa pakenevia pakolaisia, joilla ei yleensä ole muuta keinoa pyrkiä Eurooppaan kuin salakuljettajien avulla.

EU miettii kuumeisesti keinoja siirtolaisten pysäyttämiseksi Euroopan eteläisellä rajalla, muun muassa huonokuntoisten laivojen upottaminen ennen kuin ne ehtivät merelle on mainittu keinoarsenaalissa. Myös pelastustoimintaa Välimerellä on tehostettu. Vähemmän on pohdittu syitä, jotka ajavat ihmiset liikkeelle, samoin kuin sitä, mitä lähtijöiden kotimaissa pitäisi muuttua, jotta halu lähteä Eurooppaan vähenisi.

 

Pelastettuja siirtolaisia odottamassa maihinpääsyä italialaisesta rannikkovartioston aluksesta. UNHCR / Francesco Malavolta

Välimeren yli matkaa siirtolaisia monista maista, muiden muassa Lähi-idästä, Saharan etelänpuoleisesta Afrikasta, Pohjois-Afrikasta ja Afrikan Sarvesta. Somaliassa sääntelemättömään, salakuljettajien organisoimaan muuttoliikkeeseen viitataan sanalla tahriib.

Tällä hetkellä suosituin reitti Somaliasta kohti Eurooppaa kulkee Etiopian, Sudanin ja Libyan kautta. Toinen paljon käytetty reitti kulkee Djiboutista, Somalimaasta tai Puntinmaasta Jemeniin ja sieltä edelleen Saudi-Arabiaan, Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin ja mahdollisesti Eurooppaan. Vuonna 2015 kärjistyneen Jemenin konfliktin takia siirtolaisten reitti Jemenin kautta on kuitenkin tyrehtynyt.

Tässä artikkelissa valotan tahriibia ilmiönä sekä niitä tekijöitä, jotka saavat nuoret lähtemään Somaliasta kohti Eurooppaa. Käytän artikkelin pohjana erityisesti kahta tuoretta selvitystä aihepiiristä sekä keväällä 2014 ja 2015 Somalimaassa ja Puntinmaassa keräämääni haastatteluaineistoa.

Tahriib ‒ mistä on kyse?

Tahriib koskettaa tavalla tai toisella kaikkia Somalimaassa ja Puntinmaassa asuvia. Danish Refugee Councilin Somalimaassa tekemässä selvityksessä kuvataan, kuinka eräässä fokusryhmähaastattelussa nuoret miehet kertoivat, että 60‒70 prosenttia heidän ystävistään oli joko valmistelemassa muuttoa maasta tai jo muuttanut.

Omat keskusteluni ja haastatteluni kertovat samaa: jokainen tapaamani henkilö tiesi joko omasta perheestään, ystäväpiiristään tai naapurustostaan jonkun, joka oli lähtenyt kohti Eurooppaa tai päässyt sinne. Somalimaassa Booramen kaupungissa tapaamani nuori mies kertoi, että hänen lisäkseen naapurustossa ei ollut jäljellä enää ketään hänen ikätovereistaan. Monet tovereista olivat onnistuneet pääsemään Eurooppaan, osa oli vielä matkalla tai kuollut.

Lähes jokainen tuntee jonkun, joka on lähtenyt kohti Eurooppaa.

Amoudin yliopisto Booramessa on toteuttanut IOM:lle vielä julkaisemattoman tutkimuksen somalimaalaisten nuorten sääntelemättömästä muuttoliikkeestä. Tutkimusaineisto koostuu 400 kyselylomakevastauksesta ja 100 haastattelusta. Aineisto kerättiin Booramessa, Hargeisassa, Berberassa, Buraossa, Las-Anodissa ja Erigavossa muun muassa Somalimaasta lähteneitä henkilöitä tuntevien kotitalouksien edustajilta, opiskelijoilta ja opettajilta, maastamuuttajilta ja hallituksen maahanmuuttoasioista vastaavilta virkailijoilta sekä järjestöiltä, jotka olivat tekemisissä maahanmuuttoon liittyvien asioiden kanssa.

