1/2012
Print this page

images/authors/piian kuva.jpgPiia Metsä-Tokila

Afrikan sarven kuivuudesta Somalian nälänhätään

Olisiko katastrofi voitu välttää ja miten tästä eteenpäin?

Somaliassa kehittyi syksystä 2010 lähtien humanitaarinen kriisi pitkittyneen kuivuuden seurauksena. Turvattomuuden ja alueille pääsemättömyyden vuoksi tilanne johti pahimmillaan nälänhätään kesällä 2011. Kansainvälinen yhteisö reagoi kriisin torjuntaan hitaasti.

Pahin kriisi on saatu taittumaan, mutta tilanne on vielä kriittinen. Tulevaisuus ei näytä valoisalta, sillä kevään sade-ennusteet ovat huonot. Yhteisöjen kestävyyttä kuivuutta vastaan tulisi nostaa juuri nyt, jotta ne selviäisivät paremmin tulevista kuivista kausista. Tämä ei ole helppoa, sillä konfliktit laajenevat entisestään ja humanitaarista apua on vaikeaa saada perille.

Kuivuudesta nälänhätään

Afrikan sarvessa vuoden 2010 lopun lyhyet sateet ja vuoden 2011 alkuvuoden pitkät sateet jäivät vähäisiksi tai jäivät jopa kokonaan tulematta. Pitkittynyt kuivuus laukaisi katastrofin. Kuivuusalueilla sato tuhoutui, ja eläimet kuolivat nälkään ja janoon. Elinkeinot maaseutu- ja pastoraaliyhteisöissä tuhoutuivat paikoin täysin, mikä heikensi ruokaturvaa koko Afrikan sarven alueella.

Somaliassa väliaikaishallituksen (Transitional Federal Government, TFG) ja Afrikan Unionin AMISOM-rauhanturvajoukkojen taistelut al-Shabaabin kanssa pahensivat humanitaarista tilannetta entisestään. Etenkin al-Shabaabin hallinnoimille alueille oli vaikeaa toimittaa humanitaarista apua toimintakieltojen ja yleisen turvattomuuden vuoksi.

Koko viime vuoden kevään ja alkukesän ajan FSNAU (Food Security and Nutrition Analysis Unit) ja FEWSNET (Famine Early Warning Systems Network) varoittivat humanitaarisen tilanteen pahenemisesta Afrikan sarven alueella, mutta kansainvälinen yhteisö reagoi kunnolla vasta, kun Etelä-Somaliaan Etelä-Bakoolin ja Ala-Shabellen alueille julistettiin nälänhätä heinäkuussa 2011. Tilanne paheni, kun elokuussa osia Keski-Shabellesta sekä Afgoyen käytävän ja Mogadishun pakolaisalueet liitettiin nälänhätäalueiden joukkoon. Syyskuussa joukkoon lisättiin Bayn alue.

Pahimpina aikoina aliravitsemuksesta kärsi joillakin alueilla yli puolet väestöstä. Humanitaarista apua tarvitsi jopa 4 miljoonaa ihmistä, puolet koko maan väestöstä. Koko Afrikan sarvessa humanitaarista apua tarvitsi pahimmillaan yli 13 miljoonaa ihmistä.

Nälänhädän julistamisen myötä kriisi herätti huomiota ympäri maailmaa. Suurin osa ulkomaalaisista toimittajista ei päässyt turvallisuustilanteen vuoksi Somaliaan, joten moni päätyi Keniaan Dadaabin pakolaisleireille kuvaamaan sinne heikossa kunnossa saapuvia somalipakolaisia. YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa järjestettiin syyskuussa erityinen Afrikan sarven huippukokous, jossa käsiteltiin humanitaarista kriisiä ja sen hoitoa. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vieraili joulukuussa Dadaabissa ja Mogadishussa.

Kun nälänhätä julistettiin ja maailman huomio kohdistui Afrikan sarveen, myös humanitaarisen avun rahoitus lisääntyi huomattavasti. Vuoden loppuun mennessä uudistettu Somalian CAP (humanitaarisen avun yhteisvetoomus) oli yli 80 prosenttisesti rahoitettu - yli 800 miljoonalla dollarilla - mikä oli aivan ennenkuulumatonta. Suurimpia rahoittajia olivat USA, UK ja Saudi-Arabia. Suomi osallistui vuonna 2011 Afrikan sarven humanitaarisen kriisin hoitoon yli 21 miljoonalla eurolla. Myös nk. ei-perinteiset avunantajat, kuten monet Lähi-idän maat, Brasilia ja Kiina, antoivat humanitaarista rahoitusta.

