Kuurojen asema Etiopiassa kohenee
Koulutus on kuurojen lasten tie kohti tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa. Hosainan kuurojenkoulu ja kuurojen opetuksen tukiohjelma raivaavat tietä tasa-arvoon.
”Tämä on opettajan paratiisi”, sanoo Hosainan kuurojenkoulun opettaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä Heidi Majuri.
Häntä on helppo uskoa, kun kiertää etiopialaiskoulun luokissa ja näkee innokkaita ja keskittyneitä oppilaita. Teini-ikäisetkin opiskelevat kuin unelmat.
”Oppilaat käyttäytyvät hyvin, koulukiusaamista ei tunneta, kurinpitoa tai vanhempainvartteja ei tarvita. Vanhemmat eivät valita tai vaadi koskaan, päinvastoin. Jos rehtori soittaa vanhemmille ja huomauttaa jostain, he melkein itkevät ja pyytävät rehtoria pitämään heidän lapsensa koulussa”, Heidi Majuri selittää.
Opettajat Heidi Majuri ja Asegedech Girma katselevat oppilaittensa Alemi Karnwayn, Kasech Shimelisin ja Lensa Ebisan työtä. Asiakkaana kampaamoluokassa on Calitu Lemessa.
Keski-Etiopiassa sijaitsevan Hosainan kuurojenkoulun runsaat 200 oppilasta huolehtivat yhteistyössä koulustaan. He tiskaavat, pyykkäävät ja siivoavat huoneensa ja luokkansa yhdessä, isommat pienempiään opettaen. Vanhemmat oppilaat jakavat ruoan ja valvovat nuorempien ruokailua. Kolme kertaa viikossa on erityinen työaika, jolloin siivotaan koulun aluetta yhdessä.
”Lapsemme ei olekaan tyhmä”
Kuuron lapsen vanhemmille on mullistava kokemus nähdä, että heidän kuuro lapsensa oppii jo ensimmäisenä kouluvuotenaan ilmaisemaan itseään viittoen. Taito muuttaa lapsen täysin: arasta ja eristäytyneestä lapsesta kasvaa vähitellen hyvän itsetunnon omaava reipas koululainen.
”Nyrkit ovat lapsen ainoa viestintäkeino aluksi. Ensimmäisenä syksynä nyrkit ovat vielä käytössä, mutta jouluun mennessä ne avautuvat viittomaan”, Heidi Majuri kertoo.
Lapsen kehitys pudottaa valtavan syyllisyyden taakan vanhempien harteilta. Etiopian maaseudulla uskotaan yhä laajasti, että kuurous tai muu lapsen vamma on rangaistus vanhempien pahoista teoista tai ”pahan silmän” aiheuttama. Kuurojenkoulun toiminta opettaa kyläyhteisöjä hylkäämään vahingolliset uskomukset.
Eväiksi hyvä itsetunto ja valoisa usko
Heidi Majurin mielestä vahva itsetunto on parasta, mitä lapsi saa evääkseen koulusta. Sen varassa selviää koulun ulkopuolisessa maailmassa.
Itsetunnon ja koulutuksen lisäksi oppilaat saavat koulusta vankan kristillisen perustan elämälleen.
”Kymppiluokkaan mennessä lapset kasvavat luontevasti kristinuskoon. Tässäkin vanhemmat oppilaat kasvattavat nuorempiaan. He opettavat Raamattua nuoremmille lauantaisin vapaaehtoisesti, vaikka voisivat käyttää aikansa myös jalkapallon pelaamiseen. Tätä ihmettelen aina”, Heidi Majuri hymyilee.
Esikoululaiset Tezerawork Shimelis, Genet Ababi ja Tilahun Shifelg tietävät vastauksen opettajan kysymykseen.
