1/2012
Print this page

Avustusmatka Somaliaan herätti toivon

images/issue2/kuva2.jpg

Viime kesän kuivuuden aiheuttaman nälänhädän väistyttyä somalialaiset keskittyvät maansa jälleenrakennukseen, kertovat omatoimisen vapaaehtoistyömatkan tehneet Mulki Mölsä ja Ali Hussein Yusuf Ladane

Tutkijalääkäri, väitöskirjaa valmisteleva Mulki Mölsä ja merkonomiksi ja tradenomiksi Suomessa kouluttautunut Ali Hussein Yusuf Ladane matkustivat vuodenvaihteessa Somaliaan tekemään vapaaehtoistyötä. Matkalta mukaan molemmille tarttui toiveikas mieli.

”Lentokoneesta katsottuna Mogadishu näytti uskomattoman kauniilta”, sanoo Suomessa 25 vuotta asunut Mölsä.

Hän on käynyt kaupungissa viimeksi 1980-luvulla. Ennen Suomeen muuttoaan juuri lääkäriksi valmistunut Mölsä työskenteli somalialaisessa sairaalassa.

Halu auttaa kuivuuden ja sodan runtelemaa kotimaata ja työtovereiden kannustus saivat hänet keräämään Suomesta avustuksia ja rahoittamaan itselleen vapaaehtoistyömatkan Mogadishuun. Korkeasti koulutettujen, diasporassa asuvien somalien paras tuliainen kotimaahansa on asiantuntija-apu ja lyhentämättöminä perille menevät avustukset.

Kahdeksan vuotta Suomessa asunut pienten lasten isä Ali Hussein Yusuf Ladane kertoo, että lentokoneen laskeutuminen ja perille saapuminen olivat matkan koskettavimmat hetket.

”Oli ihanaa nähdä, että lentokenttä toimii yhä ja sukulaiset tulivat vastaan.”

Ääriliike al-Shabaabin vetäytyminen Mogadishusta on rauhoittanut oloja ja antaa uskoa rauhantyön mahdollisuuksiin. Kaupunki on kuitenkin raunioina ja ihmiset kärsivät puutteesta.Mölsä ja Ladane kertovat kuitenkin myös ilahtuneensa näkemästään.

”Paljon on tuhoutunut, mutta olimme yllättyneitä siitä, kuinka paljon Mogadishussa jälleenrakennetaan. Vaikka humanitäärisen katastrofin merkit, kuten maan sisäisten pakolaisten leirit, hämmentävät kaupunkikuvaa ja julkiset palvelut puuttuvat täysin, turvallisuustilanne on paljon parempi kuin uskalsimme odottaa.”

Mukanaan matkalaiset veivät 80 kiloa avustustarvikkeita, esimerkiksi lääkkeitä ja sairaalatarvikkeita.

Al-Shabaabin vetäytyminen pääkaupungista on parantanut Mogadishun turvallisuustilannetta ja ihmiset ovat helpottuneita. Suurin osa heistä haluaa elää elämäänsä rauhassa, mutta heikko hallinto vaikeuttaa elämää. Ihmisten luottamusta hallintoon heikentää se, että yhteiskunnan perustoiminnot, kuten veronkanto ja julkiset palvelut puuttuvat.

”Suurin huolenaihe on, että jälleen tulee uusi ääriryhmä tai sotaherra, joka ottaa hyödyn irti epävakaasta tilanteesta. Mutta yli kahdenkymmenen vuoden sisällissodan jälkeen ihmiset odottavat toiveikkain mielin hallintoa”, Ladane kertoo.

Koordinoimattomasta avusta ongelmia

Viime syksynä lasten terveystilanne oli erityisen heikko. Pitkään kestäneen kuivuuden vuoksi aliravittuja ihmisiä uhkasivat ripulitaudit ja elimistön kuivuminen.

Sadekausi on tuonut viimein avun maan kärsimään kuivuuteen, mutta samalla myös koleran ja aivokalvontulehduksen.

”Pahin on selvästi ohi. Sairaaloissa tai kaduilla ei näkynyt enää nälkää näkeviä ihmisiä. Uskon, että se on merkki avustusten perillemenosta ja tiedän, että havaintoni on niiltä osin oikea, sillä muutama viikko matkani jälkeen myös Somalian hallitus ilmoitti maailmalle nälänhädän olevan ohitse”, Mölsä vakuuttaa.

Erityisen näkyvinä hän kertoo panneensa merkille uusien avunantajamaiden, kuten Turkin, Kuwaitin, Qatarin ja Arabiemiraattien hallitusten antaman kahdenvälisen avun. Mogadishussa työskennellyt Ladane kertoo tehneensä saman huomion. Turkki on muun muassa perustanut kaupunkiin suuren telttaklinikan.

