2/2015
Print this page

Anna Malinen

Turvaton vai turvallinen?

Uudet arviot turvapaikanhakijoiden lähtömaiden turvallisuustilanteesta osoittavat turvallisuuden tulkinnanvaraisuuden. Maahanmuuttovirasto uusi tänä syksynä linjauksensa Somalian, Irakin ja Afganistanin, eli Suomeen nyt saapuneiden turvapaikanhakijoiden yleisimpien lähtömaiden osalta.

Lokakuussa virasto tiedotti uudesta arviostaan, jonka mukaan Somalian ja Irakin turvallisuustilanne on parantunut siinä määrin, että turvapaikkaa ei enää entiseen tapaan automaattisesti myönnettäisi pelkästään hakijoiden lähtöalueen perusteella. Joulukuussa julkaistun tiedotteen mukaan Afganistanista tuleva hakijakaan ei saa turvapaikkaa tai muuta oleskelulupaa yksinomaan kotiseudun vaikean turvallisuustilanteen takia.

Samoihin aikoihin Suomen ulkoministeriö päivitti samoja maita koskevat matkustustiedotteensa. Ohjeistusten olennaisimmaksi viestiksi kiteytyi se, että suomalaisen ei Somaliaan, Irakiin tai Afganistaniin kannata matkustaa.

Ristiriitaiset lausunnot pistävät silmään. Miten maa, jonka turvallisuustilannetta ministeriö luonnehtii ”huonoksi ja arvaamattomaksi” ja ”vaaralliseksi etenkin länsimaalaisille” on samalla maa, josta tulevia turvapaikanhakijoita olisi ”parantuneen turvallisuustilanteen” ansiosta mahdollista palauttaa?

Kyse on turvallisuuden hahmottamistavoista sekä eriävistä näkemyksistä siitä, miten turvallisuus kenenkin kohdalla määritellään.

Otetaan esimerkiksi Somalia. Sen pohjoisemmat alueet, itsenäiseksi julistautunut Somalimaa sekä alueelliseksi itsehallinnoksi julistautunut Puntinmaa ovat yleisesti ottaen etelä- ja keskiosia rauhallisempia. Ulkoministeriö kuitenkin luonnehtii molempia edelleen vaarallisiksi alueiksi ja varoittaa taisteluista sekä humanitaarisesta hätätilasta Somalian keski- ja eteläosissa. Näissä olosuhteissa ministeriö ytimekkäästi kehottaa välttämään kaikkia matkoja Somaliaan.

Maahanmuuttovirasto toteaa ulkoministeriön tavoin Somalian tilanteen olevan vaikea, mutta alleviivaa uutisoinnissaan tilanteen suhteellista rauhoittumista nimenomaan vaarallisimmiksi luokitelluilla eteläisillä ja keskisillä alueilla. Viraston mukaan näiltä alueilta tulevien ihmisten ”ei voida katsoa olevan henkilökohtaisessa väkivallan vaarassa”, mikä tarkoittaa turvapaikanhakijoiden kohdalla tiukempaa seulaa ja henkilökohtaisten kertomusten tarkempaa tutkimista.

Ulkoministeriön ja Maahanmuuttoviraston ristiriitaisilta vaikuttavia turvallisuustulkintoja vertaillessa on syytä pitää mielessä, että määrittelijöillä on ikään kuin eri kohderyhmät. Ulkoministeriö kohdistaa varoituksensa suomalaiselle matkaajalle, kun taas Maahanmuuttovirasto arvioi tilannetta somalialaisväestön näkökulmasta.

Toisaalta Maahanmuuttovirasto katsonee turvapaikanhakijatilannetta myös suomalaisten turvallisuuden kannalta. Tämän logiikan mukaan turvapaikka voitaisiin myöntää hakijalle, jonka ei voida katsoa olevan turvassa kotimaassaan, mutta joka ei myöskään uhkaa suomalaisten turvallisuutta. Näin katsottuna Ulkoministeriö ja Maahanmuuttovirasto itse asiassa jakavatkin yhteisen intressin: suomalaisväestön turvallisuuden takaaminen.