Kristillisyys kutoutuu koulun toimintaan luonnollisella tavalla. Maanantaista perjantaihin pidetään aamuhartaus, jota ennen lapset kokoontuvat laulamaan keskenään. Perjantai-illan hartauden pitää joko opettaja tai oppilas ja siinä ovat mukana kuorot. Ja kyllä: kuurot laulavat kuorossa – viittoen. Toisinaan hartautta elävöittää näytelmä. Lauantaina on iltahartaus isoille oppilaille ja sunnuntaina pienille.
Torstaisin kuurojen oma pappi, itsekin kuuro Bahiru Tamiru, pitää rippikoulua.
Mallikoulusta itsenäinen elämä
Runsas 31 vuotta sitten perustettu Hosainan kuurojenkoulu on mahdollistanut itsenäisen elämän sadoille kuuroille lapsille, joista useimmat eläisivät ilman koulua eristäytyneinä tai jopa piilotettuina kodeissaan. Suomen Lähetysseura on tukenut koulua alusta asti. Kymmenluokkainen koulu antaa sekä tietopuolista että ammatillista koulutusta puu-, metalli- ja tekstiilityössä, parturi- ja kampaamoalalla, kotitaloudessa ja tietotekniikan alalla.
Oppilaita kouluun tulee ympäri Etiopiaa. Opettajia on 24, joista Heidi Majuri on ainoa ulkomaalainen. Hän opettaa lukiolaisille tekstiilityötä ja parturi-kampaamo-taitoja. Lisäksi hän toimii kummiyhdyshenkilönä.
Kuurojenkoulun oppilaat ovat Lähetysseuran kummilapsia. Etiopian luterilaisen Mekane Yesus –kirkon omistama koulu on esimerkki koko maalle siitä, kuinka kuurojenopetus on järjestetty mallikkaalla tavalla. Toiminta on taistelua vammaisen lapsen oikeudesta oppimiseen ja hyvään elämään.
Opettaja Meselch Dagne rakastaa työtään kuurojen opettajana. Kuvassa hän on viidesluokkalaisten kanssa.
Vuosikymmenten aikana kuurojen asema on parantunut ja myös yliopistojen ovet ovat avautuneet heille. Monet entisistä oppilaista toimivat nykyisin opettajina. Kuurojen asema Etiopiassa on kuitenkin edelleen heikko, vain muutama prosentti kuuroista lapsista pääsee kouluun. Hosainan kuurojenkouluun voidaan ottaa vain pieni osa sinne pyrkivistä.
Tulonlähteitä kehitetään
Kuurojenkoulun rehtorin Tadesse Gainoren mukaan koulun suurimmat haasteet ovat taloudellisia. Inflaation vuoksi hinnat nousevat jatkuvasti. Koulussa syödään joka päivä sata kiloa inseeran valmistukseen tarvittavaa teff-viljaa. Sen hinta on parissa vuodessa yli kaksinkertaistunut.
”Opettajien palkkoja pitäisi nostaa. Jotkut heistä ovat siirtyneet muualle paremmin palkattuihin tehtäviin”, rehtori murehtii. Rahaa tarvitaan myös tyttöjen uuden asuntolan rakentamiseen, jotta kouluun voitaisiin ottaa lisää tyttöjä.
Ilonaihe on se, että menoista viidennes katetaan omilla tuloilla. Lukukausimaksu sisäoppilaitoskoulussa on 700 birriä (noin 30 euroa). Verstaassa valmistetaan oppilastöinä huonekaluja ja metallitöitä myyntiin ja Hosainan alueen ainoalla sahalla höylätään myyntiin lautoja. Koulun alueella viljellyn rukiin myynnistä saadaan tuloja ja taloista vuokratuloja. Alueelta kerätään myös ruoanvalmistuksessa tarvittavat polttopuut.
Uusia tulonhankkimiskeinoja ovat vastavalmistuneen kahvila-ravintolan palvelujen myynti. Viherkasveja on istutettu kaunistamaan aluetta hääparien kuvauksia varten. Koulun luentosalia vuokrataan häävieraille ja järjestöjen tilaisuuksiin.