Tutkimuksen mukaan yli puolet lähtijöistä oli 20‒29-vuotiaita ja yli kolmasosa 10‒19-vuotiaita. Suurin osa, lähes 80 prosenttia, oli poikia ja miehiä. Lähes 70 prosenttia lähtijöistä oli ollut ennen lähtöään opiskelijoita ja noin 23 prosenttia työttömiä. Valtaosa heistä oli menestynyt opinnoissaan hyvin. Useimmissa tapauksissa vanhemmat ja opettajat eivät tienneet henkilön lähtöaikeista, mutta usein muut opiskelijat tai ystävät saattoivat tietää suunnitelmista. Niistä vanhemmista, jotka tiesivät lapsensa lähtöaikeista, noin neljäsosa kertoi hyväksyneensä suunnitelman.

Nuoret, jotka suunnittelevat lähtöä Eurooppaan, saavat tietoa matkajärjestelyihin liittyvistä käytännön asioista ystäviltään, sosiaalisen median kautta tutuilta, jotka ovat tehneet vastaavan matkan jo aikaisemmin, sekä paikallisilta salakuljetusverkostojen edustajilta.
Salakuljettajien järjestämä matka maksaa tuhansia dollareita, joka on valtava summa, etenkin kun otetaan huomioon paikallinen elintaso. Haastatteluissa on kerrottu, että nuoret pääsevät matkaan jopa ilman rahaa, mutta salakuljettajat kyselevät ennen matkaa nuoren perhetaustasta ja arvioivat, pystyykö perhe maksamaan vaadittavan summan myöhemmin.

Matkan varrelta nuori saa luvan soittaa perheelleen. Perheet ovat saaneet soittoja esimerkiksi autiomaasta Sudanista ja Libyasta. Puhelussa nuori on kertonut, missä hän on ja kuinka paljon rahaa tarvitaan matkan loppuun saattamiseen. Häntä saatetaan puhelun aikana lyödä niin, että hän huutaa pelosta ja tuskasta, mikä lisää perheen ahdistusta ja saa heidät ottamaan tilanteen vakavasti. Usein nuoret kertovat puhelimessa, että mikäli rahaa ei makseta, heidät tapetaan.

Lähtö vaikuttaa läheisiin

Eräs haastattelemani äiti kertoi, että hän oli maksanut tyttärensä matkasta Eurooppaan noin 7000 Yhdysvaltain dollaria. Rutiköyhä äiti oli kerännyt rahat myymällä kultaansa ja omistamansa maapalan sekä diasporassa asuvien sukulaisten rahalahjoituksilla.

Tytär oli yllättäen kadonnut ensimmäisen kerran jo vuonna 2012 ja päätynyt Djiboutin kautta Saudi-Arabiaan, mistä viranomaiset olivat palauttaneet hänet papereiden puutteen vuoksi Mogadishuun. Päästyään takaisin Hargeisaan tytär oli lähtenyt uudelle matkalle jo kahden päivän päästä. Äidilleen hän kertoi olevansa matkalla ystävänsä häihin Buraossa, mutta todellisuudessa tytär aloitti matkan Addis Abeban, Sudanin ja Libyan kautta Italiaan.

Haastatteluaikaan keväällä 2014 tytär odotti päätöstä turvapaikkahakemukseensa Saksassa ja äiti oli edelleen huolesta sairas. Keväällä 2015 käydessäni Hargeisassa kyselin perheen kuulumisia, ja minulle kerrottiin että tytär oli mennyt Saksassa naimisin. Avioliitto oli poistanut äidin ahdistuksen, koska hän koki että ei enää ollut vastuussa tyttärestään, vaan vastuu oli siirtynyt aviopuolisolle.