Tukea on annettu, mutta avun perille toimittaminen on ollut suuri haaste, ja esimerkiksi elokuussa pahimman nälänhädän aikaan ilman minkäänlaista humanitaarista apua jäi 1,3 miljoonaa somalialaista.

Myös al-Shabaab noteerasi humanitaarisen kriisin. Nälänhädän julistamisen jälkeen se ensin salli humanitaaristen järjestöjen toiminnan alueillaan. Helpotus oli vain hetkellinen, sillä pian se kielsi uudelleen humanitaarisen avun alueillaan ja samalla koko nälänhädän olemassaolon. Pääsy al-Shabaabin hallinnoimille alueille oli koko vuoden vaikeaa. Jopa Somalian Punainen Puolikuu ja Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC, joilla on ollut pääsy koko maahan, joutuivat neuvottelemaan pääsystä niille.

Al-Shabaab pysäytti joulukuussa avustusrekat ja tammikuussa ICRC:kin joutui lakkauttamaan ruoka-avun ja siementen jaon Keski-Shabellessa ja Galgaduudin alueilla. Sitten ICRC lopetti toimintansa al- Shabaabin hallitsemilla alueilla kokonaan.

images/issue2/piia kuva 1.jpg

Maan sisäiset pakolaiset saavat päivittäisen ruoka-annoksensa Doolow’ssa, Gedossa elokuussa 2011.

Ihmiset pakenivat nälkää

Paheneva humanitaarinen kriisi ja alkava nälänhätä ajoivat ihmiset kodeistaan hakemaan apua. Maan sisäisiä pakolaisia (IDP) oli pahimmillaan noin 1,5 miljoonaa. Tällä hetkellä heitä on noin 1,36 miljoonaa. Pakolaisvirta Somalian IDP-leireille, etenkin Mogadishuun ja Afgoyen käytävään, samoin kuin Jemeniin ja etenkin Keniaan, oli valtaisa koko kesän ja alkusyksyn. Myös Etiopian Dollo Adon leiri lähes kolminkertaisti pakolaismääränsä. Vuoden 2011 lopussa Dollo Adossa asui noin 140 000 pakolaista, joista yli 96 000 oli saapunut samana vuonna.

Keniassa Dadaabin pakolaisleirikompleksiin valmistuivat jo vuoden 2010 lopussa uusi IFO II -pakolaisleiri ja sen lisäosa IFO III, joihin pystytään sijoittamaan yhteensä 80 000 pakolaista. Humanitaarisen kriisin puhjetessa uusi leiri oli Kenian hallituksen määräyksestä kuitenkin vielä kiinni.

Kriisin pahentuessa somalipakolaisia vyöryi rajan yli tuhansittain. Pelkästään heinäkuussa 2011 Dadaabiin saapui lähes 40 000 uutta pakolaista Somaliasta, vaikka virallisesti raja oli suljettu. Pahimpina aikoina pakolaisia tuli noin 1300-1500 ihmistä päivässä, tulijat olivat pahasti aliravittuja. Monet eivät koskaan selvinneet pakolaisleireille saakka. Tulokkaat joutuivat tilanpuutteen vuoksi majoittumaan vanhojen leirien ulkopuolelle. IFO II ja IFO III –leirit (nykyiset IFO II Itä ja Länsi -leirit) saatiin avattua vasta heinäkuun lopulla. Samalla alettiin rakentaa uutta Kambioosin pakolaisleiriä Hagaderan leirin läheisyyteen.

Pakolaisten tulo Keniaan loppui kuin seinään lokakuussa, kun Kenia aloitti sotatoimet al-Shabaabia vastaan Linda Nchi eli Kotimaan suojelu -operaatiolla. Ratkaiseva sysäys Kenian sotaretken aloittamiselle oli kaksi avustustyöntekijän kidnappausta Dadaabin pakolaisleiriltä ja ulkomaalaisten sieppaamiset Somalian rajan läheisyydessä sijaitsevalta Lamulta, yhdeltä Kenian suosituimmista rannikkoturismikohteista. Kenia syytti sieppauksista al-Shabaabia.