Erilaisia tulkintoja tilanteesta on myös Somaliaan tai somalialaisiin liittyvien asioiden parissa toimivien järjestöjen keskuudessa. Suomen Somalialaisten Liitto on kritisoinut Maahanmuuttoviraston uutta tilannearviota. Liiton julkaisemassa kannanotossa puheenjohtaja Arshe Said toteaa, että ”tilanne kaikkialla Somaliassa on yhä kaukana turvallisesta” ja toivoo, että Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita ei palautettaisi Somaliaan.

Suomen Somalia-verkoston hallituksen puheenjohtaja Saido Mohamed puolestaan ei näe syytä ottaa suoraan kantaa Somalian turvallisuustilanteeseen ja painottaa, että asiaa on vaikea arvioida. Viralliset turvallisuusarviot eivät määritä järjestön toimintaa Somaliassa. Somalia-verkosto tekee kehitysyhteistyötä eri alueilla, ja käytännössä työ tehdään ja hankkeet arvioidaan pitkälti paikan päällä. Hankkeet toteutetaan yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä paikallisten tahojen kanssa, mikä on mahdollistanut verkoston edustajien turvallisen liikkumisen myös alueiden välillä.

Kysymys turvallisuudesta on siis monimutkainen ja moniulotteinen. Tarkoittaako vaikkapa se, että Somaliassa on riittävän turvalliset puitteet kehitysyhteistyön toteuttamiselle ja seurannalle myös sitä, että maa on riittävän turvallinen turvapaikkahakemuksen epäämiseksi? Onko turvallisuus sitä, ettei ihmiselämään jatkuvasti kohdistu uhkaa vai sitä, että elämiselle ja tulevaisuuden rakentamiselle on olemassa tarvittavat edellytykset? Vai jotain näiden välimaastoon asettuvaa? Entä onko olemassa asiantilaa tai kriteeriä, jonka tulisi taata ihmiselle oikeus turvapaikkaan toisessa maassa?

Suomi valtiona ja Maahanmuuttovirasto kärkitoimijana käyvät nykyisen siirtolaistilanteen edessä läpi omia sääntöjään ja käytäntöjään. Todennäköisesti eri valtioiden turvallisuusarviot tehdään vastedes entistä tarkemmalla silmällä ja turvapaikkahakemukset seulotaan tiukemmin kriteerein. Tulevien päätösten seurauksista voidaan keskustella ja arvatenkin niistä myös keskustellaan. Keskusteluissa olisi hyvä olla perillä siitä, kenen turvallisuutta milloinkin pyritään edistämään.

Anna Malinen

Kirjoittaja toimii järjestöavustajana Suomen Somalia-verkostossa.

Lähteet

Maahanmuuttoviraston lehdistötiedote 21.9.2015: Irakin ja Somalian turvallisuusarviot päivitetään
Maahanmuuttoviraston lehdistötiedote 27.10.2015: Myös somalialaisten turvapaikkapäätöksissä painotetaan yksilöllistä tilannetta
Maahanmuuttoviraston Somalia-tilannekuva 27.10.2015
Maahanmuuttoviraston lehdistötiedote 4.11.2015: Afganistanin turvallisuusarvio päivitetään – päätöksenteko jäädytetään
Maahanmuuttoviraston lehdistötiedote 8.12.2015: Ei enää toissijaista suojelua kaikille Etelä- ja Itä-Afganistanista tuleville
Ulkoministeriön Somaliaa koskeva matkustustiedote 27.10.2015
Ulkoministeriön Irakia koskeva matkustustiedote 7.12.2015
Ulkoministeriön Afganistania koskeva matkustustiedote 21.10.2015
Suomen somalialaisten liiton lausunto Migrin lehdistötiedotteeseen 27.10.2015