Oma kieli on rikkaus
Suomalainen kielityöntekijä ahertaa opetusmateriaalia Etiopian pienille kielille, jotta lapset saisivat oppia omalla kielellään.
”Äidinkielen näkeminen ensimmäistä kertaa kirjoitettuna on vahva kokemus, jota voi verrata jopa kuolleista henkiin heräämiseen. Ihminen tuntee tulevansa tasavertaiseksi muiden kanssa.”
Vahvan kuvauksen kirjoitetun kielen merkityksestä esittää Aija Katriina Ahlberg, joka yhdessä etiopialaisten kielityöntekijöiden kanssa luo kirjoitusjärjestelmää ja opetusmateriaalia kuudelle vähemmistökielelle eteläisessä Etiopiassa.
Ahlberg tuli aviomiehensä Timo Ahlbergin kanssa ensi kerran Etiopiaan 20 vuotta sitten. Puoliso toimii Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyökoordinaattorina. Välillä he asuivat kolme vuotta Suomessa, mutta sitten työ vei takaisin Etiopiaan. Perheessä on kaksi lasta, jotka käyvät kansainvälistä koulua perheen nykyisessä kotikaupungissa, Addis Abebassa.
Työ vie perheenäidin usein viikkojen reissuille maaseudulle. Vaativa työ kysyy intohimoa, mutta palkitsee vaivannäön runsain mitoin.
Avain parempiin oppimistuloksiin
Aija Katriina Ahlberg pitää lasten puolta: jokaisella lapsella on oikeus saada opetusta omalla äidinkielellään. Hän korostaa, että lapsen lisäksi tutkitusti hyödyn saa koko yhteisö. Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan ymmärrä äidinkielen kirjallisen käytön arvoa, ainakaan aluksi.
Aija Katriina Ahlberg yhdessä diizinkielisten työtovereiden kanssa Bench-Majissa. Kuva: Anne-Christie Hellenthal
”Oppimistulokset paranevat, kun lapsi saa opetusta omalla äidinkielellään – kielellä, jota hän ymmärtää. Silti monet etiopialaisvanhemmat soisivat lastensa opiskelevan äidinkielen sijaan amharaksi tai englanniksi”, Ahlberg selittää
”He eivät tule ajatelleeksi, miten vieraan kielen ja muiden kouluaineiden opiskelu eroavat toisistaan, vaan ajattelevat, että lapsi oppii englantia, jos hän opiskelee esimerkiksi matematiikkaa englanniksi.”
Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että lapset, jotka opiskelevat matematiikkaa äidinkielellään ja englantia yhtenä oppiaineena, oppivat paremmin sekä matematiikkaa että englantia kuin lapset, joille opetetaan kaikki aineet englanniksi.
Haasteina äännerakenteet ja asenteet
Vain puhuttuna elävän kielen mikrokosmoksen analysoinnissa ja järjestämisessä on monenlaisia haasteita. Joidenkin kielien äännerakenne tekee oikeinkirjoitusjärjestelmän luomisen hankalaksi.
”Aikaisemmin ei kiinnitetty huomiota siihen, että Afrikassakin on paljon tonaalisia kieliä, joissa melodiakorkeudella erotellaan sanojen merkityksiä. Kuinka toonit olisi parasta ilmaista kussakin kielessä? Se on kielitieteellinen haaste”, Aija Katriina Ahlberg pohtii.
Haasteena ovat myös asenteet. Joissakin yhteisöissä ei arvosteta omaa kieltä. Ihmiset ovat tottuneet pitämään kieltään valtakieliä huonompana, koska sitä ei voi kirjoittaa.
Riemun hetket motivoivat
Kielitieteilijöiden työtovereina on aina äidinkielisiä puhujia. Kielityöntekijöitä löytyy Aija Katriina Ahlbergin mukaan yleensä melko helposti, kun ihmiset ymmärtävät, mitä etuja oman kielen kirjoitettuun muotoon saamisesta on. Kun tavoitteeseen vuosien työn jälkeen päästään, riemu on suuri.
”Shey Benchin kunnan opetusviraston johtaja sanoi kokeneensa kuolleista ylösnousemuksen saatuaan oikeinkirjoitusjärjestelmän, jolla kirjoittaa omaa äidinkieltään”, hän kertoo.
Riemun hetket motivoivat jatkamaan työtä. Kielten parissa työskentelevistä asiantuntijoista paistaa intohimoinen suhde kieleen.
”Rakkaus kieleen on minussakin”, Ahlberg toteaa. ”Näen kielet yhtenä luomistyön rikkautena. Ihailen niitä ja pidän niiden tutkimisesta.”