Kenian sotaoperaation tarkoituksena oli työntää al-Shabaab syvemmälle Somaliaan ja luoda turvallinen puskurivyöhyke maiden väliselle rajalle. Kenia solmi liiton TFG:n kanssa ja vastikään Kenian joukot liitettiin myös osaksi AMISOM-operaatiota. Humanitaarisen avun järjestöt ovat konfliktien levitessä olleet huolissaan sotatoimien vaikutuksesta Somalian humanitaariseen tilanteeseen ja avun perille saamiseen.

Kun sotatoimet alkoivat, ihmiset jäivät Somaliaan. Vain harvat uskalsivat yrittää suljetun rajan yli. Kenian sotatoimien lopullista tulosta on vielä vaikeaa arvioida. Somaliassa ne ovat aiheuttaneet lisääntyvää levottomuutta ja turvattomuutta, kuten myös Keniassa, etenkin Garissassa ja Nairobissa, sillä al-Shabaab on uhannut kostaa verisesti Kenialle sen aloittaman sotaoperaation.

Ihmisiä on kuollut ja haavoittunut erilaisissa räjähdeiskuissa Nairobissa, Manderassa, Garissassa ja Dadaabin pakolaisleireillä. Kaikissa iskuissa tekijöiksi on väitetty al-Shabaabin liittolaisia ja tukijoita. Dadaabin leirillä kaikki, paitsi elämää suoranaisesti ylläpitävät aktiviteetit, ovat jäissä. Jopa pakolaisleirien yhteisöjohtajia on surmattu. Osa uusista pakolaisista palasi Somaliaan vapaaehtoisesti sateiden saavuttua viime syksynä. Moni varmasti koki, että leireille ei ollut turvallista jäädä.

Kenia on vastannut iskuihin. Joulukuussa poliisi etsi Dadaabista aseita. Monia pakolaisia pahoinpideltiin. Vielä on epävarmaa, mihin toimiin Kenia ryhtyy pakolaisvyyhtiä selvittäessään.

UNHCR on tehnyt uuden turvallisuuskatsauksen pakolaisleirien tilanteesta. Pahinta on se, että tilanteen ei uskota kääntyvän enää paremmaksi vaan turvattomuuden uskotaan jatkuvan ja siihen on sopeuduttava. UNHCR uusii leirien turvallisuussuunnitelman ja alkaa toteuttaa sitä tänä vuonna.

Kukaan ei tiedä Kenian pakolaisleireille soluttautuneiden al-Shabaabin jäsenten määrää. Keniassa on maailman suurin somalipakolaisten ryhmä, pelkästään Dadaabin pakolaisleireillä on noin 462 000 pakolaista, ja heistä suurin osa on somaleita. Pakolaisista 153 000 saapui vuonna 2011. Nairobissa pakolaisia on noin 53 000 ja Kakuman pakolaisleirillä melkein 90 000. Yhteensä Keniassa on pakolaisia jo yli 600 000, heistä somalialaisia on valtaosa.

images/piia kuva 2.jpg

Maan sisäisten pakolaisten leiri Bosassossa, Puntinmaassa.

Nälänhädästä humanitaariseksi kriisiksi

Syksyllä 2011 Etelä-Somaliassa satoi normaalisti. Sateet aiheuttivat paikoin tulvia ja kolera sekä ripulitaudit lisääntyivät. Sateet vaikuttivat myös Kenian sotatoimiin al-Shabaabia vastaan. Ne jämähtivät paikoilleen, kun sateet vaikeuttivat etenemistä.

Marraskuussa 2011 nälänhätä alennettiin humanitaarisen avun lisäämisen ja perillepääsyn seurauksena Etelä-Somaliassa Bayn, Bakoolin ja Ala-Shabellen alueilla humanitaariseksi kriisiksi. Statusmuutos oli osoitus siitä, että elämää pelastavaa apua oli saatu perille.

Ruokaturvattomuus ei kuitenkaan johtunut pelkästään ruoan puutteesta, vaan myös hintojen noususta. Esimerkiksi Somaliassa ruokaa on koko kriisin aikana ollut markkinoilla, mutta hinnat ovat olleet tavallisten somalialaisten ulottumattomissa – maissin hinta yli kaksinkertaistui pahimpana aikana ja veden hinta jopa kymmenkertaistui.