Ladane työskenteli vapaaehtoisena järjestökoordinaattorina hätäavusta vastaavassa suuressa maanlaajuisessa WARDI-järjestössä sekä paikallisessa RAJO-säätiössä. Hän kertoo, että rajo tarkoittaa somaliksi toivoa. Vaikka kahdeksassa vuodessa Mogadishu on monin tavoin tuhoutunut, toivo elää ihmisten sydämissä. Kaupungin väestö on nuorta ja kunnianhimoista.

”Annoin järjestöille koordinointi- ja asiantuntija-apua ruoka-avustusten jakelun suunnittelussa. Erityisesti suomalaisesta koulutuksestani oli hyötyä siinä, että saatoin neuvoa paikallisia toimijoita, kuinka tehdä yhteistyötä länsimaisten järjestöjen kanssa”, Ladane kertoo.

Katastrofiapu on auttanut Somaliaa selviytymään nälästä, mutta koordinoimaton apu on aiheuttanut myös ongelmia. Avustusmatkalaiset ovat huolissaan suurten kansainvälisten toimijoiden, kuten YK:n Maailman ruokaohjelman (World Food Programme) jakaman ruoka-avun päätymisestä vääriin käsiin. Mulki Mölsä muistuttaa kuitenkin, että ihmisillä on muitakin tarpeita kuin pelkkä ruoka. He saattavat myydä saamaansa ruoka-apua saadakseen rahaa vaikkapa juomaveden ostamiseen. Markkinoille päätymistäkin pahempaa on avustusten seisominen varastoissa.

Ali Hussein Yusuf Ladane kertoo ongelmasta, joka niin ikään liittyy katastrofiapuna jaettavaan ruokaan. Avunantajat, joilla ei ole jaettavaa ruokaa omasta takaa, ostavat avustusruokaa paikallisilta välittäjiltä. Seurauksena hinnat nousevat ja hintojen nousu puolestaan lisää mogadishulaisten riippuvaisuutta ruoka-avusta.

Diaspora auttaa omiaan

Diasporan somaliyhteisö reagoi nälänhädän herättämään avuntarpeeseen ensimmäisenä, kun muu maailma vielä mietti, miten pitäisi toimia. Ulkomailla asuvat somalit ovat antaneet runsaasti apua omien järjestöjensä kautta ja monet ovat lähteneet itse paikalle auttamaan.

Diasporan somalien antama apu kohdistuu ilman välikäsiä tarvitseville. On hyvä muistaa, että almujen antamiseen liittyy islaminuskon mukainen vaatimus avustaa heikoimmassa asemassa olevia.

Mulki Mölsä kertoo, että erityisen tehokasta ruoka-apua paikalliset saivat, kun ulkomailla asuvat somalit ostivat eläimiä teurastettavaksi viime syksyn ramadanin jälkeisessä Id-juhlassa. Nälkä oli tuolloin pahimmillaan.

Talkoisiin osallistuivat kaikki, joilla oli kytköksiä Somaliaan, myös muiden muslimimaiden avustusjärjestöt. Ladane näkee ulkomailla asuvien somalien antaman avun tehokkaassa kohdentumisessa sen vahvuuden, mutta myös heikkouden.

”Diasporan antaman avun ulkopuolelle jäävät monet, joilla ei ole sukulaisia ulkomailla.”

Rakkautta ja hyvää hoitoa puutteesta huolimatta

Mulki Mölsä käytti joululomansa vapaaehtoistyössä Mogadishun Benadir -lastensairaalassa ja Habeb-mielisairaalassa.

”Suuri ongelma kehitysmaissa, kuten Somaliassa, ovat halvat, väärennetyt lääkkeet. Annostelemalla itse tuomiani lääkkeitä sain hoidettua pahimmin kärsiviä lapsipotilaita, joiden perheillä ei ollut varaa lääkkeisiin. Potilaiden omaisten täytyy itse kustantaa kaikki hoito.”

Aineellinen puute haittaa potilaiden hoitoa. Kahdenkymmenen vuoden aikana lastensairaalaan ei ole hankittu mitään uutta. Sängytkin ovat alkuperäisiä, 1970-luvulla Kiinassa valmistettuja, ja röntgenlaite samalta vuosikymmeneltä. Laboratorionäytteiden viljelykään ei onnistu ilman sähköä.

Vanhoilla konsteilla ja perustutkimuksilla lääkärit kuitenkin tekevät työtänsä ja yrittävät korvata materiaalisia puutteita välittämisellä. Mölsä kertoo saaneensa henkilökunnalta hyvän vastaanoton. Mogadishun sairaaloiden henkilökunta on tottunut siihen, että sairaalassa käy paljon väkeä avustamassa.

Mölsä ja Ladane kertovat lahjoittaneensa keräysvaroja luotettavina pitämilleen sairaaloiden ylilääkäreille.

”Pitää luottaa siihen, että apu menee perille. Rahaa ei voi antaa esimerkiksi mielenterveyspotilaille itselleen, joten lahjoitimme osan varoista sairaalan johtajalle ja luotamme siihen, että hän ostaa ruokaa ja perushygieniatuotteita ihmisille.”