Kieliä leikin lomassa
Etiopialaisten konson ja amharan kielten lisäksi Aija Katriina Ahlberg hallitsee englannin ja ruotsin. Saksakin on pinnan alla, samoin espanja ja islanti. Venäjä on pyyhkiytynyt lukion jälkeen aktiivimuistista pois, sillä sen käyttöön ei lukion jälkeen ole ollut tarvetta.
Me’enkielisiä alakoulun oppilaita Shokachin koulun pihalla. Kuva: Ephraim Belay
”En koe olevani mitenkään erityisen lahjakas kielissä. Etiopiassa monet puhuvat paria kolmea kieltä sujuvasti, vaikkeivät ole paljon kouluja käyneet. Kielitaito tulee heille luontevasti, koska he asuvat usein ympäristössä, jossa puhutaan useita kieliä. Lapset oppivat kieliä toisiltaan leikin lomassa.”
Ensimmäiset vuodet Etiopiassa 1990-luvun puolivälissä Ahlbergin perhe vietti etelän maaseudulla Konsossa. Siellä Aija Katriina Ahlberg oppi puhumaan konsoa, yhtä maan yli 80 kielestä. Maan virallisen kielen amharan hän oli oppinut jo aiemmin, sillä heti Etiopiaan muutettuaan hän kävi vuoden amharan kielikoulua Addis Abebassa.
Jokainen kieli rikastaa kulttuuria
Miksi pienetkin kielet kannattaa säilyttää ja nähdä kirjakielen luomisen vaiva?
”Miksi ei ihmisellä olisi oikeutta ilmaista itseään ja oppia omalla kielellään”, Aija Katriina Ahlberg kysyy.
”Jos lapsella ei ole siihen mahdollisuutta, hän ei ole tasa-arvoinen niiden kanssa, jotka saavat opiskella äidinkielellään. Siksi hänen oppimistuloksensa jäävät huonoiksi, mikä puolestaan vähentää menestymisen mahdollisuuksia jatkossa.”
Surin kielen opetustila Tulgitissa Bench-Majissa. Kuva: Ephraim Belay.
Kielet ovat arvokkaita myös kulttuurihistorian kannalta. Jokaisella kielellä on valtava määrä vanhoja tarinoita, arvoituksia ja kansanperinnettä, jotka häviävät, jos niitä ei tallenneta alkuperäisellä kielellä.
Lisäksi jokainen kieli ilmaisee asioita hieman eri tavalla. On sanoja ja ilmaisutapoja, joita ei ole missään muussa kielessä. Kussakin kielessä on oman kulttuurin tärkeille asioille paljon sanoja, esimerkiksi eskimoilla on iso liuta sanoja lumelle.
”Kielet myös hahmottavat maailmaa eri tavoin, mikä on filosofisestikin mielenkiintoista. Jos kieli häviää, se köyhdyttää ihmiskunnan perintöä monella tavalla.”.
Fakta
Omakielinen opetus on ihmisoikeus
Maailmassa on yhä ihmisryhmiä, joiden äidinkieli elää ainoastaan puhuttuna. Kirjoja ei ole, koska kirjakieli ja jopa aakkoset puuttuvat. Kirjakielettömiä ryhmiä on maailmassa yhä muutamia tuhansia ja niihin kuuluu yhteensä miljoonia ihmisiä. Maailman kaikkien kielien määräksi arvioidaan runsas seitsemän tuhatta. Runsaalla kahdellatuhannella kielellä on kirjoitusjärjestelmä tai se on tekeillä.
Ilman kirjakieltä lapsen on mahdotonta saada kunnollista opetusta äidinkielellään. Vieraalla kielellä oppiminen puolestaan on hidasta ja vaikeaa, oppimistulokset jäävät heikoiksi ja koulun keskeyttäminen on yleistä. Ilman koulutusta vähemmistöryhmien lapsilla ei ole pääsyä ulos köyhyyden kierteestä. Poikkeuksia toki on, esimerkiksi Etiopian maaseudulla on rikkaita kahvinviljelijöitä, kullankaivajia ja suurten karjalaumojen omistajia, jotka eivät ole käyneet minkäänkielistä koulua.
Kirjoitetulla kielellä on paljon muitakin merkityksiä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että ihmiskunnan suurin keksintö on kirjoitettu kieli. Ilman sitä ei olisi kirjoitettua historiaa. Kirjoittamattomia kieliä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, niiden puhujia puolestaan historian ja identiteetin menetys.