Turvattomuus ja avun toimittaminen perille al-Shabaabin hallitsemille alueille on yhä suuri ongelma. Avustustyöntekijöitä on jopa tapettu. IDP-leireillä turvattomuus on suuri uhka: naisia raiskataan jatkuvasti, lapsia pahoinpidellään ja ruoka-apua varastetaan. Konfliktit lisääntyvät jatkuvasti. Etiopia työntää al-Shabaabia ahtaalle pohjoisesta, Kenia lännestä ja TFG idästä. Mogadishu on al-Shabaabin lähdön jälkeen yhä vaarallinen, koska pommi- ja räjähdeiskuja tapahtuu jatkuvasti. Silti humanitaarista apua saatiin myös al-Shabaabin hallinnoimille alueille. Osa al-Shabaabin hallinnoimasta etelästä jäi kuitenkin yhä tavoittamatta.

Lähes kaikki kansainväliset järjestöt ovat saaneet al-Shabaabin hallitsemilla alueilla toimintakiellon. Myös Organization of Islamic Conference -järjestöllä (OIC) on ollut vaikeuksia päästä niille. Huonokuntoiset tiet ovat osaltaan myöhästyttäneet ja vaikeuttaneet avun kuljettamista Etelä-Somaliaan. Al-Shabaab on myös estänyt ihmisten liikkumista ja muuttamista hallinnoimiltaan alueilta pois, mikä on entisestään vaikeuttanut ihmisten pääsyä avun äärelle. Ongelmista huolimatta Etelä-Somalian nälänhätä julistettiin vuoden vaihteessa päättyneeksi.

Koko Etelä-Somalian osalta on vaikeaa sanoa tarkasti, kuinka paljon ihmisiä on jäänyt tavoittamatta, minkä verran humanitaarista apua on varastettu ja paljonko apua on mennyt perille. YK:n humanitaarisen avun koordinaatiojärjestöllä OCHA:lla on ollut vaikeuksia koordinoida toimintaa, sillä toimijoita on paljon, eivätkä kaikki ole yhteiskoordinaatiossa mukana. Somalia on toimintaympäristönä äärimmäisen hankala ja humanitaarisen avun järjestöt ovat toimineet olosuhteisiin nähden tuloksellisesti.

Olisiko tämä voitu välttää?

Afrikan sarven ruokaturvattomuustilanteeseen vaikuttavat monet tekijät, kuten kuivuus, ympäristön ja luonnonvarojen heikkeneminen, köyhyys, konfliktit, väestönkasvu ja maatalouden kehityksen pysähtyminen. Sateiden määrä on vähentynyt ja se nostaa maanpinnan lämpötilaa entisestään, ja lämpö puolestaan vähentää satoa. Odotettavissa on, että ilmastonmuutos heikentää Afrikan sarven ruokaturvaa entisestään.

Monien tutkimusten ja evaluaatioiden mukaan vuoden 2011 pahin humanitaarinen kriisi ja nälänhätä Afrikan sarvessa olisi voitu välttää. Afrikan sarvessa on monia early warning -systeemejä, jotka osasivat varoittaa tulevasta kuivuudesta. FSNAU ja FEWSNET toimivat näistä parhaiten ja antoivat melko tarkkaa analyysiä sateiden puuttumisesta ja sen seurauksista. Ne osasivat ennakoida Afrikan sarven ruokaturvatilanteen jopa puoli vuotta etukäteen.

Miksi aikaiset varoitukset eivät johtaneet aikaiseen toimintaan, vaan tilanteen annettiin päätyä nälänhädäksi ennen kuin apua saatiin perille sujuvasti ja riittävästi?

Save the Children UK ja Oxfam teettivät tammikuussa 2012 tutkimuksen Afrikan sarven humanitaaristen toimien hitauden syistä. Yhdeksi syyksi paljastui se, että päättäjät eivät halua toimia pelkkien sade-ennusteiden varassa. Usein edellytetään vakaata näyttöä kriisistä ja humanitaarisen avun tarpeesta ennen kuin katastrofi voidaan julkistaa ja ennen kuin rahoittajat allokoivat sen hoitoon rahaa.