Omavaraisuuden vahvistaminen toimii myös oppilaiden kasvattajana, kun he osallistuvat viljan leikkaamiseen, eläinten teuraslihan pilkkomiseen, puu-, metalli ja kampaamotyöhön, siivoukseen ja astioiden pesuun.
Koulun vanhimmat tytöt pelaavat avajaisten näytöspelissä, kentällä myös koulun johtaja Taddese Gainore.
Koululla on muitakin kuin talouteen liittyviä tavoitteita. Oppilaiden valmiuksia jatko-opintoihin halutaan vahvistaa laajentamalla yläluokkien ja lukion ainevalikoimaa esimerkiksi kemiaan ja fysiikkaan.
Rehtori haluaa myös luoda yhteyksiä Hosainan uuteen yliopistoon. Kuurojenkoulu voisi toimia opettajien harjoituskouluna ja tutkimuskohteena.
Hyljeksitystä pojasta tuli kylänsä auttaja
”Olen saanut koulusta paljon tietoa ja käytännön valmiuksia. Olen myös vahvistunut uskossani”, sanoo kahdeksannen luokan oppilas Abdulgafar Wabel, 20. Hän tuli kouluun 10-vuotiaana.
Nuoren miehen perhe on muslimiuskoinen eikä perheen ole helppoa hyväksyä pojan kääntymistä kristinuskoon. Kääntyminen tapahtui jo ennen Wabelin tuloa kouluun, kun hän tutustui kristittyihin kuuroihin.
Abdulgafar Wabel on onnellinen uskostaan ja koulun tarjoamasta turvasta. Hän opettaa pienemmille oppilaille lauantaisin Raamattua. Hän kävi rippikoulun viime keväänä kuurojen oman papin, Baheru Tamirun johdolla.
Kun Wabel oli pieni, hänen isänsä yritti hukuttaa kuuron poikansa läheiseen jokeen. Yksi kylän naisista kuuli pojan huudon, tuli apuun ja kiskoi pojan rantaan. Vanhemmat eivät uskoneet, että poikaa voisi edes lähettää kouluun. Hän kelpasi vain vuohipaimeneksi.
Kotikylässään Wabel on kesälomallaan saanut arvostusta kuurojenkoulussa oppimiensa ensiaputaitojen ansiosta. Samalla koko hänen perheensä arvostus kylässä on kasvanut.
”Kyläläiset tulevat kysymään minulta neuvoa vaivoihinsa. He tarjoavat palkaksi rahaa, mutta sanon, että autan heitä, koska olen kristitty ja haluan toimia Jeesuksen opetuksen mukaisesti.”
Abdulgafar on nyttemmin vaihtanut nimensä kristillisen perinteen mukaiseksi Eyobiksi (Job). Hänen unelmansa on valmistua lääkäriksi ja evankelistaksi.
Sari Lehtelä toimii Suomen Lähetysseuran tiedottajana Etiopiassa
Kuvat: Sari Lehtelä
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.
Fakta
Uraauurtavaa työtä Etiopian kuurojen hyväksi
Mekonen Mulat, Mirja Himanen ja koulun opettaja ja entinen rehtori Asmelash Ogbamikael.
Suomen Lähetysseuran työntekijät Mirja Himanen ja Mekonnen Mulat ovat runsaan kymmenen vuoden ajan työskennelleet kuurojen opetuksen kehittämiseksi Etiopiassa. Suomen ulkoministeriö tukee heidän työtään kehitysyhteistyövaroin. Vuoden 2013 alussa valmistuneen toiminnan arviointiraportin mukaan tulokset ovat erinomaisia.
Aiemmin Hosainan kuurojenkoulun opettajina työskennelleiden Himasen ja Mulatin työ on pääosin opettajien kouluttamista, mutta se pitää sisällään myös virkamiesten ja vanhempien ohjaamista, opetusmateriaalin tuottamista ja monimuotoista kuurojen tukemista. He ovat muun muassa pitäneet kuuroille avioliittokursseja.
