2/2015
Print this page

Etiopia houkuttelee vaateteollisuutta

Ruotsalaiskonserni H&M rakentaa omaa vaatetehdasta alan suurvallaksi tähtäävään Etiopiaan

Vaatejätti H&M on tehnyt yhteistyötä neljän etiopialaisen vaatetustehtaan kanssa jo puolitoista vuotta. Yhtiö näkee suuren potentiaalin maassa, jonka talous kasvaa huimasti ja jossa työtöntä työvoimaa on runsaasti. H&M on verkkosivujensa mukaan tilannut Etiopiasta jerseyvaatteita, kuten t-paitoja. Raaka-aineet tehtaille tulevat Etiopiasta ja Turkista.

Yhtiö valvoo omaa eettisyyttään

Konserni vakuuttaa nettisivuillaan, että se tekee riskiarvioinnit uusille tuotantoalueille mennessään. Etiopian kohdalla se kertoo pyrkineensä ottamaan huomioon esimerkiksi ihmisoikeudet, korruption ja ympäristökysymykset sekä kuulleensa paikallisia ihmisoikeusjärjestöjä ja ammattiliittoja.

Yhtiö kertoo sitoutuneensa siihen, että kaikilla sen käyttämillä tehtailla maksetaan elämiseen riittävää palkkaa vuoteen 2018 mennessä. Marraskuussa 2015 se allekirjoitti sopimuksen, jossa se sitoutuu moraalisesti siihen, että sen vaatteiden tuotantoketjussa kaikkialla maailmassa kunnioitetaan työntekijöiden perusoikeuksia. 

H&M sai pahan kolhun maineeseensa, kun 2013 kävi ilmi, että brändin vaatteita tehtiin surkeissa oloissa Kambodzhassa. Kuvassa yhtiön newjerseylaiset työntekijät osoittavat solidaarisuuttaan kambodzhalaisille. Kuva: Clean Clothes -kampanja

Kansainvälinen vaatteiden sosiaalista vastuullisuutta peräävä Clean Clothes -kampanja pitää tavoitetta hyvänä, mutta huomauttaa, että H&M:n käyttämässä mallissa palkkataso jää tehdaskohtaisten neuvottelujen varaan sen sijaan, että yritys määrittelisi elämiseen riittävän palkan valtio- tai osavaltiokohtaisesti. H&M sanoo kiinnittävänsä palkkatasoihin erityistä huomiota Etiopiassa ja Myanmarissa omilla räätälöidyillä projekteillaan.

Yhtiön yritysvastuuorganisaatio on valtava, sillä se valvoo käyttämiään tehtaita pääosin itse omilla tarkastuksillaan. Sen kiinalaisia, turkkilaisia ja uusimpana intialaisia tavarantoimittajatehtaita valvoo lisäksi järjestöjohtoinen vastuuorganisaatio Fair Labor Association (FLA).
FLA:ssa ei muiden järjestöjohtoisten vastuuorganisaatioiden tavoin ole mukana ammattiyhdistysliikettä. Sen sallima 60 tunnin työviikko oli ay-liikkeelle liikaa. FLA:n johdossa on yritysten lisäksi korkeakouluja ja kansalaisjärjestöjä.

Suomen vaatetuonnissa Afrikkaa ei näy

Vaatteiden tuotanto on keskittynyt Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Ensin mainitusta vaatteensa ostavat Euroopan jälleenmyyjät, Latinalaisesta Amerikasta vaatteet viedään Pohjois-Amerikan markkinoille, jonne vaatevirtoja kulkee myös Aasiasta. Myös afrikkalaiset pukeutuvat kiinalaisiin vaatteisiin. Halpatuonnin ohella käytettyjen vaatteiden kauppa on kuihduttanut Afrikan maiden vaatetusteollisuutta.

Kansainvälisesti toimiva H&M on jo vuosien ajan tilannut vaatteita Egyptistä, Marokosta ja Tunisiasta. Tullin maahantuontitilastojen mukaan Pohjois-Afrikasta Suomeen tuodaan vain hyvin vähän vaatteita. Saharan eteläpuolisesta Afrikasta niitä ei tule käytännössä ollenkaan. Jonkin verran Afrikassa valmistettuja vaatteita saattaa kuitenkin tulla Euroopan ja Ruotsin kautta eurooppalaisten brändiyritysten tilaamana. Ne eivät näy tullin tilastoissa.

Esimerkiksi Stockmann ei ole innostunut Etiopiasta. Taloussanomien mukaan Stockmann ei harkitse ostavansa vaatteita Afrikasta ollenkaan. Yhtiö on kokeillut Pohjois-Afrikkaa, nyt Turkki ajaa sille saman asian. Stockmann-konsernilla on ostokonttorit Kiinassa, Hong Kongissa, Intiassa, Bangladeshissa, Pakistanissa ja Turkissa.

Etiopia Aasian jalanjäljissä

Työvoimavaltainen vaatetusteollisuus liikkuu herkästi uusille alueille. Se ei vaadi kallista teknologiaa, mikä edistää liikkuvuutta sekin. Vaateala on ollut monissa maissa ensimmäinen teollisuudenala, mutta kyse ei ole lainalaisuudesta. Kokoonpanotyö ei nimittäin välttämättä ole avain muunlaiseen teollistumiseen.

 

Palkkojen nousu Aasiassa on siirtänyt tuotantoa Afrikkaan. Kuva on Basothosta kiinalaisten omistamasta vaatetehtaasta. Kuva: K. Kendall

Vaateteollisuus ei matalapalkka-alana välttämättä lisää hyvinvointia, sillä tekijöille jää vain vähän rahaa. Ompelijan palkka on puolesta prosentista prosenttiin jälleenmyyntihinnasta, Clean Clothes -kampanja arvioi.

Ammattiliittojen arvion mukaan palkat pitäisi monissa maissa kolminkertaistaa, jotta voitaisiin puhua elämiseen riittävistä summista. Työolot eivät Aasian ja Latinalaisen Amerikan vaatetusteollisuudessa ole aina parantuneet, vaikka työllisyys olisikin, todetaan Maailmanpankin vaatetusalaa käsittelevässä tutkimuksessa vuodelta 2012.

Nyt Etiopia on ottamassa mallia Kiinasta ja muista Aasian maista ja yrittää teollistua houkuttelemalla maahan vaateyrityksiä tehtaiden asiakkaiksi. Etiopia suunnittelee miljardin Yhdysvaltain dollarin arvoista vaatetuotantoa vuoteen 2016 mennessä.

Vaatetusteollisuuden palaamisesta Afrikkaan on ollut keskustelua silloin tällöin. Täytyy muistaa, että historia on nähnyt monia välivaiheita eikä vaatetusteollisuus ole välttämättä tulossa Etiopiaankaan jäädäkseen.

Teksti: Outi Moilala

Kirjoittaja on VTM, vapaa yritysvastuun tutkija.

outi.moilala(at)iki.fi