Kun yritetään hallita kriisiä, sen sijaan että ehkäistäisiin sen puhkeamista, ollaan liikkeellä liian myöhään. Tiedossa kuitenkin on, että riskienhallinta ja katastrofien vähentäminen on paljon kustannustehokkaampaa kuin paikata jo puhjenneiden kriisien vaurioita. Tieto ei kuitenkaan ole siirtynyt käytäntöön ja asian muuttaminen edellyttää poliittista tahtoa.

images/issue2/piia kuva 3.jpg

Galkayo, Puntinmaa. Muoviroska tarttuu piikkipensaisiin tehokkaasti ja värittää muuten niin kuivaa hiekkamaastoa.

Humanitarian Practice Network:n (HPN) teettämän tutkimuksen mukaan early warning -systeemit eivät anna tarpeeksi analyyttista tietoa esimerkiksi sääolosuhteiden vaikutuksesta elinkeinoihin. Tiedon puuttuminen puolestaan vaikuttaa siihen, etteivät humanitaarisen avun järjestöt ehdi ajoissa reagoida tuleviin muutoksiin. Humanitaarisessa toiminnassa tarvitaan varasuunnitelmia vaihtuviin tilanteisiin, jotta annettava apu olisi oikeanlaista, nopeaa ja joustavaa. Samalla tulisi määritellä konkreettiset kriteerit, joiden toteuduttua varasuunnitelmat voidaan ottaa nopeasti käyttöön. HPN:n mukaan sekä rahoittajien että järjestöjen päätöksenteko on liian hidasta.

Kuivuuskriiseihin on kehitetty erityinen kuivuuden eri vaiheiden eli kuivuussyklien hallinnointisuunnitelma. HPN:n mukaan kuivuussyklin hallinnointia voitaisiin parantaa, sillä sadekaudet menevät harvoin yksi yhteen kuivuussyklin eri sektoreiden, kuten valmistautumisen, hätäavun ja jälleenrakennuksen kanssa. Kuivuuden hallintaan pitäisi suhtautua kokonaisvaltaisemmin sen sijaan, että erotellaan interventiotyyppejä tiukasti syklien mukaan. Esimerkiksi katastrofien ehkäisytyötä tarvitaan jokaisessa vaiheessa, ei vain kriiseihin valmistauduttaessa tai jälleenrakennustyössä.

Tärkeää olisi myös, että humanitaarinen apuyhteisö ja paikallinen valtiojohto antaisivat yhdessä lausunnon vetoomuksineen tulevasta kriisistä ja sen vaikutuksista. Yhteisellä sanomalla on varmasti suurempi vaikutus rahoittajiin kuin yksittäisillä vetoomuksilla, etenkin jos valtionpäämiehet ovat mukana vetoamassa. Somalian kriisissä monet järjestöt kokivat, että rahoittajamaiden politiikka heikensi humanitaarista toimintaa paikallistasolla. Rahoittajat puolestaan kokivat, että eri järjestöt antoivat kentän tilanteesta keskenään ristiriitaista kuvaa ja vaikeuttivat näin rahoituspäätösten tekemistä.

Pitkäaikaisen kehitystyön haasteet

Katastrofiriskien vähentäminen pitäisi ottaa huomioon pitkäaikaisissa kehitysohjelmissa, jotta yhteisöissä voitaisiin paremmin varustautua tuleviin katastrofeihin, kuten Somaliassa kuivuuteen. Jos pitkäaikaisohjelmissa otettaisiin huomioon myös katastrofiriskien hallinta, kehitysprojekteja voitaisiin tarpeen tullen muokata nopeasti kriisien hallintaohjelmiksi. Mutta pitkäaikaisia kehitysprojekteja ei Somaliassa ole monia.

Kehitysprojektien rahoittaminen on Somaliassa ongelmallista, sillä turvattomuuden ja al-Shabaabin hallinnoimien alueiden vaikean tavoitettavuuden vuoksi projektien toteutus on erittäin hankalaa. Hankkeita ei pystytä monitoroimaan kunnolla, mikä on suuri este projektien rahoittamisessa. Myös epävarmuus pitää monet kehitysjärjestöt pois maasta. Ei ole houkuttelevaa rakentaa jotain, jonka taistelut voivat hetkessä tuhota. Siksi alueella tehtävä työ jää usein humanitaarisille järjestöille.

