Kuivuus kiusaa, toivo elää
Kohtaamisia nuorten kanssa maaliskuussa 2016 Somalimaassa
Ahmed Yasin Bashir on 24-vuotias tietotekniikan opiskelija Hargeisasta. Hän asuu vanhempiensa kanssa; isä on eläkeläinen ja äiti halvaantunut vuoden 1988 sodassa saamiensa vammojen vuoksi. Ahmed on tehnyt jo kolme vuotta vapaaehtoistyötä Somalian Punaisessa Puolikuussa. Tapaan hänet Hara Adadin kylässä, jonne järjestö toimittaa kuukausittain vettä.
”Ihmiset olisivat vaikeuksissa, ellemme toisi vettä esimerkiksi tähän kylään. He eivät selviytyisi pitkään, vaikka heillä olisikin ruokaa. Tuomme vettä ja samalla tuomme elämää”, selittää Ahmed.
Ahmed Yasir Bashir (vas.) tekee vapaaehtoistyötä Punaisessa Puolikuussa.
Tankkiauto tyhjentää kuormaansa maahan kaivettuun vesisäiliöön ja pian sen äärellä on vilinää. Lampaat, vuohet ja laihat lehmät saavat heti oman osansa ja naiset värikkäissä vaatteissaan kantavat kanisterikaupalla vettä kotimajoihinsa.
Haaveena olla hyvä yhteisön jäsen
Aikoinaan Hara Adadin kylässä asui noin 600 perhettä. Nyt kyläpäällikkö arvelee, että 60 prosenttia on lähtenyt yli tunnin ajomatkan päässä olevaan Hargeisaan tai muihin kaupunkeihin. Kolme vuotta kestänyt kuivuus on koetellut paimentolaisyhteisöä kovasti. Kokonainen elintapa ja elinkeino ovat vaarassa hävitä, kun eläimille ei ole laidunmaita, eikä maata voi kuivuuden vuoksi enää viljellä.
”On sydäntä raastavaa nähdä eläinten kuolevan ja ihmisten kärsivän”, Ahmed sanoo.
Kuivuus on kurittanut Itä-Afrikkaa jo kolme vuotta.
Oman tulevaisuutensa hän näkee kuitenkin valoisana. Opiskelut yliopistossa sujuvat ja vapaa-aikanaan hän opettaa tietokoneen käyttöä Punaisen Puolikuun nuorisokeskuksessa.
”Haaveeni on olla yhteisömme kunnioitettu ja työtätekevä jäsen.”
Kysymys avioliitosta saa Ahmedin kasvoille ujon hymyn.
”Tietenkin haluan myös oman perheen. Nyt suurin tehtäväni on kuitenkin huolehtia omista vanhemmistani, kuten he ovat huolehtineet minusta lapsena.”
Opiskelun ja vapaaehtoistyön ohella uskonnolla on tärkeä rooli Ahmedin elämässä.
”Suurin ilon ja tyydytyksen antaja minulle on Jumala ja hänen palvelemisensa. Mutta valtavaa iloa saan myös vapaaehtoistyöstä, sillä siinä tunnen olevani rakastettu. Kun tulemme esimerkiksi johonkin kuivuudesta kärsivään kylään ja tuomme sinne vettä, ihmiset rakastavat meitä ja se tuntuu valtavan hienolta.”
Naisten koulutusmahdollisuudet kohentuneet
Harintan kylässä läntisessä Somalimaassa käy kerran kuussa Punaisen Puolikuun liikkuva klinikka. Pyörillä kulkevaa neuvolaa ja terveysasemaa johtaa 26-vuotias Asma Omar, hänen lisäkseen klinikalla työskentelee kaksi muuta nuorta naista.
Rokotukset kuuluvat pyörillä liikkuvan neuvolan ilmaispalveluihin.
Tottuneesti he pystyttävät kukin oman vastaanottonsa oman puunsa alle; yhdessä on äiti- ja lapsineuvola, toisessa hoidetaan ja tutkitaan lapset ja kolmannen puun alla on kaikille avoin poliklinikka. Klinikalla on mukana peruslääkevarasto antibiootteineen sekä rokotteita. Hoito on potilaille ilmaista.
”Olen johtanut tätä klinikkaa yli kolme vuotta. Tulemme säännöllisesti tänne ja tunnemme potilaamme ja he tuntevat meidät, mikä helpottaa työtä”, kertoo Asma. Suuri osa potilaista on äitejä ja lapsia sekä raskaana olevia naisia. Lasten kasvua seurataan neuvolan tavoin ja odottavat äidit saavat oman huomionsa.
”Aiemmin naisten koulutusmahdollisuudet olivat heikot, mutta nyt kaikki on toisin. Monet nuoret naiset opiskelevat ja se on hienoa. Minä olen nyt sairaanhoitaja, mutta haaveilen lääkärin ammatista ja aionkin jatkaa opintojani”, Asma sanoo hymyillen.
Lapsenpäästäjiä ja kätilöitä
Harintan kylän naistoimikunnan puheenjohtaja Raho Said Derie näkee asian toisin, maaseudun nuoriso on kaupunkilaisia ahtaammalla.
Raho Sair Derie on saanut perinteisen lapsenpäästäjän opin.
”Nuorilla naisilla ei täällä ole juurikaan koulutusmahdollisuuksia, koska lähistöllä ei ole kouluja. Lähimmät oppilaitokset ovat kaukana emmekä voi yksin mennä opiskelemaan niihin.”
Raho on saanut perinteisen lapsenpäästäjän oppia sekä kylän vanhemmilta naisilta että eräältä kansalaisjärjestöltä Hargeisassa.
”Naiset synnyttävät yleensä kotona, koska muutakaan paikkaa ei ole. Se aiheuttaa usein komplikaatioita. Perinteisenä kätilönä yritän olla avuksi, mutta aina en ehdi paikalle.”
Halima Mahmud Hali on kätilö Dillan neuvolassa, jota pyörittää UNICEF. Hän on 26-vuotias ja saanut ammattikoulutuksen, koska asuu lähellä kaupunkia.
”Eniten nuoret naiset tarvitsisivat koulutusta ja työpaikkoja.”
Kätilö Halima Mahmud Halin mielestä tytöt ja naiset tarvitsevat koulutusta ja työpaikkoja.
Halima on kuitenkin sitä mieltä, että äitiinsä verrattuna hänellä on ollut paljon paremmat mahdollisuudet opiskella ja tehdä töitä kodin ulkopuolella.
Toisena positiivisena asiana Dillan klinikalla työskentelevät naiset pitävät sitä, että tyttöjen ympärileikkaukset näyttävät vähentyneen.
Teksti: Leena Reikko
Kuvat: Aapo Huhta
Kirjoittaja ja kuvaaja olivat maaliskuussa 2016 Somalimaassa Punaisen Ristin kenttätiedotusyksikön mukana tekemässä juttuja aluetta jo kolme vuotta vaivanneesta kuivuudesta.