Amoudin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kotitalouksien mielipiteet siitä, miten perheenjäsenen maastamuutto oli heihin vaikuttanut, jakautuivat: yli 51 prosenttia koki, että seuraukset olivat olleet positiivisia, ja noin 40 prosenttia koki ne negatiivisina. Positiivisimpina asioina mainittiin maahanmuuton perheille tuoma arvonanto (noin 28 prosenttia) ja rahalähetykset (lähes 21 prosenttia). Negatiivisina seikkoina mainittiin erityisesti ero perheestä (noin 8 prosenttia) ja pitkä välimatka (runsas 6 prosenttia).

Miksi nuoret lähtevät?

Amoudin yliopiston selvityksessä tärkeimpinä yksittäisinä syinä Somalimaasta muutolle mainittiin seuraavat tekijät tärkeysjärjestyksessä: työttömyys, paremman elämän etsiminen, ystävien vaikutus, muut ulkopuoliset vaikuttimet, menestystarinat, alhainen tulotaso, toivon puute, poliittinen epävakaus, epäluottamus maan tilanteeseen, huonot elinolosuhteet, koulutuksen laatu, maineen etsintä, yksilöllisen vapauden puute ja huono koulumenestys.

 

 Nuorten lähtöön on monia syitä, niistä työttömyys ja paremman elämän etsiminen ovat yleisimpiä. 

Myös Danish Refugee Councilin selvityksessä korostui taloudellisten tekijöiden merkitys: noin 87 prosenttia vastaajista sukupuolesta riippumatta piti taloudellisia syitä (työttömyys, epävarma toimeentulo, resurssien puute) tärkeimpänä vaikuttimena nuorten maastamuutolle. Taloudellisten syiden korostuminen on ymmärrettävää kun otetaan huomioon, että somalinuorten työttömyysprosentti on erittäin korkea.

Luotettavien lukujen ja tilastojen saaminen Somaliasta on haasteellista, mutta eri tavoin kerätyt aineistot ovat samansuuntaisia. Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n mukaan yli 70 prosenttia somalialaisista on alle 30-vuotiaita. YK:n väestörahaston UNFPA:n hiljattain julkaiseman väestöarvion mukaan nuorten osuus Somalian väestöstä on vieläkin korkeampi: 45,6 prosenttia on alle 15-vuotiaita ja 75 prosenttia alle 30-vuotiaita.

UNDP:n mukaan 14–29-vuotiaiden työttömyysprosentti Somaliassa on 67. Luku on yksi maailman korkeimmista.

Somalimaassa viranomaiset ovat arvioineet nuorisotyöttömyyden olevan jopa 75 prosenttia. Se on huomattavasti yli kansallisen keskiarvon. Somalimaassa työttömyysprosentti kaupungeissa on noin 61,5 ja maaseudulla sekä paimentolaisten keskuudessa 40,7. Kokonaistyöttömyysprosentti on 47,4.

Tärkeimmät työllistävät sektorit Somalimaassa ovat maatalous 67 prosenttia (mukaan luettuina kalastus, metsätalous, maanviljely ja karjatalous), teollisuus 12 prosenttia (mukaan luettuina rakennussektori ja hyödykkeet), sekä palvelusektori 21 prosenttia.

Puntinmaan puolella tilanne on nuorten osalta samankaltainen kuin Somalimaassa. Siellä nuorison lisääntynyttä työttömyyttä on selitetty myös elinympäristössä tapahtuneilla muutoksilla, kuten kalastuselinkeinon hiipumisella Puntinmaan pitkällä rannikolla kansainvälisen ryöstökalastuksen seurauksena samoin kuin karjatalouteen vaikuttavalla kuivuusjaksojen lisääntymisellä.

Diasporasta palanneet vahvoilla työnhaussa

Puntinmaan ja Somalimaan lukuisista yksityisistä yliopistoista vuosittain valmistuvat tuhannet taloushallintoa tai IT-alaa opiskelleet nuoret yksinkertaisesti  eivät työllisty, koska työtä ”valkokaulustyöläisille” ei ole tarjolla. Toisaalta ammatillista koulutusta tarjoavia oppilaitoksia on hyvin vähän. Esimerkiksi ammattitaitoisista sähkömiehistä on suuri pula, mutta käytännölliset, teknistä taitoa vaativat ammatit eivät tunnu kiinnostavan nuoria, eivätkä vanhemmatkaan niitä yleensä arvosta.