Monet kansainväliset järjestöt loistavat poissaolollaan Somaliassa, etenkin al-Shabaabin alueilla, mutta poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi FAO tukee yhteisöjen elinkeinoja ja kestävyyttä selviytyä kuivuuksista. Se tukee yhteisöjä omavaraisuuteen, johon myös al-Shabaab pyrkii. Al-Shabaab vastustaa humanitaarista apua, joka sen mielestä tekee yhteisöt avusta riippuvaisiksi eikä tuotteliaiksi. Monien mielestä paikalliset somalialaiset järjestöt voisivat olla vastaus tähän ongelmaan, sillä niillä on usein pääsy al-Shabaabin alueille. Tosin niiden kapasiteetti on usein liian vähäinen mittavien hankkeiden toteuttamiseen.

Valitettavasti monen kehitysohjelman rahoituskriteerit ovat liian tiukat. Aktiviteetit on sidottu liian tiukasti vain tiettyyn komponenttiin, eikä toimintaa voida muokata tilanteen mukaiseksi. Rahoittajia onkin kritisoitu siitä, että etenkin humanitaarisen avun rahoitus on liian lyhytaikaista ja joustamatonta. Monet maat antavat kuitenkin rahoitusapua vasta kun kriisi on jo puhjennut, koska ne eivät näe kriisien ehkäisytyötä humanitaariseksi avuksi.

Monessa maassa ajatellaan, että yhteisöjen kriisikestävyyden rakentaminen on pääosin kehitystyön vastuulla. Ainakin Keniassa yritetään aktiivisesti lähentää humanitaarisen ja kehityspuolen toimijoita, jotta humanitaarisen avun loputtua kehitysjärjestöt voisivat jatkaa työskentelyä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja tulevaisuudessa kuivuuden aiheuttamalta kriisiltä voitaisiin välttyä.

Afrikan sarven maat ryhdistäytyivät viime vuonna kuivuuskriisin hoidossa. Kenia järjesti Horn of Africa -huippukokouksen syyskuussa 2011. Huippukokouksessa valmisteltiin Afrikan sarven toimintasuunnitelma, jonka perusteella Afrikan sarven valtiot aikovat ottaa kehityssuunnitelmissaan strategisemman otteen kuivuuden vaikutusten minimoimiseksi. Poliittista tahtoa asioiden muuttamiseksi tuntuu olevan ilmassa, mutta toteutuuko se käytännössä ja kehitysprojektien rahoituksessa, jää nähtäväksi.

Pääasiallinen vastuu maansa hyvinvoinnista ja kehittämisestä on Afrikan sarven valtioilla itsellään. Niiden tehtävä on tarttua myös tuleviin kuivuuskriiseihin jo niiden alkuvaiheissa yhdessä paikallisen apuyhteisön kanssa – aloitetta toiminnalle ei voi odottaa rahoittajilta. Somalian tuleva hallitus ei ole poikkeus. Sille onkin näytön paikka päättää, mihin kehitysrahoja ja projekteja maassa suunnataan.

images/issue2/piia kuva 4.jpg

Perinteinen nomadiasumus Etelä-Somaliassa.

Kevään 2012 ennuste

Vaikka välitön nälänhätä on Somaliassa tällä hetkellä ohi, OCHA pelkää rahoituksen vähenemistä nyt, kun kriisi ei enää ole median mielenkiinnon kohteena. Kuitenkin juuri tässä tilanteessa jatkuva ja jopa lisääntyvä rahoitus tulisi taata, jotta jo saavutettuja tuloksia ei menetettäisi, eikä kriisi pahentuisi entisestään. Tilanne on yhä herkkä ja avun vähentymisellä olisi katastrofaaliset seuraukset. Somalian CAP vuodelle 2012 on tällä hetkellä 1,5 miljardia US dollaria. Se on vielä erittäin pahasti alirahoitettu. Toisaalta myös avunsaajien määrä on laskenut CAP:n julkaisuhetken jälkeen neljästä miljoonasta n. 2,5 miljoonaan, joten voidaan kysyä, pitäisikö rahoitusvetoomuksen budjettikin arvioida kokonaan uudelleen.

