2/2011
Print this page

Éthiopiques vie etiopialaisen populaarimusiikin kultakauteen

Etiopialainen musiikki ei ole murtautunut kansainväliseen eli käytännössä lähinnä länsimaiseen tietoisuuteen alkuunkaan samassa laajuudessa kuin vaikkapa jamaikalaisperäinen reggae tai Nigeriassa syntynyt afrobeat, mutta omat intohimoiset faninsa silläkin on, myös maan ulkopuolella. Me fanit olemme kaikkein suurimmassa kiitollisuudenvelassa ranskalaiselle äänilevytuottajalle Francis Falcetolle, joka on koonnut toistaiseksi 27-osaiseksi kasvaneen cd-sarjan Éthiopiques.

Éthiopiques sisältää etiopialaista populaarimusiikkia 1960- ja 1970-luvulta, ajalta jota voi kutsua svengaavan Addis Abeban kaudeksi. Se päättyi lähes yhtä aikaa Etiopian keisarin Haile Selassien valtakauden kanssa, sillä keisarin syrjäyttäneet sotilaat karsastivat urbaania ilonpitoa ja siihen olennaisena osana kuulunutta tanssimusiikkia.

Äänitteet avaavat näkymän maailmaan, jonka olemassaolokin voi nykyajan perspektiivistä vaikuttaa epäuskottavalta. Itsensä Etiopian lisäksi ne kiehtovasti kertovat kulttuurien vuorovaikutuksesta: näiden laulujen pohjalta useimmiten löytyi etiopialaisia kansansävelmiä, jotka saivat uuden elämän amerikkalaisen jazzin ja soulin kätilöiminä. Amerikkalaisen jazzin, bluesin ja soulin pohjana taas tunnetusti ovat olleet länsiafrikkalaiset musiikit, joten kulttuurivaikutteet ovat kulkeneet Atlantin yli molempiin suuntiin.

Éthiopiques ei kerro kaiken etiopialaisen musiikin tai koko etiopialaisen populaarimusiikin tarinaa, eikä siihen edes pyri. Falceto on viisaasti jättänyt syrjään – kenties myöhempien harrastajien vuorollaan löydettäväksi – sen hittimusiikin, jota maassa nyt suositaan. Uutuuksien sijasta hän on vajaan viidenkymmenen vuoden takaisen, esimerkiksi Mulatu Astatken kultakausituotannon oheen kaivanut esiin muun muassa kaikkein vanhimmat etiopialaisen musiikin levytykset, vuosina 1908-10 Berliinissä äänitetyt Tèssèma Eshètén laulut.

Matti Ripatti