Suuri osa yliopisto-opiskelijoista, joiden kanssa olen keskustellut niin Puntinmaassa kuin Somalimaassakin, on suhtautunut pessimistisesti työllistymisnäkymiinsä. He eivät usko työllistyvänsä omalle alalleen, koska työtä ei ole tarjolla, ja koska harvat olemassa olevat työpaikat menevät työnantajien sukulaisille ja klaanin jäsenille tai diasporasta tuleville somalialaisille.

Yliopistosta valmistuvat nuoret eivät uskalla luottaa tuleviin työnsaantimahdollisuuksiinsa. 

Työnsaantiin vaikuttavan nepotismin lisäksi nuoret puhuivat Euroopan imusta. Kun Euroopasta tulevat somalit tulevat vierailulle Somaliaan, heillä on paljon rahaa käytettävissään ja ihmisille syntyy mielikuva, jonka mukaan rahan hankkiminen Euroopassa käy helposti. Kun tuttavat ja ystävät pääsevät Eurooppaan saakka, he jakavat sosiaalisessa mediassa itsestään kuvia kauniiden rakennusten edessä. Ne vahvistavat positiivisia mielikuvia elämästä Välimeren toisella puolella.

Haluun matkustaa Eurooppaan tai muille mantereille vaikuttaa myös diasporaan liitetty arvostus. Eräs nuori mies totesi, että ne ihmiset joita Somaliassa arvostetaan, ovat tulleet diasporasta. Jos työtä hakee kaksi saman koulutuksen saanutta henkilöä, joista toinen on paikallinen ja toisella on kokemus diasporassa elämisestä, niin diasporasta palannut henkilö saa työn. Hän saa sen siksi, että diasporassa olleella uskotaan olevan jotain enemmän – tietoa, kokemusta, osaamista tai verkostoja. 

Kyseinen nuori, projektiluontoisessa työssä oleva mies suunnitteli itsekin lähtöä Eurooppaan. Hän koki, ettei hänellä ollut mahdollisuuksia saada pysyvää, koulutusta vastaavaa työtä. Mies suunnitteli lähtöä siitä huolimatta, että hänen vaimonsa oli juuri synnyttänyt lapsen ja jäisi kotimaahan lasta hoitamaan. Hän toivoi vähitellen pystyvänsä elättämään perheensä nykyistä paremmin ja jossain vaiheessa saavansa perheelleen luvan muuttaa Eurooppaan. Mies totesi, että jos hän voisi löytää toivomansa työn, hänellä ei olisi tarvetta lähteä ulkomaille.

Matkustusmahdollisuudet vähissä

Toinen esimerkki on Puntland State University:n opiskelija, joka eräänä päivänä veti minut sivummalle ja halusi kertoa omasta kokemuksestaan. Opiskelijanuorukainen oli yrittänyt lähteä Eurooppaan, mutta viranomaiset olivat saaneet hänet kiinni Etiopiassa ja hänet oli palautettu Garoween Puntinmaassa.

Nuorella miehellä oli suuria taloudellisia ongelmia. Isä oli hylännyt perheen kun hän oli pieni, ja äiti asui toisessa kaupungissa eikä pystynyt tukemaan häntä taloudellisesti. Yliopiston lukukausimaksujen maksaminen oli hänelle suuri haaste ja tehtävien tekeminen vaikeaa, koska hänellä ei ollut varaa ostaa tietokonetta. Kun hän sairastui malariaan, hänellä ei ollut varaa mennä lääkäriin. Veli oli jo aikaisemmin lähtenyt ja päässyt Eurooppaan ja oli kertonut aloittaneensa opinnot siellä. Nuoren miehen silmistä näkyi, ettei hän ollut hylännyt ajatusta lähdöstä. Hän sanoi haluavansa paremman elämän.

