Anna-Sofia Joro
Koulutettu äiti uskaltaa sanoa silpomiselle "ei"
Hiekka pöllyää Buraon kaupungin kaduilla Somalimaassa. Siniset muovipussit leijailevat ilmassa ja juuttuvat akaasiapensaan piikkeihin. Minulle kerrotaan, että samaisia piikkejä käytetään syrjäkylillä ommeltaessa umpeen haavoja, joita syntyy tyttöjen sukuelimiä silvottaessa. Puistattaa. Onneksi julma perinne on hiipumassa, kiitos tehokkaan koulutuksen ja rohkeiden äitien.
Buraolaisnainen Hinda Abdi Raalib kertoi meille tarinansa, kun vierailimme marraskuussa Solidaarisuuden kehitysyhteistyöhankkeissa Somalimaassa.
Voin vain yrittää kuvitella, miltä hänestä on tuntunut vuosikausia. Oletko joskus kärsinyt vaivoista, joille ei löydy selitystä? Lieväkin outo oire pistää ajatukset laukkaamaan ja kuvittelemaan kaikenlaista. Oireiden googlettaminen ja netistä löytyvät mahdolliset diagnoosit vain syventävät ahdinkoa. Onneksi voi aina soittaa lääkärille.
Oudot kivut olivat vuosikausia arkea Hinda Abdi Raalibille, kunnes hän viime keväänä pääsi koulutukseen ja kuuli tyttöjen sukuelinten silpomisen aiheuttamista oireista. Koulutuksen järjesti somalimaalainen kansalaisjärjestö Candlelight for Health, Education and Environment (CLHE) osana Solidaarisuuden tukemaa silpomisen vastaista hanketta.
Ei voi olla totta, Hinda Abdi Raalib lienee ajatellut istuessaan ja kuunnellessaan. Kaikki se kipu, jonka kuvitteli kuuluvan naisen osaan, olikin seurausta lapsena koetusta operaatiosta!
Noin 140 miljoonaa naista eri puolilla maailmaa kärsii koko ajan vastaavista oireista. Heidän diagnoosinsa mahtuu kolmeen kirjaimeen: FGM eli Female Genital Mutilation.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on ihmisoikeusloukkaus julmimmasta päästä, josta ihan liian usein vaietaan. Somalimaassa huimat 90–98 prosenttia tytöistä joutuu silpomisen uhreiksi 6–9-vuotiaana.
"Silvotaanko Suomessa tyttöjä?", Hinda Abdi Raalib tiedustelee. Jos kaikki ympärillä noudattavat tiettyä perinnettä, niin mistäpä sitä ajattelisi, että siinä on jotain outoa. Kun tietämys kasvaa, uskaltaa tehdä rohkeita päätöksiä ja uhmata jopa omaa äitiään.
"Äiti suuttui minulle, kun kerroin etten aio silpoa tytärtäni, mutta lopulta hän ymmärsi minua. Myös mieheni tukee päätöstä", Hinda Abdi Raalib kertoo huojentuneena.
Koulutus antoi hänelle voimaa avata suunsa.
"Nyt puhun silpomisen haitoista yhteisömme äideille, ja moni heistä on päättänyt säästää tyttärensä."
Asenteet eroavat paljon kaupungeissa ja kylissä, kertoo Candlelight-järjestön sosiaalityöntekijä Ikraam Yuusuf. Maaseudulla silpomista ei juuri kyseenalaisteta, kun taas kaupunkien nuorista naisista enää noin puolet on silvottu.
Silpomista vastaan puhuvat myös monet Somalimaan päättäjät, kuten uskontoministeri Hon Khalil Abdilah.
"Lopettakaa tyttärienne silpominen, sillä FGM ei ole Islamin käytäntö", ministeri vetosi Somaliland Sun -sanomalehdessä viime vuonna osallistuttuaan silpomisen vastaiseen työpajaan.
Tällaiset viestit ovat tärkeitä. Järjestöjen ajama aloite silpomisen kieltävästä laista ei ole vielä mennyt läpi, mutta tiukka lobbaus jatkuu. Tavoitteena on ‒ ja täytyykin olla ‒ nollatoleranssi. Lievinkin silpomisen muoto on ihan liikaa.
Asenteisiin vaikuttaminen on pitkäjänteistä puurtamista, mutta tulokset antavat toivoa ja vaikutukset heijastuvat yli sukupolvien. Candlelight-järjestön koulutusten ansiosta Buraon kaupungissa koulutetuista koululaisista 80 prosenttia kertoi, että heidän kouluissaan puhutaan aktiivisesti silpomisperinnettä vastaan. Koulutetuista uskonnollisista johtajista 88 prosenttia on sanonut kannustavansa julkisesti ihmisiä luopumaan silpomisesta.
Kaikkein tärkeimmässä roolissa ovat rohkeat äidit, kuten Hinda Abdi Raalib. Hänen iloisesti hymyilevä Huda-tyttärensä on elävä esimerkki koulutuksen mullistavasta voimasta.
Anna-Sofia Joro
Kirjoittaja on Solidaarisuuden sähköisen viestinnän kehittäjä.
Lue Solidaarisuuden silpomisen vastaisesta työstä täältä.