Tuoreessa raportissa arvioitiin kuurojen opetuksen tukiohjelmaa vuosina 2007–2012. Vuosien mittaan on koulutettu satoja opettajia ja perustettu kuuroille 135 uutta eritysluokkaa, joissa lähes 1200 kuuroa lasta on aloittanut opiskelunsa. Lisäksi on tuettu lähes 200 aiemmin perustettua kuurojenluokkaa, joissa on yli 5100 oppilasta.
Työn päämäärä, itsenäistä elämää elävät kuurot, on toteutunut satojen ihmisten elämässä. Monet heistä toimivat opettajina. Etiopian kuurojen kouluissa on töissä noin sata kuuroa joko opettajana tai apuopettajana. Työ jatkuu, sillä hyvästä kehityksestä huolimatta vasta muutama prosentti maan kuuroista lapsista pääsee kouluun. Kaupungeissa tilanne on parempi, mutta maaseudun kuurot lapset pääsevät kouluun vain harvoin.
Fakta
Hosainan kuurojenkoulu
Hosainan 31-vuotias kuurojenkoulu tarjoaa koulutusta kuuroille päämääränään tehdä heistä itsenäisiä yhteiskunnan jäseniä.
Koulu antaa kuuroille oppilaille sekä tietopuolista että ammatillista koulutusta. Koulu tarjoaa oppilaille asuntolan, ruuan ja terveydenhoidon. Oppilaita tulee eri puolilta Etiopiaa.
Oppilaat saavat opetusta esikoulusta 10. luokkaan saakka Etiopian valtion opetussuunnitelman mukaisesti. Oppilaat saavat myös ammatillista koulutusta puu-, metalli- ja tekstiilityössä, parturi- ja kampaamoalalla, kotitaloudessa ja tietotekniikan alalla.
Vuoden 2012 lopussa koulussa oli 204 oppilasta, 121 poikaa ja 83 tyttöä. Opettajia oli 24, joista valtion palkkaamia 5. Hallinnollista henkilökuntaa oli 21 ja päivätyöläisiä 8. Nykyisin ainoa ulkomaalainen työntekijä koululla on Heidi Majuri.
Suomen ev.lut. kirkon seurakunnat ja yksityiset lahjoittajat tukevat koulun toimintaa Suomen Lähetysseuran kautta. Kaikki oppilaat ovat Lähetysseuran kummilapsia, heillä on joko yksityinen kummi tai ryhmäkummi.
Koulua tukee myös Ruotsin kirkko.
Kuurojen opetuksen tukiohjelma
Kuurojen opetuksen tukiohjelma (Social and Educational Programme for the Deaf) käynnistyi tammikuussa 2003 Hosainan kuurojenkoulun etäprojektina. Siihen kuului aluksi täydennyskurssien pitäminen koko maan kuurojen opettajille. Viime vuosina on kurssitettu opettajia uusiin erityisluokkiin. Ohjelmaan kuuluu myös opetusmateriaalin valmistamista. Pääkaupunkiseudulla tuetaan peruskoulun päättäneitä kuuroja opiskelu- tai työpaikan löytämisessä. Nuorille kuuroille järjestetään seminaareja ja kursseja seurustelusta, avioliitosta, hiv/aids -teemasta ja muista heitä kiinnostavista aiheista.
Ohjelma saa Suomen valtion kehitysyhteistyötukea.
Suomen Lähetysseuran strategiassa työ on ”Vammaisten oikeudet” teeman alla. Etiopiassa työ on Etiopian luterilaisen Mekane Yesus -kirkon vammaistyötä.
Ohjelman työntekijät ovat suomalais-etiopialainen aviopari Mekonnen Mulat ja Mirja Himanen. Mulat on ohjelman koordinaattori ja kouluttaja, Himanen kurssisihteeri ja kouluttaja.