Kaikesta huolimatta kuivuudesta palautuvilla pastoraali- ja agro-pastoraalialueilla kestää pitkään ennen kuin ne pääsevät jaloilleen ja kuivuutta edeltäneelle tasolle. Ruoka-apua ja muita humanitaarisia interventioita tarvitaan Afrikan sarven alueella vielä pitkään. Elinkeinojen (uudelleen)luominen on kriisistä palautumisessa ensiarvoisen tärkeää. Yhteisöihin täytyy kehittää kuivuudenkestäviä mekanismeja, jotta vastaavilta kriiseiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa. Positiivista on jo se, että viljan hinta on Somaliassa laskenut.

Uusin sade-ennuste kevään sadekaudelle on keskimääräistä heikompi. Pahimmassa tapauksessa koko Somaliassa sateet jäävät vain puoleen keskimääräisestä. Jos ennuste toteutuu, kriisi voi syventyä jopa uudeksi nälänhädäksi. Sadon epäonnistuminen nostaa paikallisia hintoja. Humanitaarisen avun järjestöt valmistautuvat parhaillaan huonoon sadekauteen, mutta nähtäväksi jää, pystyvätkö ne valmistautumaan tarpeeksi nopeasti ja kattavasti. FAO, UNICEF ja WFP ovat kehittämässä yhteisstrategiaa Somalian humanitaariseen avunantoon.

Tärkeää on huolehtia siitä, että kotitaloudet saavat ruokaa ja varmistaa elinkeinojen, kuten maanviljelyn ja eläintenhoidon säilyminen. Infrastruktuurin parantaminen on välttämätöntä, jotta apu saadaan ajoissa perille. Veden saanti ja sen takaaminen on kaiken A ja O. Kaikesta valmistelusta huolimatta sade-ennuste on masentava, sillä yhteisöt eivät vieläkään pääse palautumaan kuivuutta edeltäneisiin oloihin.

Sade-ennuste vahvistaa entisestään näkemystä, jonka mukaan yhteisöjen kestävyyttä etenkin kuivuutta vastaan täytyy vahvistaa entisestään, ja ohjata niitä siten irtautumaan humanitaarisesta avusta. Kastelukanavajärjestelmiä maanviljelyä varten tulee kunnostaa ja rakentaa, sekä varmistaa ihmisten vedensaanti. Etenkin sateisiin nojautuvilla alueilla viljelyssä tulisi panostaa maissin sijaan kuivuutta kestäviin lajeihin kuten durraan ja kassavaan.

Kuivuudesta palautuminen

Tulevaisuus näyttää, pystytäänkö yhteisöjen valmiutta kuivuuden kestämiseksi parantamaan. Varmaa nimittäin on, että kuivuudet tulevat jatkumaan. FSNAU:n mukaan vuodesta 1979 lähtien Afrikan sarvessa on ollut yhteensä kahdeksan huonoa sadekautta. Niistä kuusi on ollut kuluvalla vuosituhannella. Se kertoo, että tilanne ei varmaankaan tule tulevaisuudessa helpottumaan, pikemminkin päinvastoin.

Humanitaarisen avun järjestö DARA:n teettämän tutkimuksen mukaan vuosien 2005-2010 välisenä aikana pääosa Somaliaan toimitetusta humanitaarisesta avusta on mennyt perille. Hätäapu on kuitenkin liian lyhytkestoista jotta pitempiaikaista vaikutusta katastrofiriskien ehkäisyssä voitaisiin saavuttaa. Somalidiasporalla on ollut erittäin suuri merkitys Somalian pitkäaikaisessa avustamisessa. Vuosittainen rahalähetysten määrä diasporasta Somaliaan on moninkertainen kaikkeen humanitaariseen apuun verrattuna. Ilman sitä maata olisi varmasti kohdannut laajempi kriisi jo paljon aiemmin.

Tämän hetken suurin ongelma Somalian kehitystyössä ovat jatkuvat konfliktit. Yli 20 vuotta kestänyt sisällissota on tuhonnut somaliyhteisöjen selviytymiskyvyn kuivuuksien iskiessä. Kastelukanavajärjestelmät ovat tuhoutuneet ja ihmisten vapaa kulku estynyt. Jollei maahan saada pysyvää rauhaa ja toimivaa hallintoa, joka takaisi kansalaisilleen palveluita ja turvallisuutta, voi jälleenrakennustyö mennä hukkaan.