Nuoret ovat myös kertoneet, että he haluaisivat vain tilaisuuden matkustaa ja nähdä muita maita ja palata sitten Somaliaan. Somalian tai Somalimaan passilla ei voi matkustaa kuin muutamaan naapurimaahan, mikä  turhauttaa nuoria suuresti. Passiongelman takia somalialaisten nuorten on myös erittäin vaikea päästä opiskelemaan ulkomaisiin yliopistoihin, vaikka heillä olisikin varaa maksaa opiskelusta ulkomailla. Turkki on yksi harvoista maista, jotka tarjoavat somalialaisille nuorille stipendimahdollisuuksia yliopisto-opintoihin.

Nuoret valtavirtaan

Somalialainen yhteiskunta on ikähierarkkinen: perinteisesti suvun ja perheen vanhimmilla, erityisesti miehillä, on auktoriteettiasema päätöksentekoon liittyvissä prosesseissa. Nuorten tilannetta ei ole priorisoitu, eikä sitä ole otettu huomioon läpileikkaavana teemana erilaisissa toimenpideohjelmissa.

SONYOn toiminnanjohtaja Siciid Mohamed Ahmed haluaa nuoret mukaan politiikkaan.

Esimerkiksi Somalimaan hallinto on hyväksynyt kansallisen nuoriso-ohjelman, mutta käytännössä sitä ei ole alettu toteuttaa. Somalimaan vaikutusvaltaisen nuorisojärjestöjen kattojärjestön SONYOn toiminnanjohtajan Siciid Mohamed Ahmedin mukaan heidän toimintansa tavoitteena on nuorten asian valtavirtaistaminen kaikkeen politiikantekoon, mutta muutos on erittäin hidas.

Työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien lisäksi nuoret tarvitsevat paikkoja missä he voivat harrastaa erilaisia liikuntalajeja, pelata ja tavata muita nuoria. Heille pitää myös luoda mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua päätöksentekoon.

Tahriibin lisäksi nuorten toimettomuus ja tulevaisuuden näköalattomuus Somalimaassa ja Puntinmaassa heijastuu nuorten kasvavana katujengiytymisenä: nuorisorikollisuus, tappelut ja esimerkiksi raiskaukset ovat kasvussa. Nuorten halu lähteä kohti Eurooppaa heijastaa yhtäältä monitahoisia paikallisia ongelmia ja sosiaalisia muutoksia ja toisaalta nuorten halua olla osa kansainvälistä mahdollisuuksien maailmaa.

Teksti ja kuvat: Marja Tiilikainen

Kirjoittaja on akatemiatutkija Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitoksella.
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.

Lähteet

Draft Somaliland National Development Plan (NDP) 2012 – 2016 (2011).

Gardaad, Bashir Ahmed (2013). Puntland Youth: Challenges, Prospects and Opportunities. Garowe: Puntland Development Research Centre.

Hamilton, Kitty & Mebratu Gebeyehu (2014). Fight or Flight: The challenge of building sustainable livelihoods for youth in Somaliland amidst the explosion in human trafficking. Nairobi: Danish Refugee Council, Regional Office/Horn of Africa.

Irregular Youth Migration from Somaliland (2014). Julkaisematon raportti. International Organization for Migration (IOM) ja Amoud University.

Population Estimation Survey for the 18 Pre-war Regions of Somalia (2014). Nairobi: UNFPA.

Saari, Tanja (2014). Somalialaisten reitit turvaan. Afrikan Sarvi 2/2014. 

Somalia Human Development Report (2012). Empowering Youth for Peace and Development.
Nairobi: UNDP Somalia.

UNHCR (2015). Mediterranean: UNHCR pledges to help EU tackle enormous and intensifying tragedy. Uutiset 24.4.2015.