Oikeus omaan kieleen on ihmisoikeus, joka on kirjattu useisiin YK:n ihmisoikeusjulistuksiin. Kaikki valtiot eivät kuitenkaan ole halukkaita tukemaan vähemmistöryhmien oikeutta käyttää omaa kieltään, vaan haluaisivat sulauttaa vähemmistöt valtaväestöön. Etiopiassa valtio on sitoutunut luomaan tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen myös vähemmistökielten puhujille.
Fakta
Kuusi uutta kieltä saa kirjoitusasun Etelä-Etiopiassa
Puhutun kielen muuntamiseksi kirjalliseen muotoon tarvitaan ihmisiä, jotka tutkivat kielen äänne- ja kielioppirakenteet ja luovat kielelle oikeinkirjoitusjärjestelmän. Näitä nykyajan mikaelagricolia työskentelee eteläisessä Etiopiassa vähemmistökielten parissa. Yhteistyössä ovat mukana paikallishallinto ja opetusviranomaiset, SIL -kielityöjärjestö ja Suomen Lähetysseura, joka tukee äidinkielisen perusopetuksen kehittämistä kuudelle kielelle Bench-Majin maakunnassa (bench, me’en, diizi, suri, shekko ja baale). Työhönsä Suomen Lähetysseura saa tukea Suomen valtion kehitysyhteistyövaroista.
Diizinkielinen satukirja kertoo kahvista. Ensimmäiset kirjat kertovat lapselle tutusta ympäristöstä. Kirjoittaja luo lauseita, joista voidaan piirtää kuva. Parhaimmillaan syntyy tarina. Tässä piirroksessa mies raivaa peltoa kahvinviljelyyn. Piirros: Senayi Worku Mamo
Jotkut Etiopian vähemmistökielet ovat maan 90 miljoonaisen väestön mittakaavassa pieniä, mutta esimerkiksi benchin puhujia on yli 300 000 ja me’enin noin 150 000. Baalen kieltä lukuun ottamatta Bench-Majin hankkeen kohdekielissä on 30 000 - 40 000 puhujaa. Baalen puhujat asuvat Etiopian ja Sudanin rajan tuntumassa. Heitä arvellaan olevan yhteensä vajaat 10 000.
Kielistä viidelle on hiljattain kehitetty oikeinkirjoitusjärjestelmät. Joillakin niistä on kirjoitettu jo aikaisemmin jonkin verran uskonnollista kirjallisuutta. Kielistä pienimmän, paimentolaisheimo baalen kielen tutkimus ja oikeinkirjoitusjärjestelmän kehittäminen on meneillään.
Jokaista kuutta kieltä voidaan pian käyttää myös perusopetuksessa. Hankkeeseen sisältyy opetusmateriaalien luomisen lisäksi opettajien koulutus, sillä myös opettajat joutuvat ensin opettelemaan äidinkielisen luku- ja kirjoitustaidon ja äidinkielellä opettamisen taidon.
Bench-Majin hankkeen avulla paikalliset kieliyhteisöt voivat säilyttää omaa kieltään, kulttuuriaan ja historiaansa sekä kehittää kirjallista kulttuuriaan. Se auttaa lapsia menestymään koulussa ja koulua käyvien lasten, erityisesti tyttöjen, määrä kasvaa. Opettajien koulutuksen myötä opetuksen laatu paranee ja oppimistulokset parantuvat.
Hankkeen neuvonantajana toimii Suomen Lähetysseuran ja SIL -kielityöjärjestön työntekijä Aija Katriina Ahlberg. Työssä on juuri koulujen alkaessa syyskuussa saavutettu tärkeä tavoite: diizin, shekkon ja me’en kirjat on saatu painoon, benchin kirjaan tehdään parhaillaan viimeisiä korjauksia.
Bench-Majin hankkeen lisäksi Aija Katriina Ahlberg osallistuu uuden, latinalaisiin kirjaimiin pohjautuvan kirjoitusjärjestelmän kehittämiseen konson kielelle. Konsoa puhuu äidinkielenään noin 250 000 ihmistä eteläisessä Etiopiassa.
Sari Lehtelä
Kirjoittaja toimii Suomen Lähetysseuran tiedottajana Etiopiassa.
Pääkuvassa kahdeksannen luokan oppilaita Woshkinin koulussa Pohjois-Benchin kunnassa. He toimivat koeryhmänä testattaessa benchinkielistä oikeinkirjoitusjärjestelmää. Kuva: Aija Katriina Ahlberg