Joka tapauksessa on uskomatonta, että Somaliassa täytyi puhjeta nälänhätä, ennen kuin humanitaarisen avun määrää saatiin huomattavasti nostettua. Tuhannet ihmiset kuolivat, koska kansainvälinen yhteisö toimi liian myöhään kriisissä, jonka merkit olivat aikaisin nähtävissä.

images/issue2/piia kuva 5.jpg

Puntinmaan maaseutua: maa on kuivaa ja ilmasto kuumaa.

Piia Metsä-Tokila

Kirjoittaja on MDG-hankekäsittelijä, joka työskenteli Suomen suurlähetystössä Nairobissa vuosituhattavoitteiden ja humanitaarisen avun parissa 23.4.2012 asti.

Sähköposti: This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.

Lähteet

FEWS NET reports. www.fews.net

Food Security and Nutrition Working Group (FSNWG). Regional Food Security situation and outlook updates (2011–2012). http://www.disasterriskreduction.net/east-central-africa/fsnwg and http://www.disasterriskreduction.net/east-central-africa/events/detail/en/?tx_ttnews%5Btt_news%5D=127793&cHash=7f2c3ac527a22f7dc72999330e0f0105

Food Security in the Horn of Africa (2012). The Implications of a Drier, Hotter and More Crowded Future. UNEP Global Environmental Alert Service (GEAS). http://www.unep.org/GEAS/

FSNAU reports (2011–2012). http://fsnau.org/

Hillier, Debbie & Benedict, Dempsey (2012). A Dangerous Delay The cost of late response to early warnings in the 2011. drought in the Horn of Africa. Oxfam and Save the Children UK. http://reliefweb.int/sites/reliefweb.int/files/resources/Dangerous-delay-UK-version.pdf

Humanitarian Bulletin (2011–2012). Easter Africa and Somalia, OCHA Somalia home page. http://ochaonline.un.org/Default.aspx?alias=ochaonline.un.org/somalia

Humanitarian Bulletin (2011–2012). Horn of Africa, OCHA Kenya home page. http://ochaonline.un.org/Default.aspx?alias=ochaonline.un.org/kenya

Humanitarian Practice Network , HPN (2012). Humanitarian Exchange Magazine, number 53. The Crisis in the Horn of Africa. overseas development institute, London. http://www.odihpn.org/humanitarian-exchange-magazine/issue-53

Humanitarian Response Index , HRI (2011). focus on Somalia: a predictable crisis. Madrid, Spain, DARA. http://daraint.org/wp-content/uploads/2012/01/HRI2011_Focus_on_somalia.pdf

Irin news (2012). Horn of Africa: Drought warning prompts call for early action. http://www.irinnews.org/printreport.aspx?reportid=94985

Irin news (2012). Somalia: ICRC suspends aid deliveries. http://www.irinnews.org/printreport.aspx?reportid=94635

Irin news (2011). Somalia: Looters sabotage aid efforts in Mogadishu. http://www.irinnews.org/printreport.aspx?reportid=94222

Irin News (2012). Somalia: UN calls for access to the needy. http://www.irinnews.org/Report/94768/SOMALIA-UN-calls-for-access-to-the-needy

Levine, Simon with Alexandra Crosskey & Mohammed Abdinoor (2011). System failure? Revisiting the problems of timely response to crisis in the Horn of Africa. Humanitarian Practice Network. overseas development iNstitute, London. http://www.odihpn.org/hpn-resources/hpn-network-papers/system-failure-revisiting-problems-timely-response-crises-horn-of-africa

Mountain, Ross (2012). When will we learn? DARA. http://daraint.org/2012/01/30/3006/january-2012-when-will-we-learn/

Polastro, Riccardo & Mohamed Abdirahman Khalif & Magda Ninaber van Eyben ym. (2011). IASC Evaluation of the Humanitarian Response in South Central Somalia 2005–2010. Madrid: DARA. http://www.oecd.org/dataoecd/9/29/49335639.pdf

Relief Web, Somalia (2011–2012). http://reliefweb.int/country/som

Special Report: East Africa (2012). Interpreting March–May seasonal forecasts for the Eastern Horn of Africa. USAID, USGS & FEWSNET.

http://www.disasterriskreduction.net/fileadmin/user_upload/drought/docs/Special%20Report_East%20Africa_March-May%20rainfall%20forecasts%20(09%20Mar%202012).pdf

Ververs, Mija-Tesse (2011). The East African Food Crisis: Did Regional Early Warning Systems Function? The Journal of Nutrition 142(1): 131–133.