Ladane kertoo olevansa iloinen myös siitä, että Mölsä pystyi jakamaan lääkkeitä suoraan potilaille. He veivät sairaalaan myös steriilejä välineitä ja lasten kuntoutumisessa käytettäviä sorminukkeja ja ostivat mielenterveyspotilaille lakanoita.

Ikääntyvien, Suomessa asuvien somalien mielenterveydestä väitöskirjatutkimustaan tekevä Mulki Mölsä arvioi, että Habeeb-mielisairaalan hoito on olosuhteisiin nähden hyvää: aggressiiviset potilaat saavat psykooseihinsa lääkettä ja elävät sairaalassa ilman kahleita.

WHO:n laatimaa Mental Health GAP- hoitotapaa noudatetaan. Lääkehoitoa täydennetään Koraanin lukemisella ja muilla kulttuurinmukaisilla hoitomuodoilla. Kadulta tulevat potilaat ovat usein aliravittuja, mutta saavat sairaalassa psykiatrisen hoidon lisäksi myös ravintoa, joskin niukkaa.

Mölsä kertoo, että mielenterveyspotilaat ovat kaikkien, jopa omaistensa ja kansainvälisten toimijoiden hylkäämiä. Köyhyys on sairaalan suurin ongelma ja potilailla on puutetta perushygieniatuotteista.

”Joidenkin potilaiden kohdalla tarkensin lääkitystä, jos heillä vaikutti olevan yliannostusta ja sivuoireita. Potilaiden käsittelystä minulla ei ole mitään valitettavaa. Se on kunnioittavaa ja potilaita myös halataan. Materiaalinen puute on suurin haaste”, Mölsä toteaa.

Vastuunkanto auttaa vaikeuksissa

Ladane tapasi mielisairaalassa vieraillessaan diasporassa asuvia somalinaisia, muun muassa Iso- Britanniasta. He maalasivat seiniä ja jakoivat vaatteita.

Jotkut sairaalan naispotilaista olivat joutuneet sairaalaan synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi.

”Minua liikutti se, että kaukaa Englannista saapuneet naiset osoittivat sisarellisuutta näille naisille tarjoamalla heille keskustelutukea ja materiaalista apua. Toivoisin muidenkin diasporassa asuvien naisten toimivan samoin. Suomessa asuvista somalinaisistakin moni opiskelee terveydenhoitoalalla. Somaliassa kaivataan roolimallia solidaarisuudesta ja vastuunkannosta. Se vaatii vain uskoa itseen ja omiin kykyihin”, Ali Hussein Yusuf Ladane valaa uskoa maanmiehiinsä ja -naisiinsa.

”Aurinkoa, rakkautta ja iloisuutta Somaliassa riittää, vaikka heillä muuta onkin niin vähän. Potilaat näyttivät iloisilta ja vastaanottivat minut taputtaen kuin olisin joku suurikin vieras”, Mölsä muistelee.

”Vei paljon aikaa, rahaa, energiaa ja sitoutumista täyttää avustusmatkalle asettamamme tavoitteet. Viestini tämän jutun lukijoille ja erityisesti ulkomailla asuville somaleille on, että henkilökohtaisella tasolla voidaan tehdä suuria tekoja”, Ladane painottaa

Hän uskoo, että jokaisella on jotakin tarjottavaa, erityisesti tietotaitoa, jos vain halua auttaa kotimaata löytyy. Tarvitaan yhteisöllisyyttä ja kollektiivista vastuunkantoa. Ongelmallista on, jos kaikki huolehtivat vain omista asioistaan eikä kukaan huolehdi yhteisöllisyydestä.

Lopuksi Ladane kertoo tarinan matkalla sattuneesta kommelluksesta. Hän oli Marwaas-moskeijassa rukoilemassa. Kun hän tuli ulos, oli Afrikan yö laskeutunut pimeän Mogadishun kaduille, eikä hän löytänyt takaisin hotellille.

Ladanen kysyttyä tietä nuoren pojan seurassa olleelta vanhukselta, pojan epäilykset heräsivät. Aikuinen mies, joka ei tiedä kaupungin kuuluisimman Naaso Hablood-hotellin sijaintia, voi olla potentiaalinen terroristi, poika päätteli, ja haki sotilaita paikalle. Ladane joutui soittamaan vastaanottoon todistaakseen asuvansa hotellissa.

Vastuuntuntoisten paikallisten mukaan on tavallista, että äärijärjestöt värväävät maaseudun ihmisiä tekemään terrori-iskuja kaupungin tunnettuihin kohteisiin.

”Teini-ikäinen poika osoitti suurta henkilökohtaista siviilirohkeutta puolustaakseen rauhaa”, Ladane kehuu.

Anneli Weiste-Paakkanen

Tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.

Kuva: Mulki Mölsä